Miksei, jos on aivan pakko tuonne asti mennä. Täällä oli aamusella saman verran lämmintä, mutta ainakin tiet ovat edelleen asfalttia. On ne tietysti soraakin, jos semmoisille haluaa mennä itseään sotkemaan, mutta kovin moni ei halua.
Kummallista, että elokuvissakin kaikki pohjoisnavan maisemat, Alaskan maisemat, kuivan ja kuuman Saharan maisemat näyttävät houkuttavan kauniilta ja kiehtovilta. Mutta eipä tarvitse mennä kuin kauniille Heikkilän peltoaavalle Haikaperän korville parin kymmenen asteen pakkasessa koillistuuleen vähäksi aikaa seisoskelemaan, niin tuntuu kauniskin melko harmittavalle. Noin niinkuin paikanpäällä koettuna. Mutta onneksi on keksitty kamera. Sillä voi ikuistaa kovinkin kelvottomilta tuntuvia hetkosia, jotka sitten kotona katseltuina muistuvat mieleen ihanaisina tuokioina elämän retkillä.
1 kommentti:
Mikäs täsä tietä piisaa ja toistaiseksi on nautittukin. Mutta matkahan on vasta alussa, pari-kolmetuhatta kilsaa takana.
Nyt ois edessä kylmä nakki yhden vuoren yli. Vielä 3000 kilsaa ja kylmän kelin pitäs olla ohi.
Lähetä kommentti