Ota kantaa!

Kun haluat ottaa kantaa, voit kirjoittaa kirjan, tehdä elokuvan, huutaa parvekkeelta, puhua Hyde Parkin Speakers Cornerissa, korottaa ääntäsi  face bookissa tai vaikka pieraista kesken tylsän juhlapuheen. On tärkeää olla jotakin mieltä, mutta useimmiten on tärkeää myös miettiä mielipiteensä ennen kuin sen ilmaisee. Sanottua sanaa ei saa takaisin eikä julki kirjoitettua voi muuksi muuttaa.

Olen opetellut sanomaan sanottavani myös lyhyesti japanilaisen tankarunon kautta. Koska tankarunossa on vain viisi säettä, tavukappaletta 5-7-5-7-7, ei jaarittelulle saati pitkille alustuksille ole tilaa. Ensimmäisessä tavukappaleessa on viisi tavua, toisessa seitsemän, kolmannessa viisi ja neljännessä ja viidennessä seitsemän. Noihin yhteensä 31:een tavuun pitää mahtua kokonainen ajatus, kannanotto, tarina, kertomus.

Halusin ottaa kantaa Afganistanin sotaan. Mutta koska sota siellä on minulle liian monimutkainen asia ymmärrettäväksi, halusin yksinkertaistaa sen tankaksi.

Opiskelija

Opiskelija

jäädyttää sydämensä,

tarttuu aseeseen

ja uskoo sen olevan 

jumalan sulkakynä.

 

Tiedän taliban-sanan merkitsevän monikkomuotoa opiskelija-sanasta. Ja koska olen antanut itselleni oikeuden ymmärtää talibanisotilaiden olevan koraania opiskelevia, opettajiaan sokeasti uskovia ääri-islamilaisia nuorukaisia, muuttuu automaattiase fanaattisen ihmisen kädessä vaaralliseksi välineeksi, jonka kautta usko kirjoitetaan järein luodein epäuskoiseen sydämeen.

Heti Afganistanin tilanteen lauettua pakolaiskriisiksi alkoi somekirjoittelu pakolaisten puolesta ja heitä vastaan. Niin kuin sota myös pakolaiset ovat aina herkkä ja vaikea asia yhteisesti ymmärtää. Sanottiin tulikivenkatkuisia kommentteja, miten yhtään pakolaista ei pidä ottaa Suomeen loisimaan ja yhtä kiivaita kannanottoja kirjoitettiin myös solidaarisuuden ja auttamisen puolesta. Oman hämmennykseni kirjoitin viiteen säkeeseen.

Äidinmaitoa

Sotilaan syli

maistui äidinmaidolta.

Ruudinkatkuinen

kehto keinui tuulessa.

Nuku, lapsi kultainen.

Maailmassa on kuitenkin enemmän iloisia kuin surullisia ja ahdistavia asioita. Kun nyt syyskesän iltana istun ulkosaunan kuistilla ja haistan kypsyvän viljan ja näen tähkäpäiden hiljakseen heiluvan kuin tuntisin tuulen tulevan, voin tuon tuokion tallentaa tunteisiini ja kirjoittaa hetken viiteen säkeeseen ja tavun jokaiselle elokuun päivälle.

 

Timotein tuoksu

Tummuvan illan

timotein tuoksu huumaa.

Hiljaa liikehtii

viljantähkien vihi

kuin syksy astelisi.

Jumalan syliin

Aavikon tuuli

kuljettaa ruudin katkun

ihmisen pojan

ristittyjen käsien

kautta Jumalan syliin.

Äidinmaitoa

Sotilaan syli

maistui äidinmaidolta.

Ruudinkatkuinen

kehto keinui tuulessa.

Nuku, lapsi kultainen.

Sotakommentti

Aivan varmasti

tiedän kaiken sodasta,

joka näytetään

suorana paikan päältä.

Kommentoin facebookiin.

Opiskelija

Opiskelija

jäädyttää sydämensä,

tarttuu aseeseen

ja uskoo sen olevan 

jumalan sulkakynä.

Kuuden tuuman sei

Kuuden tuuman sei

lahdessa kun potkaisee,

ruoto liikahtaa,

vatsaevä piirtelee

kahdeksikkoa lampeen.

Kesävalssi

Kesälihassa

kukkamekkomöhkäle

kohta tanssahtaa

kesäillan valssia

onnestansa sekaisin.

"Ajele sinä sitten sillä Harrikalla."

Istuin elokuun kuumana päivänä torikioskin aurinkotuolilla ja söin jäätelöä mieltäni virkistämään. Kioskille pyöräili kolme poikaa ja tyttö. Kahdella pojalla oli sähköpyörä molemmilla ja minä kiinnostuin pyörästä kovin. Kyselin, oliko sellainen mukava ajettava. Toinen pojista kertoi kaverin omistavan pyörän ja se oli hänellä vain lainassa. Mutta mukava sillä hänen mukaansa oli ajella.

Pyysin koeajoa. Kysyin, voisinko käydä kokeilemassa pyörää, joka kuitenkin oli melko isokokoinen ja aikuisenkin ajettava. Pojat lähtivät mitään sanomatta paikalta ja jäivät kioskin taakse. Söin jäätelön kaikessa rauhassa ja lähdin viereisessä talossa olevaan toimistooni. Tapasin pojat ja tytön vielä ennen kuin menin sisälle. Kerroin, että he olivat varsin ajattelevaisia, kun eivät antaneet pyöräänsä täysin vieraalle ihmiselle.

- Olitte fiksuja, kun ette antaneet pyöräänne lainaksi tällaiselle partamiehelle. 

Minulla sattui olemaan Harley-Davidson -paita päällä.

- Onko sulla Harrikka, kysyi yksi pojista.

- Onhan mulla, sanoin.

- Ajele sinä sitten sillä Harrikalla, sanoi poika, jolta olin pyörän koeajoa kysellyt.

Nousin toimistoon talon toiseen kerrokseen. Olin varsin vaikuttunut noin kymmenvuotiaitten poikien valveutuneisuudesta. Uskon, että he olivat vanhempiensa kanssa keskustelleet ja saaneet ohjeet olla lainaamatta pyöräänsä tai puhelintaan tai ylipäätään mitään arvokasta tuntemattomille ihmisille. Minulle tuo pyörän menettämisen mahdollisuus ei tullut pyörää koeajoon pyytäessäni mieleenkään, mutta reilusti minulle tehtiin selväksi, että ajakoon kukin omilla pyörillään.

- Ajele sinä sitten sillä Harrikalla.

Niin. Enpä tosiaan tuota omaa pyöräänikään antaisi kenellekään tuntemattomalle koeajettavaksi.

  

Timotein tuoksu

Tummuvan illan

timotein tuoksu huumaa.

Hiljaa liikehtii

viljantähkien vihi

kuin syksy astelisi.

Itse rajasi valitset

Olen reilun kymmenen vuoden aikana ylittänyt Suomen ja Ruotsin rajan satoja kertoja. Ensimmäisten viiden vuoden aikana rajan ylitystä tuskin huomasi muusta kuin kylteistä FINLAND - SVERIGE. Kukaan ei pysäytellyt saati kysellyt, miksi ja mihin olen menossa. Olin vapaan Pohjolan vapaa kansalainen.

Sitten tuli pakolaisten vyöry rajan yli Ruotsista Suomeen ja rajaa alettiin pitää tarkemmin silmällä. Minustakin oltiin sen verran kiinnostuneita, että auto pysäytettiin rajalla, minut puhuteltiin ja auton takapenkki päällisin puolin katsottiin. Riitti, että puhuin selvää suomea ilman vieraalta kuulostavaa aksenttia. Muutaman kuukauden kuluttua raja rauhoittui eikä minun menemiseni enää kiinnostanut rajaa valvovia viranomaisia.

Kun uutiset Kiinasta kiirivät Suomeenkin ja kun ensimmäiset koronaviruksen saastuttamat ihmiset paljastuivat pohjoisen lomakohteissa, alkoi raja päivä päivältä ja viikko viikolta tukkeutua entistä tiiviimmäksi ja lopulta sulkeutui kokonaan. Saatoin ajaa rajalle saakka, ja siellä minut pysäytettiin ja palautettiin takaisin kotiin ilmoittamalla, että hallitus on sulkenut rajan. En tuolloin vielä tiennyt, että minulla olisi ollut Suomen kansalaisena täysi oikeus ajaa rajan yli Ruotsiin ilman, että kukaan tai mikään olisi voinut menemistäni estää. Mutta en ajanut.

Tuli talvi ja koronan ote kiristyi ja samalla kiristyi myös Suomen ulkoraja joka suuntaan. Ennen niin vapaalla Suomen ja Ruotsin rajalla piti esittää passi, jotta pääsi rajan toiselle puolelle. Muutamia viikkoja myöhemmin riitti pelkkä ajokortti, mutta taas vähän myöhemmin piti esittää koronatestin negatiivinen tulos tai mennä rajalla testiin. Joka tapauksessa kulkeminen piti todistaa kulloinkin vaadituin dokumentein.

Olemme oppineet, että ulkomaille matkustaessamme otamme mukaan passin. Ilman sitä ei useimpiin maailman maihin ole mitään asiaa. Passin lisäksi tarvitsemme monta kertaa myös viisumin, ja jos aiomme matkustaessamme ajaa autolla, pidämme ajokortin mukana. Ne ovat meidän lupakirjojamme tehdä todettuina henkilöinä tiettyjä, sovittuja asioita: mennä rajojen yli tahtomiimme paikkoihin meille sopivin ja luvallisin kulkuneuvoin.

Ajokortti on useimmilla aikuisilla suomalaisilla osoittamassa pätevyyttä liikkua autolla tai muulla moottoriajoneuvolla paikasta toiseen. Monet eivät sitä kuitenkaan tarvitse, vaan kulkevat muilla keinoin. He ovat vapaaehtoisesti valinneet toisenlaisen tavan liikkua. Henkilöllisyytensä he todistavat tarvittaessa vaikkapa passilla tai henkilökortin avulla. Jos ihminen taas ei halua poistua omasta maastaan, ei hän tarvitse passia saati muita matkustamiseen vaadittavia asiakirjoja. Hän on vapaa olemaan Suomessa mielensä mukaan. Hänellä on vapaus valita ja se on vapauksista suurimpia.

Kun korona nyt kurittaa meitä kautta maailman ja on hyvin todennäköistä, että se myös jää elämään, meidän on pakko keksiä keinoja, miten voimme jatkaa lähes normaalia elämää viruksesta huolimatta. Ihmiset rokotuttavat itsensä virusta vastaan. Jotkut valitsevat kuitenkin rokottamattomuuden tien. 

On esitetty koronapassia ikäänkuin ajokortiksi niille, jotka joko ovat sairastaneet koronan ja saaneet immuniteetin tai sitten ovat antaneet rokottaa itsensä virusta vastaan. Passin avulla voisi mennä julkisiin tiloihin ja yleisötapahtumiin.

Ajokortti oikeuttaa ajamaan autoa ja koronapassi oikeuttaa osallistumaan tilaisuuksiin. Niin kuin ajokortti myös koronapassi on jokaisen oma valinta. Mutta kuten ei ajokortiton saa ajaa autoa, ei koronapassitonkaan voi osallistua vapaasti joukkotilaisuuksiin. Se on jokaisen oma valinta ja valitsemisen vapaus on vapauksista suurimpia. Vapaudelle taas on aivan pakko asettaa keskimäärin kaikkia miellyttävät rajat ja demokraattisissa yhteiskunnissa kansa itse määrittää vapautensa ääriviivat. Meillä kansaa edustaa eduskunta. Kun eduskunta päättää ottaa käyttöön koronapassin, se on kuin ajokortti: aja se tai ole ajamatta. Itse olet rajasi valinnut.