Harvat ovat ne kerrat, kun olen paikan päällä ollut seuraamassa ammattinyrkkeilyä tai ammattijääkiekkoa, mutta niinä harvoina kertoina olen tehnyt muutaman varsin merkittävän havainnon.
Kun Robert Helenius kohtasi Helsingin jäähallilla Chisoran, miehet nyrkkeilivät näyttävästi kaksitoista erää. Koska he molemmat ovat ammattinyrkkeilijöitä, he keskittyivät huolellisesti nyrkkeilyyn. En nähnyt heidän koko ottelun aikana pelanneen hetkeäkään jääkiekkoa.
Ammattimaista jääkiekkoa en ole aikoihin katsonut kaukalon reunalta, vaan olen yrittänyt nauttia siitä television lahjomattoman kuvan välityksellä. Joskus kesken kiivaan ottelun pelaajat ovat menettäneet malttinsa ja alkaneet nyrkkeillä jääkiekon pelaamisen sijaan. Se on minusta aina hyvin kummallista. Mutta kummallisinta on, että osa yleisöstä pitää tuosta väkivallasta, väkivaltaahan se on. Ja aivan käsittämätöntä on, että jopa joukkueiden omistajat ja valmentajat hakevat tieten tahtoen riveihinsä sellaisia pelaajia, jotka keskittyvät pelkästään tappelemaan eli pahoinpitelemään pelitovereitaan. Sanovat, että väkivalta kuuluu peliin, sillä peli on kovaa.
Nyrkkeilyssä ja monissa muissakin kamppailulajeissa on painorajat ja ennen kaikkea niissä on osaamisrajat. Nyrkkeilyssä on kärpässarjasta alkaen aina superraskaaseen sarjaan asti jokaiselle painoluokalle omat ottelunsa ja omat vastustajansa. Koskaan ei samaan kehään laiteta toisiaan vastaan kärpässarjalaista ja raskaan sarjan nyrkkeilijää. Siinä ei ole mitään järkeä. Mutta jääkiekossa ei ole painorajoja eikä varsinkaan kamppailulajien osaamisrajoja, vyöarvoja, kokemusta ennen titteliotteluja. Ei ole olemassa kärpässarjan Suomi-sarjaa tai raskaan sarjan mestaruusliigaa saati mustan vyön divisioonaa, vaan 70-kiloiset pelaavat samoissa joukkueissa toisia joukkueita vastaan yhdessä yli satakiloisten järkäleiden kanssa. Siksi on hyvin omituista, että joukkueissa on erikseen yleensä suurikokoisia miehiä, jotka sitten hakkaavat ja pieksävät niin pienempiään kuin kenties vähän suurempiakin, käyvät saleilla nyrkkeilemässä ja opettelemassa mitä moninaisimpia keinoja vahingoittaa niitä, jotka haluavat vain keskittyä jääkiekon tekniseen osaamiseen. Seitsemänkymmentäkiloisella sentterillä ei ole paljon mahdollisuuksia yli satakiloista "poliisia" vastaan. Mutta silti kansa hurraa. Tai muutama hurraa.
Kun nyrkkeilykehässä tasaveikkaiset ottelijat keskittyvät tarkasti sekä hyökkäykseen että puolustukseen, jääkiekkokaukalossa hyökkäys tulee monesti äkkiarvaamatta takaa päin, kun vastapuolen pelaaja on luistelemassa aitioon tai muuten vain tilanteesta pois. Ei ole puhettakaan tasa-arvoisesta kamppailusta, vaan hyvin väkivaltaisesta pahoinpitelystä.
Nyrkkeilijä ei eksy kaukaloon. Hän pysyy kehässään ja keskittyy. Miksei sitten jääkiekkoilija voisi pysyä kaukalossaan, kun on kerran ammatiltaan jääkiekkoilija. Onko se keskittymiskyvyn puutetta? Taitaa se olla. Ja ajatuksen. Tai ehkä se onkin hyvän johtamisen puutetta.
torstai 29. elokuuta 2013
torstai 22. elokuuta 2013
Pieni, punatukkainen tyttö on kuollut
Pieni, punatukkainen tyttö makaa lattialla ja lihakset nykivät tahdottomasti. Lapsen kasvot muuttuvat vähitellen sinisiksi ja silmät kääntyvät nurinpäin. Viisitoista aikuista on polvillaan lapsen ympärillä ja käydään keskustelua lapsen pelastamiseksi. On hätä. On suvun yhteinen hätä.
- Leipää sillä on kurkussa.
- Ei sillä leipää voi olla.
- Kyllä se leipää on.
Joku ehdottaa, että lapsen suu pitäisi aukaista ja katsoa, onko kurkkuun juuttunut leipäpala. Osku-setä ja kaksitoista muuta suuren suvun edustajaa on sitä mieltä, että lapsen kurkku pitää tutkia mahdollisimman nopeasti. Osku-setä on hädissään.
- Leipää sen täytyy olla. Minä näin, kun Liisa hotki tuoretta rukiista ja tuskin niellä malttoi.
Muu suku vaatii lapsen suuta auki. Punatukkainen tyttö on jo muuttunut elottomaksi. Rinta ei kohoile ja kasvot ovat sinisen mustat.
- Osku-setä puhuu joutavia. Tuskin se leipää on. Minun mielestäni meillä on hätä, mutta kyllä tämä silti niin selvä tapaus on, ettei suuta kannata avata. Näkeehän nyt jokainen, että lapsen leipä on aivan koskemattomana pöydällä. Osku-setä yrittää vain nyt tyrkyttää tuota leipäjuttua.
Kalle-serkku nyökyttelee.
- Vanja-eno on oikeassa. Ei avata suuta, koska leipää se ei ole. Osku-setä vain vihjailee, että Vanja-enon leipomossa tehdään nätskyä leipää, joka tarttuu kurkkuun.
Pieni, punatukkainen tyttö kuolee lattialle ja sukukokous jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut. Oli päätetty olla yksimielisiä siitä, että jos joku suvun jäsenistä joskus olisi eri mieltä, yhteistä päätöstä ei voitaisi tehdä. Hätä on ohi. Kuollut mikä kuollut.
Tämä tarina on tosi.
YK:n turvallisuusneuvosto ei vaadi YK-tutkintaa Damaskoksen väitetystä kaasuiskusta. Diplomaattilähteiden mukaan tutkinta kaatui Venäjän ja Kiinan vastustukseen. Satoja, jopa tuhat ihmistä kuoli kemiallisessa hyökkäyksessä. YK:n turvallisuusneuvosto piti hätäkokouksen, mutta päätöstä iskun tutkimiseksi ei saatu, koska kaksi jäsenvaltiota, Kiina ja Venäjä, pitivät iskua opposition juonena.
Mikähän hätäkokous sellainen on, jossa ei saada aikaan päätöstä? Ja mistä silloin hätä on? Ei ainakaan ihmisen hengestä. Se on varma. Ja vielä yksi kysymys: kuka tällaista yhdistynyttä kansakuntaa tarvitsee, jolle hätä on vain mielipide?
- Leipää sillä on kurkussa.
- Ei sillä leipää voi olla.
- Kyllä se leipää on.
Joku ehdottaa, että lapsen suu pitäisi aukaista ja katsoa, onko kurkkuun juuttunut leipäpala. Osku-setä ja kaksitoista muuta suuren suvun edustajaa on sitä mieltä, että lapsen kurkku pitää tutkia mahdollisimman nopeasti. Osku-setä on hädissään.
- Leipää sen täytyy olla. Minä näin, kun Liisa hotki tuoretta rukiista ja tuskin niellä malttoi.
Muu suku vaatii lapsen suuta auki. Punatukkainen tyttö on jo muuttunut elottomaksi. Rinta ei kohoile ja kasvot ovat sinisen mustat.
- Osku-setä puhuu joutavia. Tuskin se leipää on. Minun mielestäni meillä on hätä, mutta kyllä tämä silti niin selvä tapaus on, ettei suuta kannata avata. Näkeehän nyt jokainen, että lapsen leipä on aivan koskemattomana pöydällä. Osku-setä yrittää vain nyt tyrkyttää tuota leipäjuttua.
Kalle-serkku nyökyttelee.
- Vanja-eno on oikeassa. Ei avata suuta, koska leipää se ei ole. Osku-setä vain vihjailee, että Vanja-enon leipomossa tehdään nätskyä leipää, joka tarttuu kurkkuun.
Pieni, punatukkainen tyttö kuolee lattialle ja sukukokous jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut. Oli päätetty olla yksimielisiä siitä, että jos joku suvun jäsenistä joskus olisi eri mieltä, yhteistä päätöstä ei voitaisi tehdä. Hätä on ohi. Kuollut mikä kuollut.
Tämä tarina on tosi.
YK:n turvallisuusneuvosto ei vaadi YK-tutkintaa Damaskoksen väitetystä kaasuiskusta. Diplomaattilähteiden mukaan tutkinta kaatui Venäjän ja Kiinan vastustukseen. Satoja, jopa tuhat ihmistä kuoli kemiallisessa hyökkäyksessä. YK:n turvallisuusneuvosto piti hätäkokouksen, mutta päätöstä iskun tutkimiseksi ei saatu, koska kaksi jäsenvaltiota, Kiina ja Venäjä, pitivät iskua opposition juonena.
Mikähän hätäkokous sellainen on, jossa ei saada aikaan päätöstä? Ja mistä silloin hätä on? Ei ainakaan ihmisen hengestä. Se on varma. Ja vielä yksi kysymys: kuka tällaista yhdistynyttä kansakuntaa tarvitsee, jolle hätä on vain mielipide?
keskiviikko 21. elokuuta 2013
Elämä
Koivunlehdessä on
koko elämä - sinähän tiedät.
Hiirenkorvalla.
Sahalaitainen myöhemmin, kovin vihreä.
Elämä värittää -
leijailee kompostin päällimmäiseksi.
koko elämä - sinähän tiedät.
Hiirenkorvalla.
Sahalaitainen myöhemmin, kovin vihreä.
Elämä värittää -
leijailee kompostin päällimmäiseksi.
Tulitikut ja pesäpallomaila
Kahvi on tulisen kuumaa. Roiskin kahvit seinälle ja hakkaan kupin rikki pöytää vasten ja paiskon palaset pitkin lattioita. Siitä sai sekin fyysikko turpiinsa, joka keksi veden kiehumispisteeksi sata astetta eli juuri sen, missä suu palaa ja nahka sulaa. Ja samalla sai Pauligin kemisti kuulla kunniansa, kun on semmoisen houkuttimen joka aamuiseksi riesaksi ihmiselle värkännyt. Eikä vähällä päässyt Arabian keraamikkokaan. Perkele!
Punaiset valot palavat liian pitkään ja jono kasvaa ja jatkuu kohta kaupungin toiseen reunaan saakka. Toisessa se jo on. Nousen autosta ja isken nyrkillä edessä seisovan auton takaluukkuun mojovan lommon ja potkin pölykapselit irti ja revin kaameassa kiukussani tuulilasinpyyhkijät mutkille ja kiemuroille. Eteen päin pitää maailman mennä eikä seisoa liikennevaloissa. Eikö se sana kuulu, saatana.
Kyllä maailma kehittyy aina vain paremmaksi ja tasapuolisemmaksi, kun me ihmiset protestoimme ja käymme väkivalloin vaikeuksia vastaan. Kyllä lakkaa vesi kiehumasta ja polttamasta ja liikennevalot palamasta punaisina, kun yksissä miehin ja naisin asetumme niitä vastaan ja jonossa seisovia vastaan ja samalla kadulla olevia vastaan. Vai puolestako sitä sittenkin siinä riehutaan: oman suun puolesta, oman palamattoman nahkan puolesta, oman sileän tien puolesta.
Katsoin aamulla uutisia. Tarvitseeko ihminen muuta kuin pesäpallomailan ja tulitikut tullakseen onnelliseksi ja tasa-arvoiseksi? Uutisten mukaan ei tarvitse. Niin paljon särkemällä ja polttamalla haetaan oikeutta kautta maailman.
Punaiset valot palavat liian pitkään ja jono kasvaa ja jatkuu kohta kaupungin toiseen reunaan saakka. Toisessa se jo on. Nousen autosta ja isken nyrkillä edessä seisovan auton takaluukkuun mojovan lommon ja potkin pölykapselit irti ja revin kaameassa kiukussani tuulilasinpyyhkijät mutkille ja kiemuroille. Eteen päin pitää maailman mennä eikä seisoa liikennevaloissa. Eikö se sana kuulu, saatana.
Kyllä maailma kehittyy aina vain paremmaksi ja tasapuolisemmaksi, kun me ihmiset protestoimme ja käymme väkivalloin vaikeuksia vastaan. Kyllä lakkaa vesi kiehumasta ja polttamasta ja liikennevalot palamasta punaisina, kun yksissä miehin ja naisin asetumme niitä vastaan ja jonossa seisovia vastaan ja samalla kadulla olevia vastaan. Vai puolestako sitä sittenkin siinä riehutaan: oman suun puolesta, oman palamattoman nahkan puolesta, oman sileän tien puolesta.
Katsoin aamulla uutisia. Tarvitseeko ihminen muuta kuin pesäpallomailan ja tulitikut tullakseen onnelliseksi ja tasa-arvoiseksi? Uutisten mukaan ei tarvitse. Niin paljon särkemällä ja polttamalla haetaan oikeutta kautta maailman.
tiistai 20. elokuuta 2013
Krutonkeja kemikalio-osaltolta
Kiersin kauppaliikkeen ruokahyllyjen välissä ja etsin sellaisia pieniä, koviksi kuivattuja leivänpaloja, krutonkeja. En niitä mistään löytänyt ja niinpä sitten koputin hyllyjen välissä koodilaitteen kanssa tuotteita skannaavaa nuorta tyttöä olkapäähän.
- Missähän teillä on krutonkeja?
Nuori myymäläapulainen punastui viehkeästi, katsoi kädessään olevaa laitetta ja heilautti vasenta kättään.
- Niitä on tuolla kemikalio-osastolla.
Kävelin pitkän käytävän toiseen päähän ja ihmettelin, miksi elintarvikkeita säilytetään kemikalio-osastolla. En kuitenkaan löytänyt etsimääni ja niinpä kysyin taas myyjättäreltä, noin 60-vuotiaalta rouvalta, mistähän mahtaisin löytää krutonkeja. Katsekaan värähtämättä myyjätär ilmoitti minulle selkeällä ja kovalla äänellä, joka käännytti kolmen kassajonon kaikkien asiakkaitten katseet minua kohti.
- Meillä ei myydä ehkäisyvälineitä.
- Missähän teillä on krutonkeja?
Nuori myymäläapulainen punastui viehkeästi, katsoi kädessään olevaa laitetta ja heilautti vasenta kättään.
- Niitä on tuolla kemikalio-osastolla.
Kävelin pitkän käytävän toiseen päähän ja ihmettelin, miksi elintarvikkeita säilytetään kemikalio-osastolla. En kuitenkaan löytänyt etsimääni ja niinpä kysyin taas myyjättäreltä, noin 60-vuotiaalta rouvalta, mistähän mahtaisin löytää krutonkeja. Katsekaan värähtämättä myyjätär ilmoitti minulle selkeällä ja kovalla äänellä, joka käännytti kolmen kassajonon kaikkien asiakkaitten katseet minua kohti.
- Meillä ei myydä ehkäisyvälineitä.
maanantai 19. elokuuta 2013
"Paljonko?" eli känniset tilhit tienpäällä
Iät, ajat on tiedetty, että ihminen valtaa saadessaan juopuu siitä kuin tilhi käyneistä pihlajanmarjoista ja pyrkii typerehtimään valtapäissään. Sain juuri lukea kalastuksenvalvojasta, joka takavarikoi niin isän kuin pojankin onkivälineet, kun kalastajat olivat kymmenen metriä väärässä paikassa. Joskus tilanne tulee nopeasti ja ennakoimatta niin, että valta vaan karkaa käsistä ja muuttuu joutavanpäiväiseksi jyskäämiseksi mokomista asioista. Mutta kyllä valta karkaa istuen ja rauhassa pähkäillessäkin.
Tieliikennelaissa on istumalla ja ajan kanssa typerehdittyjä pykäliä. On istuttu pöydässä kuin känniset tilhit langalla ja sorvattu, mitä on sorvattu. Moottoripyörässä saa olla vain yksi eteen päin näyttävä kirkas valo. Ketä mahtaa haitata, jos siinä onkin kaksi tai vaikka useampi. Eikös vain olekin hyvin tärkeää, että myös moottoripyörän kuljettaja näkee pimeällä hyvin eteensä ja että hänet myös nähdään. Jos sitä vastoin autossa palaa vain yksi valo, poliisi siitä joko huomattaa tai saattaapa sakonkin kirjoittaa.
Aikuinen ihminen ei saa kuljettaa polkupyörällä toista aikuista. Kuljettajan pitää olla 16-vuotias ja kyydittävän alle 10-vuotias. Terve järki sanoo, ettei kymmenvuotias kyyditse 60-vuotiasta, jos 60-vuotias vain osaa itse ajaa pyörällä ja ottaa lapsen kyytiinsä. Ja jos kaksi aikuista ajaa samalla polkupyörällä, kenellehän siitä mahtaa olla vaaraa. Minä en ainakaan keksi oikein ketään. Ja jos lapset keskenään kyyditsevät toisiaan, voi aikuinen siihen oman näkemyksensä mukaan puuttua, jos sen vaaralliseksi näkee tai kokee. Ei siihen virkavaltaa tarvita eikä sitä kyllä kainuulaisittain toinperrään nykyisillä resursseilla riitä jokaisen koulun kulmalle kun ei riitä jokaiseen kylään saati kaupunkiinkaan.
Nopeusrajoitusta ei saa rikkoa edes hätätapauksessa. Sen kieltää laki. Kun rekka ajaa 90:ää satasen rajoitusalueella, saa ohittaja ajaa vain satasta. Ohituksista tulee pitkiä ja tuskallisia. Jos vastaan tulevan poliisiauton tutka osoittaa ohitustilanteen nopeudeksesi 130 kilometriä tunnissa, saat tuntuvat sakot ja joudut ehkä jopa oikeuteen tekosestasi. Ja jos törmäät vastaantulevaan poliisiautoon ohittaessasi, ei sinua pelasta lainkuuliaisuutesi tai liikennemerkin mukainen nopeutesi. Amerikka on pitkien suorien maa, ei Suomi.
Suomalaiset ovat hyvin lainkuuliaisia. Nuorina poikina, murrosikäisinä ajoimme kaverin kanssa samalla pyörällä kotikylän keskustan iltahiljaista katua. Polkupyörän lamppu tuikutti kelmeän keltaista valoa ja dynamo ulvoi rengasta vasten. Poliisiauto ilmestyi kulman takaa ja kämmen sojotti auton ikkunasta ulos. Takanani polkupyörän tarakalla istunut poika ponkaisi täydestä vauhdista kyydistä ja kaatui päistikkaa syysmärkään asfalttiin. Matkansa pysähtyi mahalaskuun poliisin eteen. Poika kaivoi salamannopeasti lompsansa taskustaan ja ennen kuin poliisi ehti pysäyttävää kämmentään laskea, huusi poika poliiseille: "Paljonko?"
Tieliikennelaissa on istumalla ja ajan kanssa typerehdittyjä pykäliä. On istuttu pöydässä kuin känniset tilhit langalla ja sorvattu, mitä on sorvattu. Moottoripyörässä saa olla vain yksi eteen päin näyttävä kirkas valo. Ketä mahtaa haitata, jos siinä onkin kaksi tai vaikka useampi. Eikös vain olekin hyvin tärkeää, että myös moottoripyörän kuljettaja näkee pimeällä hyvin eteensä ja että hänet myös nähdään. Jos sitä vastoin autossa palaa vain yksi valo, poliisi siitä joko huomattaa tai saattaapa sakonkin kirjoittaa.
Aikuinen ihminen ei saa kuljettaa polkupyörällä toista aikuista. Kuljettajan pitää olla 16-vuotias ja kyydittävän alle 10-vuotias. Terve järki sanoo, ettei kymmenvuotias kyyditse 60-vuotiasta, jos 60-vuotias vain osaa itse ajaa pyörällä ja ottaa lapsen kyytiinsä. Ja jos kaksi aikuista ajaa samalla polkupyörällä, kenellehän siitä mahtaa olla vaaraa. Minä en ainakaan keksi oikein ketään. Ja jos lapset keskenään kyyditsevät toisiaan, voi aikuinen siihen oman näkemyksensä mukaan puuttua, jos sen vaaralliseksi näkee tai kokee. Ei siihen virkavaltaa tarvita eikä sitä kyllä kainuulaisittain toinperrään nykyisillä resursseilla riitä jokaisen koulun kulmalle kun ei riitä jokaiseen kylään saati kaupunkiinkaan.
Nopeusrajoitusta ei saa rikkoa edes hätätapauksessa. Sen kieltää laki. Kun rekka ajaa 90:ää satasen rajoitusalueella, saa ohittaja ajaa vain satasta. Ohituksista tulee pitkiä ja tuskallisia. Jos vastaan tulevan poliisiauton tutka osoittaa ohitustilanteen nopeudeksesi 130 kilometriä tunnissa, saat tuntuvat sakot ja joudut ehkä jopa oikeuteen tekosestasi. Ja jos törmäät vastaantulevaan poliisiautoon ohittaessasi, ei sinua pelasta lainkuuliaisuutesi tai liikennemerkin mukainen nopeutesi. Amerikka on pitkien suorien maa, ei Suomi.
Suomalaiset ovat hyvin lainkuuliaisia. Nuorina poikina, murrosikäisinä ajoimme kaverin kanssa samalla pyörällä kotikylän keskustan iltahiljaista katua. Polkupyörän lamppu tuikutti kelmeän keltaista valoa ja dynamo ulvoi rengasta vasten. Poliisiauto ilmestyi kulman takaa ja kämmen sojotti auton ikkunasta ulos. Takanani polkupyörän tarakalla istunut poika ponkaisi täydestä vauhdista kyydistä ja kaatui päistikkaa syysmärkään asfalttiin. Matkansa pysähtyi mahalaskuun poliisin eteen. Poika kaivoi salamannopeasti lompsansa taskustaan ja ennen kuin poliisi ehti pysäyttävää kämmentään laskea, huusi poika poliiseille: "Paljonko?"
keskiviikko 14. elokuuta 2013
"Ei veroja - ei makuulle"
Virkamies voi olla vittumainen. Tämän väkevän väitteen todistan yhdellä esimerkillä ja toisen kerron totuutena, vaikka se onkin mielikuvitusta. Mutta kumpi on totta ja kumpi kuvittelua, sen päättäköön jokainen aivan oman halunsa mukaan.
Autoliike myy uuden ja upean auton työkäyttöön yrittäjälle. Jotta yrittäjä saisi tuon työkalunsa verottomana tai pienemmin veroin, pitää virkamiehen asettaa autolle epämukavuustekijä tai jopa useita. Vaikka auto on uusi ja kaikinpuolin kunnossa, ilman veroja sillä saa ajaa vain korkeintaan 80:aa kilometriä tunnissa. Aivan täsmälleen samanlainen verollinen auto voi liikkua kaikkia sallittuja nopeuksia muun liikenteen mukana mielin määrin. "Ei veroja - ei nopeutta." Kiusa se on pienikin kiusa.
Lahtisen Kalevi oli uskovainen mies ja kävi kirkossa melkein joka sunnuntai. Mutta kerran miehelle esitettiin varsin kristilliseltä taholta vakava väite ja mies päätti väitteestä loukkaantuneena erota kirkosta. Oli tullut kuitenkin maksetuksi kirkollisveroa lähes puolen sataa vuotta, mutta nyt jäi sekin riesa muitten hoidettavaksi, kun ei mies enää kirkkoa tarvinnut. Vaan tuli aika, kun kuolema korjasi miehen ja maallinen maja ajettiin jäähtymään seurakunnan kylmiöön. Selvisipä sitten papereita tutkailtaessa kirkkoherralle, ettei Kalevi Lahtinen kuulunutkaan enää kirkkoon. Toki oli mies kirkkoon kuuluessaan tunnollisesti maksanut veronsa ja käynyt joskus jopa kesäiltoina hautausmaata haravoimassa. Mutta eronnut oli seurakunnasta mokoma ja rahansa itse pitänyt ja niin muodoin kirkkoon kuuluvaa sisartaan vähemmän saisi hän palvelua ja etua ja varsinkin hautapaikkaa.
Kellot soivat kesäillassa, kun Kalevi Oskari Lahtinen, s. 25.9.1939, k. 16.6.2013 saatettiin viimeiseen leposijaansa kirkkomaalle. Hänet laskettiin haudan lepoon pää alaspäin jalat taivasta kohti. Ei ollut hänellä enää aivan täyden mitan paikkaan mitään oikeuksia. "Ei veroja - ei makuulle." Kiusa se on pienikin kiusa.
Autoliike myy uuden ja upean auton työkäyttöön yrittäjälle. Jotta yrittäjä saisi tuon työkalunsa verottomana tai pienemmin veroin, pitää virkamiehen asettaa autolle epämukavuustekijä tai jopa useita. Vaikka auto on uusi ja kaikinpuolin kunnossa, ilman veroja sillä saa ajaa vain korkeintaan 80:aa kilometriä tunnissa. Aivan täsmälleen samanlainen verollinen auto voi liikkua kaikkia sallittuja nopeuksia muun liikenteen mukana mielin määrin. "Ei veroja - ei nopeutta." Kiusa se on pienikin kiusa.
Lahtisen Kalevi oli uskovainen mies ja kävi kirkossa melkein joka sunnuntai. Mutta kerran miehelle esitettiin varsin kristilliseltä taholta vakava väite ja mies päätti väitteestä loukkaantuneena erota kirkosta. Oli tullut kuitenkin maksetuksi kirkollisveroa lähes puolen sataa vuotta, mutta nyt jäi sekin riesa muitten hoidettavaksi, kun ei mies enää kirkkoa tarvinnut. Vaan tuli aika, kun kuolema korjasi miehen ja maallinen maja ajettiin jäähtymään seurakunnan kylmiöön. Selvisipä sitten papereita tutkailtaessa kirkkoherralle, ettei Kalevi Lahtinen kuulunutkaan enää kirkkoon. Toki oli mies kirkkoon kuuluessaan tunnollisesti maksanut veronsa ja käynyt joskus jopa kesäiltoina hautausmaata haravoimassa. Mutta eronnut oli seurakunnasta mokoma ja rahansa itse pitänyt ja niin muodoin kirkkoon kuuluvaa sisartaan vähemmän saisi hän palvelua ja etua ja varsinkin hautapaikkaa.
Kellot soivat kesäillassa, kun Kalevi Oskari Lahtinen, s. 25.9.1939, k. 16.6.2013 saatettiin viimeiseen leposijaansa kirkkomaalle. Hänet laskettiin haudan lepoon pää alaspäin jalat taivasta kohti. Ei ollut hänellä enää aivan täyden mitan paikkaan mitään oikeuksia. "Ei veroja - ei makuulle." Kiusa se on pienikin kiusa.
tiistai 13. elokuuta 2013
Maanalainen sikala tarjoaa jälleen...
Hajuista harva tykkää. Kun ajelee halki kesäisen luonnon moottoripyörällä, saattaa nautiskella monenmoisista sulotuoksuista, suopursun makeasta medestä, joka pehmeänä laskeutuu hajuaistimille, mäntymetsän kirpeän raikkaasta kaarnapihkan tuoksusta, järviveden kalaisa tunnelma on nenin aistittavissa. Vaan ropsahtaapa pian musta pilvi petomaisia kärpäsiä kesästä nauttivan moottoripyöräilijän visiiriin tai avokypärän kanssa seikkailevan kasvoille ja työntyy kypärän sisään etova martolöyhkä sikalan läheisyydessä. Kovin monen mieleen ei ole sikalan tympeä haju, vaikka kinkkua mielisikin joulupöydässä aivan kylliksi asti nautiskella. Vaan onpa keksitty siihenkin oivaa kummoisempi ratkaisu.
Hautausmaalle haudataan kuolleet ihmiset, mutta harras on hautausmaiden tunnelma eikä siellä vasten toista luuloa ole ollenkaan vastenmielistä hajua saatia vienoakaan kalman tuoksua. Kovin on tehokas eriste kostea multa. Ei se päästä sisästään sieraimeen kuoleman katkua, ei maaksi muuttumisen epämiellyttävän tympeää viriä. Maa osaa pitää omistaan huolen niin elävinä kuin varsinkin kuolleina. Tuohan on tiedetty kautta aikain.
Miksi siis ei rakennettaisi kaikkia hajua päästäviä laitoksia ja tehtaita maan sisään? Paperitehtaat pyörisivät kelvosti maan allakin ja varsinkin sikalat olisi käytännöllistä rakentaa uppeluksiin kuin korsut konsanaan Kollaalla. Siellä ne saisivat aivan kaikessa rauhassa päästellä hajujaan maan multiin poissa luonnosta nauttivien ihmisten silmistä ja nenistä. Ja kun oikein lähteiselle paikalle rakentaisi, saisi paperitehdas prosessivetensä ilmaiseksi lähteiden sisukkaasti vettä tunkevista silmistä, ja somasti joisivat sikapotsit aamusta iltaan ja yömyöhälläkin raikasta lähdevettä janosta naukuviin vatsoihinsa. Ja jos virtaisi liikaa vettä niin kuin joskus aina maan päälläkin sattuu käymään, voisivat marketit myydä edullisesti raikasta tulvapossua, kun olisi sikala pakko nopeasti tyhjentää vedenpaisumuksen tieltä.
"Nyt Pöntiön lähteenraikasta tulvapossua pala kuin pala 3 euroa kilo." Kelpaisi siinä moottoripyöräilevän matkalaisen heittää mojova viipale hukkumasta pelastettua karjua ajopäivän päätteeksi hehkuville grillihiilille sihisemään. Kyllä napsuen hehkuva grillihiili veden nopeasti haihduttaa.
Hautausmaalle haudataan kuolleet ihmiset, mutta harras on hautausmaiden tunnelma eikä siellä vasten toista luuloa ole ollenkaan vastenmielistä hajua saatia vienoakaan kalman tuoksua. Kovin on tehokas eriste kostea multa. Ei se päästä sisästään sieraimeen kuoleman katkua, ei maaksi muuttumisen epämiellyttävän tympeää viriä. Maa osaa pitää omistaan huolen niin elävinä kuin varsinkin kuolleina. Tuohan on tiedetty kautta aikain.
Miksi siis ei rakennettaisi kaikkia hajua päästäviä laitoksia ja tehtaita maan sisään? Paperitehtaat pyörisivät kelvosti maan allakin ja varsinkin sikalat olisi käytännöllistä rakentaa uppeluksiin kuin korsut konsanaan Kollaalla. Siellä ne saisivat aivan kaikessa rauhassa päästellä hajujaan maan multiin poissa luonnosta nauttivien ihmisten silmistä ja nenistä. Ja kun oikein lähteiselle paikalle rakentaisi, saisi paperitehdas prosessivetensä ilmaiseksi lähteiden sisukkaasti vettä tunkevista silmistä, ja somasti joisivat sikapotsit aamusta iltaan ja yömyöhälläkin raikasta lähdevettä janosta naukuviin vatsoihinsa. Ja jos virtaisi liikaa vettä niin kuin joskus aina maan päälläkin sattuu käymään, voisivat marketit myydä edullisesti raikasta tulvapossua, kun olisi sikala pakko nopeasti tyhjentää vedenpaisumuksen tieltä.
"Nyt Pöntiön lähteenraikasta tulvapossua pala kuin pala 3 euroa kilo." Kelpaisi siinä moottoripyöräilevän matkalaisen heittää mojova viipale hukkumasta pelastettua karjua ajopäivän päätteeksi hehkuville grillihiilille sihisemään. Kyllä napsuen hehkuva grillihiili veden nopeasti haihduttaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)