Pimeät yöt

Hiljaa hivelen

appelsiinilohkojen

märkää väliä

ja muistan nuorukaisen

pimeitten öitten unet.

Hedelmän raikkaus

Sitruunan hapan

maku on ihmismielen

luoma väärennös

hedelmän raikkaudesta,

elämän rikkaudesta.

Appelsiinin lohko

Kohti kuita ja

planeettoja nostavat

nuo ihmeelliset

appelsiinien lohkot

kuivanutta runkoa.

Oma ovi heiluu

Kun oma ovi

heiluu hävittäjien

pommituksessa,

en pääse sotaa pakoon

radion sulkemalla.

(Marianalle)

Kun omat ovet

ryskyvät vihollisen

tulituksessa,

ei sotaa pääse pakoon

sulkemalla radion.

Näpit irti Ukrainasta

Mitä miettivät maailman johtajat tammipöytiensä ääressä juuri nyt? Kauppalistaa? No eivät. Kansalaistensa hyvinvointia? No eivät? Kaunista auringonlaskua? No eivät, kun eivät ole sellaiseen koskaan nähneet tarvetta. Öljyn hintaa? No ehkä sitä, kun se saattaa vaikuttaa omaan suosioon ja vaalitulokseen tulevissa tai meneillään olevissa vaaleissa. Maailman rauhaa? No ei rauhaa, kun se ei oikein tuota. Mutta kun myydään rauhasta yksi vokaali, löydetään kaikkien ongelmien ratkaisu. Rahaa. Maailmanrahaa. Sitä miettivät maailman johtajat.

Kun soditaan, kulutetaan. Tehtaiden tuotannot pyörivät rattaat punaisina. Kaivokset louhivat metallia tykkeihin, panssarivaunuihin. ohjuksiin, hävittäjiin, pommeihin, ammuksiin, jotka sitten tuhoavat tykkejä, panssarivaunuja, ohjuksia, hävittäjiä, pommittajia, ampujia. Sotien rintamat peittyvät korkeasti jalostettuun metalliin, josta on tullut romua miinoitetuille kentille tulevaisuuden ihmisten kerättäväksi, mikäli vain kerääjät pysyvät hengissä.

Nuoret miehet ja naiset leviävät lihaksi ja riekaleiksi metalliromun sekaan ja maatuvat mustaksi myllättyyn tantereeseen. Maailman johtajat puhuvat kalusto- ja henkilötappioista, omaiset puhuvat kuolleista siskoista ja veljistä, äidit kaatuneista pojistaan ja tyttäristään, isät ikuisiksi ajoiksi hävinneistä jälkeläisistään, naiset surmatuista miehistään, miehet tapetuista ja raiskatuista vaimoistaan, lapset kadonneista isistään ja äideistään.

Teollisuus puhuu työvoimapulasta, mutta laitokset käyvät entistä kuumemmin rattain, tulipunaisin pyörin ne jauhavat rahaa taistelukenttien kupeessa. Maailman johtajat kääntävät tuotannon vipua teollisuudesta sotateollisuuteen. Talous kasvaa, kun sotatalous sitä kasvattaa, ja käyrät nousevat kuin aamuaurinko, jota sotatalouden ravitseman maailman johtajat eivät koskaan ehdi istua katsomaan.

Olen elänyt 60- ja 70-luvun hippirakkauden aikaa, kun kukkaisnuoret osoittivat mieltä Vietnamin sotaa vastaan Amerikassa, ja sieltä kukkaset hitaasti levittivät rauhan tuoksuaan Eurooppaan ja viimein myös Suomeen. Hair-musikaalin lauluja kuunneltiin ja ne opeteltiin ja niitä laulettiin kautta rauhaa kaipaavan ja rakastavan maailman. Nyt me entiset kukkaisnuoret istumme ja katsomme kaunista auringonlaskua ohjuksen nostattaman pilven läpi. Hippilaulut ovat unohtuneet ja kukkaset polkeutuneet sotarintamien saveen.

Vietnamin sota on loppunut aikoja sitten. Lie siihen vaikuttanut sekin, että teiniystävieni kanssa marssimme vanhasta Mari-Baarista kohti Tuiskulaa ja lievähkössä nousuhumalassa lauloimme:

We shall overcome. We shall overcome. We shall overcome, someday.

We shall live in peace. We shall live in peace. We shall live in peace, someday.

Vai liekö suurempi syy sodan loppumiseen ollut Maliskylän Liittolan huussin seinään kirjoitettu vetoomus: Jenkit näpit irti Vietnamista.

Maha on sekaisin sodasta - pitäisiköhän käydä…

 

Visiitti, Kalajokilaakso 5.4.2024

Illallinen

Silkkiliinalla

pyyhin tylsyyden pöytää,

lakaisen roskat

tuulien vietäviksi

ja katan illallisen.

Häviävä hiukkanen

Kiitävän ajan

häviävä hiukkanen,

se minä olen.

Miljoonassa vuodessa

en ole yhtään mitään.