Osteopaatti
tapatti papattien
paukkeessa kivun
kauniin kuningattaren,
hirtti tuskan kuninkaan.
Kiiman täyttymys
ratojen kuninkaalla
on maximum speed:
mittarin neula hiipii
laavakenttien poikki.
Hämärä kiertää
kesyttömän kesäyön
hiljaa kuin karhu
kulkisi metsälammen
viertä usvan tuoksussa.
Sadan vuoden takaista Suomea ei millään mittapuulla voi verrata tämän päivän hyvinvointi-Suomeen, jossa mikään asia ei ole todella huonosti. Vaikka oman edun ja hyvinvoinnin takia täällä lakkoillaankin ja etsitään vieläkin parempaa elintasoa, elämä Suomessa on varsin kelpoa ja yltäkylläistä. Mutta niin kuin libanonilainen runoilija Kahlil Gibran on asian kiteyttänyt, miten voi suu avautua kiitokseen, jos se on täynnä ruokaa tai käsi kohota rukoukseen, jos se on täynnä kultaa.
Ideologisesti Suomi on maailman hyvinvoivin maa. Täällä voimme
käytännössä purkaa mieltämme julkisesti kenenkään siihen puuttumatta, voimme
sanoa sanottavamme tarvitsematta pelätä, että kahleet kilahtavat ranteisiin ja
vankilan rautaovi sulkee meidät määrättömäksi ajaksi unohduksiin. Täällä saamme
syödä vatsamme täyteen varsin pienin ponnistuksin. (Nyt pitää ajatella
maailmanlaajuisesti.) Mutta ei mitään niin hyvää ja erinomaista, ettei joku
siitä löydä huonoa. Vaikkei löytäjällä itsellään ole mitään parannusehdotusta,
paremmaksi asioiden kuitenkin pitäisi tulla.
Kun korona kaatoi väkeä vuoteeseen tai kellisti hautaan saakka,
monien mielestä päättäjät panikoivat turhan päiten ja tekivät aivan vääriä päätöksiä.
Ja kun maailman parhaat kemistit kehittivät tuohon viheliäiseen virukseen
tehoavaa rokotetta, huudettiin tuo työ turhaksi ja jopa avaruudesta tai maan
uumenista tulleeksi hömpötykseksi. Keksittiin tehdä Amerikan Trumpista jumalan
kaltainen ilmestys, joka puheillaan ja punaisella kravatillaan yksin kykenisi
pelastamaan maailman. Ja alettiin tarkkailla puhelinkoteloita pelloilla, josko
niistä ilmestyisi liskoihminen syömään koronan kuristaman kansan kiukkuiseen
kitaansa.
Helmikuussa tapahtui asia,
jota pelättiin, mutta johon ei uskallettu uskoa. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja
alkoi murhata kansaa, silpoa lapsia, jauhaa sotilaita, rampauttaa siviilejä,
hävittää kaupunkeja maan tasalle. Samoin teki Neuvostoliitto Suomelle 80 vuotta
sitten. Asiaa ei ole unohdettu.
Mutta meidän keskuudessamme asuu ihmisiä, suomalaisia, jotka
hurraavat Venäjän hyökkäykselle ja pitävät sitä oikeutettuna. Heidän mielestään
Venäjä pelastaa Ukrainan liskoihmisiltä ja lapsia raiskaavilta pedofiileiltä. He ovat Putinin pieniä apulaisia,
työmuurahaisia ”omilla aivoillaan ajattelevia” valittuja, jotka jakavat Kremlin
keksimiä operaatiouutisia kuin tautinen merikarhu kuppaansa. Näitä asiantuntijoita
on näissäkin kylissä. Heidän mielestään Venäjä on luonut ja luomassa
ihanneyhteiskunnan, joka puhdistaa maailman pedofiileistä ja muista roistoista
ja käy tuimaa taistoa lännen valtamediaa ja Suomenkin tavoittelemaa NATOa
vastaan.
Jos
historiaa vähänkään tuntee ja muistaa, noin sata vuotta sitten suomalaiset
paremman elämän tavoittelijat muuttivat ensin Ameriikkaan ja sieltä herkkäuskoisimmat
Neuvostoliittoon ihannevaltiota rakentamaan. Nyt heidän luunsa maatuvat mitkä
missäkin hiekkakuopassa tai suonsilmässä reikä kallossa, kun Putinin esikuva
Stalin sai heistä tarpeekseen. Jos siis NATO-Suomessa on huono olla,
suosittelen siirtymistä itään. Siellä onni odottaa ja valtamedia vaiennetaan.