torstai 30. kesäkuuta 2022

Kipu

Osteopaatti

tapatti papattien

paukkeessa kivun

kauniin kuningattaren,

hirtti tuskan kuninkaan.

maanantai 20. kesäkuuta 2022

Maximum speed

Kiiman täyttymys

ratojen kuninkaalla 

on maximum speed:

mittarin neula hiipii

laavakenttien poikki.



tiistai 14. kesäkuuta 2022

Kesytön kesäyö

Hämärä kiertää

kesyttömän kesäyön

hiljaa kuin karhu

kulkisi metsälammen

viertä usvan tuoksussa.




maanantai 6. kesäkuuta 2022

Putinin pienet työmuurahaiset

Sadan vuoden takaista Suomea ei millään mittapuulla voi verrata tämän päivän hyvinvointi-Suomeen, jossa mikään asia ei ole todella huonosti. Vaikka oman edun ja hyvinvoinnin takia täällä lakkoillaankin ja etsitään vieläkin parempaa elintasoa, elämä Suomessa on varsin kelpoa ja yltäkylläistä. Mutta niin kuin libanonilainen runoilija Kahlil Gibran on asian kiteyttänyt, miten voi suu avautua kiitokseen, jos se on täynnä ruokaa tai käsi kohota rukoukseen, jos se on täynnä kultaa.

Ideologisesti Suomi on maailman hyvinvoivin maa. Täällä voimme käytännössä purkaa mieltämme julkisesti kenenkään siihen puuttumatta, voimme sanoa sanottavamme tarvitsematta pelätä, että kahleet kilahtavat ranteisiin ja vankilan rautaovi sulkee meidät määrättömäksi ajaksi unohduksiin. Täällä saamme syödä vatsamme täyteen varsin pienin ponnistuksin. (Nyt pitää ajatella maailmanlaajuisesti.) Mutta ei mitään niin hyvää ja erinomaista, ettei joku siitä löydä huonoa. Vaikkei löytäjällä itsellään ole mitään parannusehdotusta, paremmaksi asioiden kuitenkin pitäisi tulla.

Kun korona kaatoi väkeä vuoteeseen tai kellisti hautaan saakka, monien mielestä päättäjät panikoivat turhan päiten ja tekivät aivan vääriä päätöksiä. Ja kun maailman parhaat kemistit kehittivät tuohon viheliäiseen virukseen tehoavaa rokotetta, huudettiin tuo työ turhaksi ja jopa avaruudesta tai maan uumenista tulleeksi hömpötykseksi. Keksittiin tehdä Amerikan Trumpista jumalan kaltainen ilmestys, joka puheillaan ja punaisella kravatillaan yksin kykenisi pelastamaan maailman. Ja alettiin tarkkailla puhelinkoteloita pelloilla, josko niistä ilmestyisi liskoihminen syömään koronan kuristaman kansan kiukkuiseen kitaansa.

Helmikuussa  tapahtui asia, jota pelättiin, mutta johon ei uskallettu uskoa. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja alkoi murhata kansaa, silpoa lapsia, jauhaa sotilaita, rampauttaa siviilejä, hävittää kaupunkeja maan tasalle. Samoin teki Neuvostoliitto Suomelle 80 vuotta sitten. Asiaa ei ole unohdettu.

Mutta meidän keskuudessamme asuu ihmisiä, suomalaisia, jotka hurraavat Venäjän hyökkäykselle ja pitävät sitä oikeutettuna. Heidän mielestään Venäjä pelastaa Ukrainan liskoihmisiltä ja lapsia raiskaavilta pedofiileiltä.  He ovat Putinin pieniä apulaisia, työmuurahaisia ”omilla aivoillaan ajattelevia” valittuja, jotka jakavat Kremlin keksimiä operaatiouutisia kuin tautinen merikarhu kuppaansa. Näitä asiantuntijoita on näissäkin kylissä. Heidän mielestään Venäjä on luonut ja luomassa ihanneyhteiskunnan, joka puhdistaa maailman pedofiileistä ja muista roistoista ja käy tuimaa taistoa lännen valtamediaa ja Suomenkin tavoittelemaa NATOa vastaan.

Jos historiaa vähänkään tuntee ja muistaa, noin sata vuotta sitten suomalaiset paremman elämän tavoittelijat muuttivat ensin Ameriikkaan ja sieltä herkkäuskoisimmat Neuvostoliittoon ihannevaltiota rakentamaan. Nyt heidän luunsa maatuvat mitkä missäkin hiekkakuopassa tai suonsilmässä reikä kallossa, kun Putinin esikuva Stalin sai heistä tarpeekseen. Jos siis NATO-Suomessa on huono olla, suosittelen siirtymistä itään. Siellä onni odottaa ja valtamedia vaiennetaan.