Kaupunki lomauttaa

Yritys lomauttaa työntekijöitä vain välttämättömästä pakosta. Jos työtä ja tilauksia ei ole ja yrityksen kassa tyhjenee, vaihtoehtona on vain väen tilapäinen tai huonossa tapauksessa pysyvä vähentäminen parempia aikoja odotellessa. Mutta yritys ei missään nimessä puutu muiden yritysten työntekijöiden elämään - ei tietenkään.

Myös kunnat ja kaupungit voivat joutua tilapäisiin rahavaikeuksiin. Yleensä kyse ei ole työn vähenemisestä saati loppumisesta, vaan yli varojen elämisestä tai yllättävistä ylimääräisistä kuluista, jotka tavalla tai toisella on pakko hoitaa. Silloin kunnatkin lomauttavat työntekijänsä.

Esimerkkinä olkoon 20.000 asukkaan kunta, jossa on 800 työntekijää. Tärkeintä tässä ei ole kunnan koko ja työntekijämäärä, vaan periaate. Kunta on joutunut vaikeuksiin eli kaikki nuo 20.000 kuntalaista ovat tätä kautta vastuullisia oman kuntansa ahdingosta. Mutta kunta lomauttaakin kaikki työntekijänsä eli 800 ihmistä saadakseen kassansa kuntoon, mutta nuo loput 19.200 ihmistä pääsevät kuin koira veräjästä. Heitä tuo kurimus ei koske ollenkaan. Heidän palkkapussillaan ei käydä eikä heiltä peritä ylimääräistä rahaa kunnan yhteisten kulujen kattamiseen.

Kun kunnalta rahat loppuvat tai tarvitaan lisää rahaa uusiin projekteihin, nostetaan veroäyriä. Silloin jokainen kuntalainen osallistuu tasapuolisesti menojen kattamiseen ja tasapuolisesti saa myös rahalla ostetut palvelut. Se on demokratiaa eli tasapuolisuutta. Veroäyrin korottaminen on kuitenkin politiikkaa ja satuttaa kaikkia äänestäjiä, joten on edullisempaa äänten kannalta ärsyttää vain 800:aa ihmistä kuin kaikkia tuhansia äänestäjiä.

Kunnan omien työntekijöiden lomauttaminen kaikkien yhteiseksi eduksi on äärimmäisen epädemokraattinen tapa ja käsittääkseni kajoaa ihmisen perusoikeuksiin yhdenvertaisesta asemasta yhteisössä. Ihmettelen, ettei kukaan ole koskaan noussut barrikadille ja sytyttänyt itseään palamaan. Vähemmästäkin epätasa-arvosta on viikatetta heilutettu ja polttopulloja heitelty - ainakin herkimmissä maailmankolkissa.

Pussilakanasetti

Pussilakana-
setti on päistään auki
ja helppo käyttää.
Pussila-kanasetti
peitosta munat näyttää.

Laiskotellen

Muu maa laiskana
uimarannalla makaa,
kun maalaiskana
muuta maata muonittaa
ja kukon maata antaa.

Katuvainen

Tuo katuvainen
niin kaunis katunainen
nosti katseensa,
näki peilikuvansa:
ei naista, katu vainen.

Kirjoitan

Kirjoitan, koska
haluan ajatella
ääneen harvemmin
kuin hiljaa lähestyä
elämän mysteeriä.

Mamin pikku puupsipuu ja pususuu

Toukokuun alkupäivinä muuan rusakko näki taivaallisen välähdyksen ja lopetti loikkimisen sillä siunaamalla hetkellä ja oikaisi monista matkoista väsyneet jalkansa lähelle kotiani naapurin kesantopellolle, räpäytti vielä muutaman kerran jäniksensilmiään ja kuoli.

Seuraavana aamuna kymmenet varikset ja harakat löysivät kuolleen rusakon makean lihan ja kävivät ruokapöytään kuin Lidlin värikkäistä koronalenkkareista innostuneet harrasteurheilijat saksalaiskaupan kenkätiskille: vierekkäin, päällekkäin, rähisten, saalista riepoen, vetäen, kiskoen ja siitä ankarasti taistellen sen kummemmin viruksista välittämättä.

Makasi raato viikon, toistakin ja joka päivä kävivät varikset ja harakat aterialla. Mahat kypsästä lihasta pullevina ne eivät jaksaneet enää taistella osastaan, vaan kaikessa rauhassa nokkivat mikä peräpäätä, mikä turvonneita silmiä ja matojen pehmittämää kylkilihaa.

Lehahtivat linnut kukin suuntaansa, kun paikalle tepasteli vilkkain askelin pienikokoinen terrieri kaunis ja koristeellinen panta kaulassaan. Haukahti ja katseli ylös taivaisiin. Ei näkynyt variksia saati harakoita, vaan koko jäljelle jäänyt, puolilaho rusakko oli sen. Innokkaasti se iski hampaansa pehmeään lihaan, puri sääriluuta, veti venyvää nahkaa, ähisi innoissaan ja söi, minkä hyvinvoiva kotikoira HauHau-napsuiltaan täyteen mahaan jaksoi syödä. Se nuuhkaisi vielä kerran raatoa, nuolaisi sen kylkeä ja lähti kylläisenä juoksemaan kohti kotia.

- Missä se äidin pieni kulta on taas leikkinyt?

 Niin sitä kohta kutsuttiin ja hellästi suukoteltiin tuokion kadoksissa ollutta simasuuta.

- Mamin pikku puupsipuu ja pususuu. Pitäiskö pestä sun suu, kun se vähän haisee.