Kiukkuinen kevät
katseli tammikuussa
nietosten takaa,
miten lyhyet ovat
auringon hitsipuikot.
maanantai 29. tammikuuta 2018
Kalamiehiä ja -naisia
Miehen totuus on
viisitoista sadasta
lasketaanpa se
metristä tai eurosta,
kiehuvasta kahvista.
Naisen totuus on
täydet sata sadasta
lasketaanpa se
eurosta tai metristä,
kiehuvasta vedestä.
viisitoista sadasta
lasketaanpa se
metristä tai eurosta,
kiehuvasta kahvista.
Naisen totuus on
täydet sata sadasta
lasketaanpa se
eurosta tai metristä,
kiehuvasta vedestä.
perjantai 26. tammikuuta 2018
Viisasten risteyksessä
Minulta kysyttiin, miksi niin monet nuoret ihmiset haluavat itse päättää elämänsä mitan. Miksi huominen ei herätä enää uteliaisuutta, vaan epätoivo ja ahdistus täyttävät ajatukset elämänhalua painavammiksi. Niin kovin paljon minun teki mieleni vastata, mutta vastausta ei ollut. Olettamus astui kuitenkin esiin ja otin puhelimen taskustani.
Puhutaan Z-sukupolvesta eli ihmisistä, jotka ovat syntyneet vuoden 1995 jälkeen. He ovat nyt vanhimmillaan vähän yli parikymmenvuotiaita ja edustavat ensimmäistä täydellistä kännykkäsukupolvea. Käytännössä he ovat siis ensimmäisen polven ryhmäihmisiä, joiden ei koskaan ole tarvinnut olla täysin yksin. Koko elämänsä ajan he ovat jakaneet itseään kavereilleen, ystävilleen, tuttavilleen ja jopa aivan ventovieraille ihmisille. Niin pian kuin he ovat oppineet lukemaan ja kirjoittamaan, he ovat laittaneet kännykkänsä kautta kuvia ja viestejä, lukeneet toisten ylilyhyitä tarinoita, katsoneet mielipidevärjättyjä kuvia, saaneet niin oikeaa kuin väärääkin tietoa suoraan taskuun, käteen ja silmiin.
Ihmisen pitää olla aktiivinen, laiha, urheilullinen, suosittu, rakastettu, tavoitettu ja tavoitettava, tavoiteltava superihminen vuorokauden ympäri. Kun puhelimesta kuuluu merkkiääni, sitä ei voi ohittaa, vaan puhelin on aukaistava, katsottava viesti ja vähintään siihen vastattava. Puhelin on koko ajan saatavilla ja puhelimen omistaja on joka hetki toisten tavoitettavissa. Ei ole enää aikaa olla yksin. Ei ole enää mahdollisuutta olla yksin omien ajatusten kanssa, kun ajatuksia muokkaavat niin ystävät, kaverit, tuttavat, täysin vieraatkin ihmiset. Joillakin ihmisillä ei enää edes ole omia ajatuksia, vaan ne ovat tulleet suoraan kännykkään valmiiksi muokattuina, siivottuina, raakoina, kehittymättöminä, kelvottomina, pohdittuina.
Jossakin vielä ajatellaan aivan itse ja juuri nämä ajattelevat ihmiset ovat vahvoja muokkaamaan massojen mielipiteitä. Heillä on tieto ja ymmärrys omasta mahdistaan ja voimastaan ja he käyttävät häikäilemättömästi hyväkseen tuota voimaa muokatakseen massasta mieleisensä. Tietty määrä ihmisiä on älykkäitä, osa keskitasoa vähän terävämpiä, suurin osa on keskinkertaisia eli reilu puolet ryhmästä on täysin vietävissä.
Zetojen sukupolvessa älykkyys on kenties jo uudella tasolla verrattuna muutaman vuosikymmenen takaiseen sukupolveen. Mutta sekään ei muuta tosiasiaa, että keskinkertaiset ovat aina enemmistönä ja he ovat kuin työmuurahaiset ja pitävät kekoa pystyssä. Keskinkertaisten ihmisten äänillä valitaan eduskunta, jonka tehtävänä on laatia lakeja ja sitä kautta pyörittää valtioita ja koko maailmaa. Seuraavien kymmenen, kahdenkymmenen vuoden kuluttua on olemassa kännykän kautta kasvanut keski-ikäinen sukupolvi, joka on käytännössä aivopesty disinformaatiolla pienen eliitin käsikassaroiksi, juoksupojiksi, mopoläheteiksi.
Joku kysyy, mikä tässä sitten on muuttunut aikaisempiin sukupolviin nähden. Aina ihmisiä on johdateltu ja ohjattu käyttäytymään juuri niin kuin voimakkaat ja vahvat ovat halunneet. Toisissa osissa maailmaa ohjaus on toiminut kohti diktatuuria, toisissa kohti demokratiaa ja edistystä aina sen mukaan, miten valveutunutta keskinkertaisten joukko on ollut. Sanotaan kertauksen olevan opintojen äiti. Nyt, kun kaikki maailman tieto voidaan tuottaa suoraan kansalaisen kännykkään, kertaaminen on valtava voima. Mielipiteen muokkaaminen omaan taskuun alkaa jo viisivuotiaana tai heti lukemaan opittua. Suuret muutokset ovat nyt siten mahdollisia vain muutaman vuoden sykleillä, lyhimmillään vain uuden puhellinsovelluksen kehityksen mittaisina.
Evoluutio ei millään pysy näin nopean muutoksen mukana eikä ihminen sopeudu täydelliseen ryhmäelämään. On olemassa kokonainen Z-sukupolvi, jolla ei ole ollut omaa rauhaa, ei hetkeäkään mahdollisuutta keskittyä vain omaan olemiseen, istua kaikessa rauhassa ilman ulkopuolista hälinää. Ei kukaan jaksa loputtomasti olla avoin kaikelle, vihata kaikkea, rakastaa yltiöpäisesti, taistella paikastaan yhteisössä, olla paras, vahvin ja voimakkain. Tulee hetki, kun ajatuksista haluaa joko omia tai kokonaan irti. Ja irtipäästäminen tarkoittaa vain yhtä asiaa: oma tie pitää kulkea suuntaan tai sitten siihen toiseen, jolta paluuta ei enää ole.
"Viekää kenttäoikeuteen. Pohja se on miunnii säkissäin."
PS. Tätä ei pidä lukea tietona, vaan aivan hatusta tempaistuna tajunnanvirtana, jossa siltikin saattaa olla hitunen iän mukanaan tuomaa totuutta (tai sitten harmaiden hiusten harhaa ja nuoruuden kateutta;-)
Puhutaan Z-sukupolvesta eli ihmisistä, jotka ovat syntyneet vuoden 1995 jälkeen. He ovat nyt vanhimmillaan vähän yli parikymmenvuotiaita ja edustavat ensimmäistä täydellistä kännykkäsukupolvea. Käytännössä he ovat siis ensimmäisen polven ryhmäihmisiä, joiden ei koskaan ole tarvinnut olla täysin yksin. Koko elämänsä ajan he ovat jakaneet itseään kavereilleen, ystävilleen, tuttavilleen ja jopa aivan ventovieraille ihmisille. Niin pian kuin he ovat oppineet lukemaan ja kirjoittamaan, he ovat laittaneet kännykkänsä kautta kuvia ja viestejä, lukeneet toisten ylilyhyitä tarinoita, katsoneet mielipidevärjättyjä kuvia, saaneet niin oikeaa kuin väärääkin tietoa suoraan taskuun, käteen ja silmiin.
Ihmisen pitää olla aktiivinen, laiha, urheilullinen, suosittu, rakastettu, tavoitettu ja tavoitettava, tavoiteltava superihminen vuorokauden ympäri. Kun puhelimesta kuuluu merkkiääni, sitä ei voi ohittaa, vaan puhelin on aukaistava, katsottava viesti ja vähintään siihen vastattava. Puhelin on koko ajan saatavilla ja puhelimen omistaja on joka hetki toisten tavoitettavissa. Ei ole enää aikaa olla yksin. Ei ole enää mahdollisuutta olla yksin omien ajatusten kanssa, kun ajatuksia muokkaavat niin ystävät, kaverit, tuttavat, täysin vieraatkin ihmiset. Joillakin ihmisillä ei enää edes ole omia ajatuksia, vaan ne ovat tulleet suoraan kännykkään valmiiksi muokattuina, siivottuina, raakoina, kehittymättöminä, kelvottomina, pohdittuina.
Jossakin vielä ajatellaan aivan itse ja juuri nämä ajattelevat ihmiset ovat vahvoja muokkaamaan massojen mielipiteitä. Heillä on tieto ja ymmärrys omasta mahdistaan ja voimastaan ja he käyttävät häikäilemättömästi hyväkseen tuota voimaa muokatakseen massasta mieleisensä. Tietty määrä ihmisiä on älykkäitä, osa keskitasoa vähän terävämpiä, suurin osa on keskinkertaisia eli reilu puolet ryhmästä on täysin vietävissä.
Zetojen sukupolvessa älykkyys on kenties jo uudella tasolla verrattuna muutaman vuosikymmenen takaiseen sukupolveen. Mutta sekään ei muuta tosiasiaa, että keskinkertaiset ovat aina enemmistönä ja he ovat kuin työmuurahaiset ja pitävät kekoa pystyssä. Keskinkertaisten ihmisten äänillä valitaan eduskunta, jonka tehtävänä on laatia lakeja ja sitä kautta pyörittää valtioita ja koko maailmaa. Seuraavien kymmenen, kahdenkymmenen vuoden kuluttua on olemassa kännykän kautta kasvanut keski-ikäinen sukupolvi, joka on käytännössä aivopesty disinformaatiolla pienen eliitin käsikassaroiksi, juoksupojiksi, mopoläheteiksi.
Joku kysyy, mikä tässä sitten on muuttunut aikaisempiin sukupolviin nähden. Aina ihmisiä on johdateltu ja ohjattu käyttäytymään juuri niin kuin voimakkaat ja vahvat ovat halunneet. Toisissa osissa maailmaa ohjaus on toiminut kohti diktatuuria, toisissa kohti demokratiaa ja edistystä aina sen mukaan, miten valveutunutta keskinkertaisten joukko on ollut. Sanotaan kertauksen olevan opintojen äiti. Nyt, kun kaikki maailman tieto voidaan tuottaa suoraan kansalaisen kännykkään, kertaaminen on valtava voima. Mielipiteen muokkaaminen omaan taskuun alkaa jo viisivuotiaana tai heti lukemaan opittua. Suuret muutokset ovat nyt siten mahdollisia vain muutaman vuoden sykleillä, lyhimmillään vain uuden puhellinsovelluksen kehityksen mittaisina.
Evoluutio ei millään pysy näin nopean muutoksen mukana eikä ihminen sopeudu täydelliseen ryhmäelämään. On olemassa kokonainen Z-sukupolvi, jolla ei ole ollut omaa rauhaa, ei hetkeäkään mahdollisuutta keskittyä vain omaan olemiseen, istua kaikessa rauhassa ilman ulkopuolista hälinää. Ei kukaan jaksa loputtomasti olla avoin kaikelle, vihata kaikkea, rakastaa yltiöpäisesti, taistella paikastaan yhteisössä, olla paras, vahvin ja voimakkain. Tulee hetki, kun ajatuksista haluaa joko omia tai kokonaan irti. Ja irtipäästäminen tarkoittaa vain yhtä asiaa: oma tie pitää kulkea suuntaan tai sitten siihen toiseen, jolta paluuta ei enää ole.
"Viekää kenttäoikeuteen. Pohja se on miunnii säkissäin."
PS. Tätä ei pidä lukea tietona, vaan aivan hatusta tempaistuna tajunnanvirtana, jossa siltikin saattaa olla hitunen iän mukanaan tuomaa totuutta (tai sitten harmaiden hiusten harhaa ja nuoruuden kateutta;-)
Marginaalin orjatöissä
Kun Tuomas Kyrö kirjoitti kirjansa mielensäpahoittajasta, hänkään tuskin aavisti, millaiseen mielensäpahoittajien pyöritykseen Suomi vielä joutuisikaan. Onnekseni olen saanut elää myös suvaitsevalla 70-luvulla, jolloin miehet olivat miehiä tai poikia ja naiset naisia tai tyttöjä, ja jolloin isät saivat vielä suukotella ja halata julkisella paikalla lapsiaan joutumatta pedofiliasyytösten kohteiksi, käydä yhdessä pienten lastensa kanssa kylvyssä tuntematta itseään perversseiksi.
Kun 70-luvulla saatoin jo sukukypsänä nuorukaisena katsella miestenlehtiä R-kioskin hyllyssä ja vertailla kuvien laatua ja niiden luomia tunnevirtauksia, myöhempinä vuosikymmeninä lehdet suljettiin muovipussiin ja vielä myöhemmin ne hävisivät hyllyistä kokonaan. Ei sopinut näyttää alastonta vartaloa villisti viikkolehtien välissä kaupan hyllyssä. Ensin vedottiin kuvien vaikuttavan lasten tunteisiin ja vahingoittavan herkkää lapsen mieltä ja myöhemmin naisten tasa-arvoon ja sukupuoliseen alistamiseen. Nyt haluan erottaa kaksi asiaa: vapaaehtoisen esiintymisen kuvissa ja teoissa ja alhaisen ihmiskaupan. Kaikenlainen väkivalta ja pakko on minulle vastenmielistä, tulkoon se tässä selväksi. Alastomuudella ja pornografialla taas ei ole välttämättä mitään tekemistä keskenään. Ainoa näitä yhdistävä tekijä on ihmisen mielikuvitus. Toisen mielestä jo pelkkä alaston ihmisvartalo on pornoa ja toinen näkee vain kauniita muotoja ja värejä ja pehmeää ihoa, valoa ja varjoa.
Missä kulkeen taiteen ja esineellistämisen raja? Miksi joku näkee aina alastomassa vartalossa vain esineen eikä ihmistä, ei tunnetta, ei hyvää oloa, ei nautintoa, ei himoa saati intohimoa? Miksi joku näkee alastoman ihmisen kuvassa vain rumaa raiskausta, hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja pakottamista, ihmiskauppaa, orjuutta ja alistamista? Miksi ihmisen vartalo pitää aina verhota, että se olisi kaunis ja luvallinen, sallittu ja siveä?
Suomessa on oikeastaan vain yksi kaupunki, joka määrää sallitun ja sallimattoman, siis kielletyn. Helsingissä asuvat kaikki mielensäpahoittajavaikuttajat. Jos Kainuun syrjäkylillä joku kirjoittaa facebookiin, miten hän on mielensä pahoittanut jostakin hänen mielestään naista alistavasta ja lasten psyykeä horjuttavasta alastonkuvasta, sillä ei ole mitään merkitystä. Mutta jos helsinkiläinen hienostoihminen ilmaisee mielipiteensä bussin kyljessä olevasta alastomasta takapuolesta, pylly poistetaan välittömästi ja kuvan julkaissut yritys pahoittelee julkisesti aiheuttamaansa mielipahaa. Tai jos kansainvälinen vaateketju julkaisee väärän värisen lapsen kuvan ja jonkun mielestä siihen yhteyteen sopimattoman tekstin, jopa ylikansallinen yritys lankeaa ansaan ja poistaa kuvat levityksestä ja pyytelee anteeksi herkän mielen hämmentämistä. Ja tuohon mielensäpahoittajan soololauluun yhtyy kohta iltapäivälehtien kuoro ja maailmanlaajuinen soppa on valmis. Näin hyvin pieni pahan mielen manaajien marginaali pitää orjatöissä kokonaisia kansakuntia, muokkaa mielipiteitä ja levittää vahingollisia ajatuksia ja mielikuvia, joihin suurin osa ihmisistä ei koskaan syyllistyisi.
Kun 70-luvulla saatoin jo sukukypsänä nuorukaisena katsella miestenlehtiä R-kioskin hyllyssä ja vertailla kuvien laatua ja niiden luomia tunnevirtauksia, myöhempinä vuosikymmeninä lehdet suljettiin muovipussiin ja vielä myöhemmin ne hävisivät hyllyistä kokonaan. Ei sopinut näyttää alastonta vartaloa villisti viikkolehtien välissä kaupan hyllyssä. Ensin vedottiin kuvien vaikuttavan lasten tunteisiin ja vahingoittavan herkkää lapsen mieltä ja myöhemmin naisten tasa-arvoon ja sukupuoliseen alistamiseen. Nyt haluan erottaa kaksi asiaa: vapaaehtoisen esiintymisen kuvissa ja teoissa ja alhaisen ihmiskaupan. Kaikenlainen väkivalta ja pakko on minulle vastenmielistä, tulkoon se tässä selväksi. Alastomuudella ja pornografialla taas ei ole välttämättä mitään tekemistä keskenään. Ainoa näitä yhdistävä tekijä on ihmisen mielikuvitus. Toisen mielestä jo pelkkä alaston ihmisvartalo on pornoa ja toinen näkee vain kauniita muotoja ja värejä ja pehmeää ihoa, valoa ja varjoa.
Missä kulkeen taiteen ja esineellistämisen raja? Miksi joku näkee aina alastomassa vartalossa vain esineen eikä ihmistä, ei tunnetta, ei hyvää oloa, ei nautintoa, ei himoa saati intohimoa? Miksi joku näkee alastoman ihmisen kuvassa vain rumaa raiskausta, hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja pakottamista, ihmiskauppaa, orjuutta ja alistamista? Miksi ihmisen vartalo pitää aina verhota, että se olisi kaunis ja luvallinen, sallittu ja siveä?
Suomessa on oikeastaan vain yksi kaupunki, joka määrää sallitun ja sallimattoman, siis kielletyn. Helsingissä asuvat kaikki mielensäpahoittajavaikuttajat. Jos Kainuun syrjäkylillä joku kirjoittaa facebookiin, miten hän on mielensä pahoittanut jostakin hänen mielestään naista alistavasta ja lasten psyykeä horjuttavasta alastonkuvasta, sillä ei ole mitään merkitystä. Mutta jos helsinkiläinen hienostoihminen ilmaisee mielipiteensä bussin kyljessä olevasta alastomasta takapuolesta, pylly poistetaan välittömästi ja kuvan julkaissut yritys pahoittelee julkisesti aiheuttamaansa mielipahaa. Tai jos kansainvälinen vaateketju julkaisee väärän värisen lapsen kuvan ja jonkun mielestä siihen yhteyteen sopimattoman tekstin, jopa ylikansallinen yritys lankeaa ansaan ja poistaa kuvat levityksestä ja pyytelee anteeksi herkän mielen hämmentämistä. Ja tuohon mielensäpahoittajan soololauluun yhtyy kohta iltapäivälehtien kuoro ja maailmanlaajuinen soppa on valmis. Näin hyvin pieni pahan mielen manaajien marginaali pitää orjatöissä kokonaisia kansakuntia, muokkaa mielipiteitä ja levittää vahingollisia ajatuksia ja mielikuvia, joihin suurin osa ihmisistä ei koskaan syyllistyisi.
torstai 4. tammikuuta 2018
keskiviikko 3. tammikuuta 2018
Eri asia
Keskustelin tuttavani kanssa radikalisoitumisesta. On julkisesti tiedossa, että Suomessa vaikuttava, varsin tunnettu kauppias radikalisoitui pitkällä ulkomaanmatkallaan. Tuosta asiasta ovat monet valtakunnalliset lehdet kirjoittaneet. Kauppiaalla on lehtitietojen mukaan ollut varsin tiiviit yhteydet pohjoismaisiin ääri-isänmaallisiin vastarintaliikkeisiin, selkeästi sanottuna uusnatseihin. Kerroin tuttavalleni, etten halua rahoittaa pienestikään kyseistä ideologiaa sen varsin synkän menneisyyden takia enkä myös sen nykyisen ajattelutavan takia. Suomalaisten uusnatsien mielestä Suomi kuuluu vain suomalaisille eikä tänne ole muilla mitään asiaa.
Maailmassa ei kuitenkaan ole koskaan voitu sulkea rajoja, vaan ihmiset ovat aina voineet muuttaa muihin maihin niin taloudellisista kuin muistakin syistä. En hyväksy ihmisen tuomitsemista hänen syntyperänsä takia, vaan ainoastaan hänen tekojensa vuoksi. Tuttavani oli kuitenkin sitä mieltä, että on eri asia olla nykypäivänä natsimielinen kuin 1930- ja 1940-luvuilla. En ollut samaa mieltä.
Natsien ainoa tehtävä oli synnyttää ja kasvattaa yksi suurvalta, jossa vain arjalaiset saattoivat hallita tuota maailmaa. Kaikki muut voitiin tuhota, ja tuhoaminen aloitettiin juutalaisista. Se oli siis vasta alku. On tullut ilmi, että myös Suomi oli natsien agendalla hyvin vahvasti. Maasta aiottiin tehdä metsästysalue ja sen ihmiset alirotuisina piti tuhota. Emme siis olleetkaan parempaa rotua, jolla olisi ollut jokin merkittävä tehtävä kolmannessa valtakunnassa.
Tuskin kovinkaan moni ajatteli viime vuosisadan kolmannella vuosikymmenellä, että pieni, mustatukkainen mies saattaisi saada sellaisen murhaamisen mullistuksen aikaan kuin hän sitten lopulta sai. Arviolta kaksikymmentä miljoonaa ihmistä menetti henkensä vain sen tähden, että muuan mies ajatteli olevansa muita parempi ja järjestävänsä maailman uudelleen. Tuossa luvussa eivät ole mukana kaikki toisessa maailmansodassa kuolleet, vaan ainoastaan holokaustin uhrit.
Verrattiinko noina vuosina ja vuosikymmeninä Adolf Hitleriä johonkin toiseen ja sanottiin sen olevan eri asia? Onko kansallissosialismi jonakin muuna aikana eri asia kuin jonakin toisena aikana? Voiko ihminen ajatella samasta asiasta jonakin toisena aikana pehmeämmin tai inhimillisemmin vai onko perusajatus tuossa aatemaailmassa aina sama ja yhdenvertainen: minä olen parempi ja sinä joudat kuolla! Minusta ei ole eri asia olla natsi tänään kuin ennen toista maailmansotaa. Siinä liikkeessä on aina sama kaiku: väkivalta ja sorto niitä kohtaan, jotka eivät ole oikeaa rotua tai tunnusta oikeaa uskoa, eivät ole ruumiiltaan tai mieleltään terveitä. Heidän tehtävänsä oli "jalostuksen" kautta kuolla ja kadota jäljettömiin puhdasrotuisen kansan tieltä.
Maailma taistelee ääri-islamilaista ISISiä vastaan. ISIS haluaa luoda yhden uskon ja yhden jumalan ja ankaran sharialain maailman. Ankaruudessaan tuo usko ei kuitenkaan ole millään lailla kilpailukykyinen natsien luoman kolmannen valtakunnan uskonnon kanssa. Mutta vahvistuessaan ja voimistuessaan se voisi olla. Siitä on paljon esimerkkejä lähi-idästä ja lännestäkin. On oikeus kiusata ja tappaa niitä, jotka eivät ole samaa mieltä, samaa uskontoa, samaa rotua, samaa väriä, samaa heimoa, samaa sukupuolta.
Natsit olivat voimissaan 1930- ja 1940-luvuilla ja ISIS vielä viime vuonna. Nyt ISIS on lyöty monessa paikassa ja se hamuaa valtaa Talebanin, toisen ääri-islamilaisen liikkeen alueilta. Kaksi samaa jumalaa kumartavaa liikettä ovat toistensa kimpussa, koska toisen jumala on parempi kuin toisen, vaikka se sama onkin. Jo tuo esimerkki kertoo, miten vaarallisia vahvojen ihmisten johtamat ääriliikkeet ovat. Ei ole eri asia, milloin tuota voimaa kerätään, eilen vai tänään. Ei ole eri asia olla ääri-ihminen sata vuotta sitten tai nyt. Mutta eri asia on hyväksyä tai olla hyväksymättä ääriliikkeiden ideologia pienessä tai suuressa. Minä en hyväksy sitä pienessäkään.
Maailmassa ei kuitenkaan ole koskaan voitu sulkea rajoja, vaan ihmiset ovat aina voineet muuttaa muihin maihin niin taloudellisista kuin muistakin syistä. En hyväksy ihmisen tuomitsemista hänen syntyperänsä takia, vaan ainoastaan hänen tekojensa vuoksi. Tuttavani oli kuitenkin sitä mieltä, että on eri asia olla nykypäivänä natsimielinen kuin 1930- ja 1940-luvuilla. En ollut samaa mieltä.
Natsien ainoa tehtävä oli synnyttää ja kasvattaa yksi suurvalta, jossa vain arjalaiset saattoivat hallita tuota maailmaa. Kaikki muut voitiin tuhota, ja tuhoaminen aloitettiin juutalaisista. Se oli siis vasta alku. On tullut ilmi, että myös Suomi oli natsien agendalla hyvin vahvasti. Maasta aiottiin tehdä metsästysalue ja sen ihmiset alirotuisina piti tuhota. Emme siis olleetkaan parempaa rotua, jolla olisi ollut jokin merkittävä tehtävä kolmannessa valtakunnassa.
Tuskin kovinkaan moni ajatteli viime vuosisadan kolmannella vuosikymmenellä, että pieni, mustatukkainen mies saattaisi saada sellaisen murhaamisen mullistuksen aikaan kuin hän sitten lopulta sai. Arviolta kaksikymmentä miljoonaa ihmistä menetti henkensä vain sen tähden, että muuan mies ajatteli olevansa muita parempi ja järjestävänsä maailman uudelleen. Tuossa luvussa eivät ole mukana kaikki toisessa maailmansodassa kuolleet, vaan ainoastaan holokaustin uhrit.
Verrattiinko noina vuosina ja vuosikymmeninä Adolf Hitleriä johonkin toiseen ja sanottiin sen olevan eri asia? Onko kansallissosialismi jonakin muuna aikana eri asia kuin jonakin toisena aikana? Voiko ihminen ajatella samasta asiasta jonakin toisena aikana pehmeämmin tai inhimillisemmin vai onko perusajatus tuossa aatemaailmassa aina sama ja yhdenvertainen: minä olen parempi ja sinä joudat kuolla! Minusta ei ole eri asia olla natsi tänään kuin ennen toista maailmansotaa. Siinä liikkeessä on aina sama kaiku: väkivalta ja sorto niitä kohtaan, jotka eivät ole oikeaa rotua tai tunnusta oikeaa uskoa, eivät ole ruumiiltaan tai mieleltään terveitä. Heidän tehtävänsä oli "jalostuksen" kautta kuolla ja kadota jäljettömiin puhdasrotuisen kansan tieltä.
Maailma taistelee ääri-islamilaista ISISiä vastaan. ISIS haluaa luoda yhden uskon ja yhden jumalan ja ankaran sharialain maailman. Ankaruudessaan tuo usko ei kuitenkaan ole millään lailla kilpailukykyinen natsien luoman kolmannen valtakunnan uskonnon kanssa. Mutta vahvistuessaan ja voimistuessaan se voisi olla. Siitä on paljon esimerkkejä lähi-idästä ja lännestäkin. On oikeus kiusata ja tappaa niitä, jotka eivät ole samaa mieltä, samaa uskontoa, samaa rotua, samaa väriä, samaa heimoa, samaa sukupuolta.
Natsit olivat voimissaan 1930- ja 1940-luvuilla ja ISIS vielä viime vuonna. Nyt ISIS on lyöty monessa paikassa ja se hamuaa valtaa Talebanin, toisen ääri-islamilaisen liikkeen alueilta. Kaksi samaa jumalaa kumartavaa liikettä ovat toistensa kimpussa, koska toisen jumala on parempi kuin toisen, vaikka se sama onkin. Jo tuo esimerkki kertoo, miten vaarallisia vahvojen ihmisten johtamat ääriliikkeet ovat. Ei ole eri asia, milloin tuota voimaa kerätään, eilen vai tänään. Ei ole eri asia olla ääri-ihminen sata vuotta sitten tai nyt. Mutta eri asia on hyväksyä tai olla hyväksymättä ääriliikkeiden ideologia pienessä tai suuressa. Minä en hyväksy sitä pienessäkään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)