Lintusi

Kotkan sulkana

nousit tuulien mukaan.

Lintusi istuu

vieläkin sylissäni

alastomana - yksin.

(Isä rakastaa aina omaa lastaan.)

Metsämansikan maku

Metsämansikan

kesäpäiväinen hehku

tarrautuu marjaa

poimivan kielensyrjään:

"Kiitos, kun minut löysit."

Soittaja maailmalla

Olet astellut

maailman turkuihin ja

polkenut ilmaa

Uruguain urkuihin

soittajana kulkeissas.

Taivaallista musiikkia

Soiko taivaassa

suloinen sinfonia,

marssilaulujen

kuoleman tasatahti

vai lapsiorkesteri.

Menneet lumet

Edellistalven

lumia lähdin luomaan.

Maa oli marto.

Riisuin paidan yltäni,

istuin aurinkotuoliin.

Vegaani

Vegaani tanssi

tekonahkahousuissaan

vatsansa täynnä

keinolihamakkaraa.

Tuulessa heinä heilui.

Kevät

"Nousehan ylös",

sanoi kevät kukalleen,

sulatti mullan,

lämmitti ojanvarren,

antoi auringon paistaa.

Kuoleman Korjaamo

Kuusen oksasta

laskettiin voipunut mies, 

loppuun palanut,

kannettiin selviytymään

Kuoleman Korjaamolle.

(työtoverini muistolle)

Kuoleman Korjaamo

Vanhus käveli

puiston reunaa hiljakseen,

tunsi vihlaisun.

Tien päässä luki viitan:

Kuoleman Korjaamolle.

Verenpisara

Sydänjuurineen

kasvoi verenpisara.

Mesi suonissaan

virtasi kukkaan asti,

lankesi kasteena taas.

Keväämmällä

Yön pimeydessä

ilo murheen kohtasi.

Sanoi muualle

muuttavansa, palaavan

kukaties keväämmällä.

Lumitähti

Se leijui maahan

aivan yksin, matkasi

pimeässä ja

pelkäsi särkyvänsä.

Lumitähti, hiutale.

Tikapuuhermot

Koukussa keikkui

tuo tikapuuhermoinen

mato ja oli

ylpeä, kun sai täyttää

hauen vatsan lihallaan.

Teräspölyä

Vaalea pöly,

jalokiven hioma 

sininen teräs,

kestävistä kestävin

katoaa koillistuuleen.

Peilikuva

Kairasin reiän

lasikirkkaaseen jäähän.

Valkoiset hileet

kuin kristalliset kiteet

särkivät peilikuvan.

Virkeä ja elävä keskusta pelastaa pikkukaupungin

Pienten väkeään menettävien kaupunkien paniikki purkautuu sivukylien ylimitoitettuun kehittämiseen ja lujaan uskoon, että kaikki muualta muka muuttavat ihmiset haluavat elämään metsän keskelle. Rakennetaan uusia kouluja ja toivotaan, että ne vetäisivät väkeä kuihtuviin kyliin ja saisivat kylät kasvamaan taas elinvoimaisiksi ja vireiksi.

Nykyajan ihminen haluaa valoa ja vilinää. Mikään muu ei selitä sitä, että maalta halutaan kaupunkiin ja vieläpä suurkaupunkiin. Tulee aika ajoin hetkiä, että tuo syke kääntyykin toisinpäin, mutta nuo kaupungeista maalle muutot ovat hyvin ohimeneviä ilmiöitä. Koronan aikaan uskottiin, että kuihtuvat kylät alkavat taas saada uutta elämää, kun ihmiset kaipaavat maalle ja vapaaseen, puhtaaseen ilmaan. Tosiasiassa ihmiset kaipasivat vain toisiaan, muita ihmisiä ja tylsistyivät kaupunkiasunnoissaan. Maaseutu ei tainnut sittenkään koronasta voittaa yhtään mitään.

Elokuvien Sherwoodin metsät ja vapaat robinhoodit ovat niin kauan mukavia ja houkuttelevia, kun ne ovat vain elokuvien kauniita kuvia. Mutta kun kaupungista maalle muuttaneen idealistin omalle ratsupolulle sataa metri lunta ja naapuri on kilometrin päässä aurakalustonsa kanssa, illuusio vapaudesta lentää etelään kuin kurkiaura, kuin Nottinghamin sheriffin nuoli metsäsissin rintaan. Metsässä viihtyvät toisenlaiset ihmiset eivätkä he enää koskaan tule olemaan Suomessakaan enemmistönä. Ääntä heillä tosin piisaa.

Suurin osa suomalaisista haluaa elää kaupungissa, keskustoissa ja palvelujen lähellä. Tästä katsantokannasta on varsin loogista ajatella, että pääpaino kehittämiselle pitää laittaa asutuskeskuksiin paitsi suurkaupungeissa myös pienissä maaseutukaupungeissa. Ihmiset eivät massoina haluaa muuttaa sivukylille, vaan keskuksiin. Väkisin ei kannata puhaltaa henkeä tyhjeneviin periin, pohjiin, kyliin. Luontevaa on keskittää kaikki tarmo sinne, missä väki enimmäkseen liikkuu ja luultavimmin asuu.

Ylivieskan väkiluku on kasvanut ja kasvaa. Suuri syy tuohon lienee keskustan alueen palvelujen ja kaupan vahva kehitys. Nivalassakin olemme osin oikealla tiellä, kun täällä uskalletaan investoida keskustan alueen lähellä olevaan teollisuuskylään ja liikuntapalveluihin. Kun Helsingistä ajaa nelostietä Pihtiputaalle ja sieltä Haapajärven kautta Nivalaan, näkee metsää kyllä riittävästi. Suurin osa meistä ei halua kuitenkaan sinne asumaan. Me tarvitsemme valoa, vilskettä ja elämää.

Suurkaupunkeja näistä kylistä ei koskaan tule, mutta viihtyisiä ja virkeitä pikkukaupunkeja näistä on mahdollisuus rakentaa keskittymällä keskusten kehittämiseen. Jos keskus kuihtuu, ei uusi koulukaan ole riittävä syy sijoittua sivykylälle. Keskusta tarvitsee aina monumenttinsa ollakseen kiinnostava. Siihen kannattaa sijoittaa ja nostaa valo mahdollisimman korkealle, jotta se näkyy houkuttelevana riittävän kauas.

Silta

Tuhat lamppua

valaisee joenrantaa

enkä siltikään

osaa ylittää siltaa

silmäni sidottuina.

Otava

Otavassa on

seitsemän aurinkoa.

Mutta jos yksi

lakkaisi hehkumasta,

tähtitaivas murtuisi.

Esikko

Kevät saattaisi

olla hyvin lähellä,

jos vain huomaisin

esikon jo kasvavan

kukkimaan lumen alla.

Tyhjä pää

En jaksa enää

muotoilla ajatusta.

Olen väsynyt

etsimään vastauksia

täysin tyhjästä päästä.

Kesän makua

Tartuin jäätelöön

kuin nuoruuteni kesään.

Nuolin ja purin

enkä saanut kylmästä

kyllikseni makua.

Pakkasella

Jäätynyt usva

hilisee kasvoille kuin

lasiset helmet

marmorilattialle.

Pakkasilma lumoaa.

Miten ui kala savolaisen verkkoon?

Mitenkä se ui

kala pyytäjän verkkoon?

Mitenkäpä se.

Tähännii asti se on

piä eillä sinne uinu.

Saikulla

Kuolema sanoi,

että sivut on kippeet -

kylykkee juilii.

Tuumi, ettei jaksanut

niittohommiin ryhtyä.

Puutarha

Valo verhosi

kuukelmeän puutarhan,

pisaroi säteet

pakkasensinisiksi,

punasi jäiset lehdet.

Tyhmän neuvo ylpeälle

Tyhmä jutteli

ylpeälle viisaasti:

"Kun minä olen

oikeassa, ole siis

sinä taas ylpeänä."

Enkelikeli

Lensi selin, kun

oli enkelikeli

lennellä yli

joulun enkelitaivaan

kilikellon helinän.

Vitsi;-)

Etkö ymmärrä

oikein hyvää vitsiä?

Miten laulaakaan

nelikymmenkiloinen

kanarianlintu:"TSIRP!!!!!!!"

(Vitsin kuulin TTK-ohjelmassa ja perille meni:-)

Lonkerokeli

Lonkerokeli

upotti mustekalan

syviin mietteisiin

valtameren pohjalle.

"Kovat on paineet", sanoi.

Rukoilin ja uskoin

Vuoren rinteeltä

nousin uljaasti lentoon,

levitin mielen

kantavat voimasiivet

ja rukoilin - ja uskoin.

Sotkusäkki

Pilvi on kaunis

sotkusäkki taivaalla.

Vaikka autere

värein leikitteleekin,

sekin on saastetta vain.

Pyyntö

Anna minulle

taivaan portin avaimet.

Näytän sinulle

ihmismielen ikävän

omasta rinnastani.

Niiniä

Ooha se niinnii?

Savonmuan metsälehmus

tuon kysymyksen

niin kovin usein kuuli,

niinin lujaksi luuli.

Vanhan peiton muisto

Kalkkarokäärme

kalisi iloisena

nahan luotuaan.

Uusi sävel helisi

vanhan peitteen muistoa.

Onnellinen

Istun rannalla

hiljaa ahvenongella,

katson keinuvaa

kohoa mainingilla

ja olen onnellinen.

Kirvelevä aurinko

Aurinko palaa,

suussa sulava pallo.

Sen säde sinut

sokaisee, vaan ei polta

karrelle, kirvelee vain.

Kohtaaminen

Sudenkorento

se karhunko kohtasi,

jykevän otson,

metsän kuninkaallisen.

Ahmanko se näkikin?

Pakko palata

Sementtiseinään

mato ympyräsuunsa 

sovitti, vaan ei

saanut irti palaakaan.

Oli pakko palata.

Yksin kauniina

Lumihiutale

laskeutuu hiljaa maahan.

Hyvin kauniina

on yksin, kiteisenä

kimaltelee valossa.

Sydäntä vailla

Yritin runon

kirjoittaa, mutta siinä

on aivan liian

monta tyhjää tavua,

sanaa sydäntä vailla.

Enkelivaloa

Enkelivalo

liikkui kattolaudoissa.

Sanoit voivasi 

liikuttaa siipiänsä.

Katulamppu heijastui.

Marraskuu

Jäiset pisarat,

maassa marras tuoksuilee.

Kuolleen imelä

märkä haju tunkeutuu

hyvästiksi sieraimiin.

Nam

Tihkuisen aamun

kosteassa ruohossa

maisteli kettu

rautoihin murtunutta

veristä käpälää. "Nam."

Itelleski

Ite leski sai

hyvin suuren perinnön.

Rahaa ja maata.

Sanoi: "Mitäpä noista.

Ota vain itelleski."

Avara maailma

Maailma on niin

avara, sinä sanot.

Toisella puolen

kuuma aurinko paistaa,

toisella kuu muistuttaa.

(pojalleni Tuomakselle 1.11.2022)