Muffini

Maistuisi kahvi,

muffinista pahvi pois

kohta otetaan

ja haukataan palanen

sokeria ja rasvaa.

Alamäkeen on ylämäkeen noustava

Alamäkeen on
ylämäkeen noustava,
kiivettävä ja
mentävä korkealle
alas asti päästäkseen.

Satasen sileä

Satanen polttaa
sileänä taskussa.
Juoksijan aika
kuluu nopeammin kuin
rikkaalla raha palaa.

Suomen lippu

Suomen lippua
liehuttaa ikkunassaan
isänmaallinen
tietämättä laisinkaan
vapauden merkitystä.

Kyllä lääkäri tietää

Aina varmasti
hyvä lääkäri tietää
potilaan vaivan
arvailematta parhaan
avun tuovaa hoitoa.

Suuri unelma

Suuri unelma.
Ajattelen tiiviisti.
Tärkein ei karkaa,
vaan tulee lähemmäksi,
iholle, syvemmälle.

Nova

Kaaliperhonen
kohtasi auton lampun
kesäaamuna.
Luuli auringon nähneen,
kuuli novan nousevan.

Kevät

Satamäärin soi
kuin yhtenä äänenä
lintusten laulu
aamusta höyryävän
lehtometsän kätkössä.

Sadetta kaipaa

Yöllä satelee
lätäköt piripintaan.
Vielä illalla
oli vain pieni notko
kuivuneessa nurmessa.

Vanha koira

Kuin tuoksu seuraa
jokaista liikettäsi
sierain väristen,
silmin jo himertyvin
myöhäisen yön ystävä.

Purkkasydän

Sydän on lihas,
jonka säikeet venyvät
kuin purukumi:
venyy, paukkuu. Sylkäistään
kuppiin, kun maku häipyy.

Aina oppii jotakin uutta, sanotaan

Aina oppii jotakin uutta, sanotaan. Mutta vanhan opin saattaminen käytäntöön voikin sitten olla varsin vaikeaa ja usein vallitsevissa tilanteissa mahdotonta.

Tarkistin sääkartoilta ajoreitin varsin tarkasti, kun olin lähdössä vajaan neljänsadan kilometrin moottoripyörämatkalle. Sadetta oli, muttei juuri niillä paikkakunnilla siihen kellonaikaan, kun kuvittelin olevani kartan näyttämällä alueella. Pakkasin kuitenkin varmuuden vuoksi sadepuvun sivulaukkuun. Siitä se olisi kätevä tarvittaessa ottaa ja pukea nopeasti päälle.

Elokuun sunnuntaina aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta ja leppeä tuuli painoi vastaan kaakosta käsin. Pilvet olivat lähes valkoisia, joissakin kohdin keskeltä hitusen harmaita. Vain tummansiniset pilvet satavat eikä sellaisia näkynyt taivaankaaren sillä puolen.

Päätin pysähtyä syömään. Oli reilusti aikaa ennen kuin määränpäähän alkuillaksi ennustettu sade alkaisi. Ruuan jälkeen päätin pysähtyä vielä tuttuun kahvipaikkaan, jossa kahvilan aina ystävällinen vanha rouva tarjoili tuoretta kahvia ja vastapaistettuja munkkeja. Pilvet hajaantuivat entisestään, ja kurkiaura levittäytyi taivaalle, alkoi kierrellen laskeutua ja tähyili alastulopaikkaa. Oli lämmin, lähes kuuma.

Käynnistin moottoripyörän ja nousin kahvikioskin pihasta valtatielle. Muutaman kilometrin jälkeen edessä häämötti tumma taivas, joka kuitenkin seuraavassa mutkassa jäi reilusti sivulle. Jossakin satoi, mutta tie kääntyi sinimustien pilvien tieltä pois, loittoni, mutta alkoi pian lähetä taas kohtisuoraan pilvien alle. Niin kuin usein käy, ratkaiseva päätös sadevaatteista myöhästyi parilla minuutilla, ehkä vain muutamillä kymmenillä sekunneilla ja viinirypäleen kokoiset vesipisarat iskivät läpitunkevalla voimalla kypärään, visiiriin, nahkatakkiin ja housuihin. Lisäksi etupyörästä suihkuvava vesi kasteli lahkeita alhaalta päin ja nousi saappaisiin.

Olen joskus yrittänyt tunkeutua märin nahkavaattein muoviseen sadepukuun ja vanhasta kokemuksesta tiedän sen hankalaksi ja vesisateessa mahdottomaksi tehtäväksi. Niinpä toivoin rankkasateen olevan vain yhden pilven kokoinen. Tosin en nähnyt pilven reunaa missään, mutta johonkin pilvi aina päättyy. Ja päättyi se. Pilven pohjoinen reuna alkoi päästää massoittain vettä Paavolan pohjoispuolelta ja tyhjentyi Oulaisten eteläpuolella.

Kesäsade on lämmintä, mutta viilentää kuitenkin avolaitteen kuljettajaa. Istuin reilun tunnin viimaisen kulkimen vadiksi muuttuneessa satulassa, enkä enää tuntenut olevani kovinkaan reilusti mies. Kun kotona riisuin läpimärät nahkavaatteet, minulla oli vain yksi täysin kuiva asuste: sadepuku moottoripyörän sivulaukussa. Aina oppii jotakin uutta, sanotaan. No ei aina opi.

Palvelukoodi

Muuan mies tilasi itselleen äänilevyn. Muutaman päivän kuluttua hän sai ilmoituksen, että tuote oli pakattu ja toimitettu postiin ja siitä varmistuksena mies sai paketin seurantakoodin. Muutaman numeron avulla saattoi seurata äänilevyn matkaa halki Suomen Turusta Nivalaan.

Seuraavan päivän aamuyöstä levypaketti oli kuitattu vastaanotetuksi Oulussa ja varhain aamulla se oli lähtenyt 160 kilometrin matkalle kohti vastaanottajaa. Henkilöautolla tai moottoripyörällä tuo matka kestää vähän yli kaksi tuntia. Niinpä mies oletti paketin tulevan perille iltapäivän postissa ja käveli postiin iltasella kahdeksan aikoihin.

Postista tulee vastaanottajan puhelimeen noutokoodi, jota näyttämällä virkailija kätevästi kuittaa paketin vastaanotetuksi. Mies ei kuitenkaan malttanut odottaa koodia, vaan poikkesi myöhään illalla postiin kysymään pakettia ja kertoi, ettei hänellä vielä ole koodia, mutta pyysi työntekijää katsomaan päällisin puolin, oliko hyllyihin ilmestynyt äänilevyn kokoista pakettia. Mies piirsi käsillään ilmaan kuvan kutakuinkin lp-levyn kokoisena hahmona. S-marketin ja samalla Postin työntekijä ilmoitti miehelle, ettei voisi käydä katsomassa, kun hyllyjä oli niin paljon. Miehen mielestä hyllyjä oli vain muutama ja yhdellä silmäyksellä näkisi, jos siellä olisi levyn kokoinen paketti. Työntekijä kieltäytyi edelleen hyllyjen katsomiselta vedoten pakettien paljouteen. Mies näki vastapäisessä hyllyssä kuitenkin kaksi odottamansa paketin kokoista pakkausta ja pyysi myyjää tarkistamaan, kenelle ne olivat. Myyjä ei halunnut kävellä hyllylle.

Mies kysyi asiakaspalvelijalta, olivatko hänen jalkansa kenties magneetilla kiinni lattiassa. Kuin todistaakseen, ettei niin ollut, työntekijä käveli hitaasti miehen osoittamaa hyllyä kohti ja otti sieltä noin tupakka-askin kokoisen laatikon.

- Tämäkö?

Mies näytti vielä uudestaan käsillään vinyylilevyn kokoa ja kertoi sellaisen näkevänsä viereisessä lokerossa.

Työntekijä katsoi pakettia ja kysyi miehen nimeä. Mies ilmoitti nimensä ja työntekijä totesi, ettei paketti ollut hänelle. Mies pyysi työntekijää katsomaan vielä toisen samannäköisen ja samalla hyllyllä olleen paketin vastaanottajan nimen, mutta työntekijä kääntyi kannoillaan.

- Minä lähen töihin.

Niin hävisi Nivalan S-marketin Postin asiakaspalvelija oikeisiin töihin ja jätti hämmästyneen miehen ihmettelemään palvelutiskille ja odottamaan Postin palvelukoodia.

Pienhiukkasten vaikutus linnustokseen

Suomenkieli on mukava, kun sillä voi kielen taitava ihminen kätevästi viihdyttää kanssaeläjää. Juttelin ystävieni kanssa ilmastonmuutoksesta ja arjen askareista, ja päätyipä keskustelu sitten saunan lämmitykseen ja pienhiukkasiin. Kun saunassa poltetaan puuta, syntyvä pienhiukkasto pudottaa peipoksetkin puusta. Ja paitsi peipokset, myös pihakoivuissa levähtävät varpukset ja talitiaikset kärsivät tuosta hitusen kitkerästä hajusta, jota nuo pienhiukkset ovat itseensä kiukaan alla varastoineen.

Olemme tottuneet puhumaan Aku Ankasta ja Mikki Hiirestä, mutta Jope Ruonansuu käänsi hitusen asiaa nurinpäin ja kertoi terveiset Hiiren Mikiltä. Kovasti sai tavan ilmaisua hauskemman vivahteen tuo Ruonansuun Jopen kekseliäs nimileikki. Samalla tavalla seikkailevat siis myös Ankan Aku ja Hopon Hessu. Lähes oudoilta ja tuntemattomilta kuulostavat timantinkovat länkkärit Willerin Tex tai Billin Pecos, mutta tuskin kukaan on kuullut Joneksen Tomin laulavan Delilaa saati punarinnaksen lentäneen päin ikkunaa. Mutta nyt ollaan;-)

Pienhiukkasia ja peipoksia

Sauna lämpesi
pienhiukkasia ilmaan.
Oksat taipuivat,
kuiva ruoho kahisi:
peipokset putoilivat.

Kohti rantaa

Varpaat pinnalla,
nenänpää näkyvissä,
tukka sekaisin
ui ukko ulapalta,
viikko sitten hukkunut.



Viime kesänä näihin aikoihin löytyi Kalix-joen rannasta ihmisen osia. Mafia oli opettanut jollekin järjestönsä jäsenelle toimintansa sääntöjä. Lie mennyt oppi perille, kun pala kerrallaan ui rantaan.