Sus siunakkoo

Ostin uuden veneen. Soitanpas kirkkoherranvirastoon.
- Terve. Ostin uuden veneen ja haluaisin, että joku pappi sieltä teiltä kävis sen siunaamassa käyttöön.
- Hyvin mukava ajatus. Sopiiko, että siunaamme veneen ensi lauantaina, kun on luvannut niin kaunista veneilysäätäkin.
Rakensin talon. Olisi varsin mukava siunata koti perinteisin menoin. Soitanpas kirkkoherranvirastoon.
- Terve. Me kun rakennettiin uusi koti, tuli mieleen, että voitaisiin siunata se. Kaveritkin ovat tuosta ideasta aivan innoissaan.
- Onpas hauskaa, että soitit. Seurakunta on juuri näitä arjen juhlia varten. Mitä sunnuntaita olet ajatellut?
Tein osamaksusopimuksen moottoripyörästä. Kallis oli kehveli ja monet sanovat sitä turvattomaksi vehkeeksi. Se kannattaisi varmaan siunata nielemään asfalttia turvallisin kilometrein. Soitanpas kirkkoherranvirastoon.
- Moi. Totanoinnii mulla ois tommonen harrikka tossa pihassa ja tuntuis mahtavalta, jos se siunattais kulkemaan oikein virallisesti noin niinku afalttia nielemään. Että ois niinku jotenki turvallisempaa sellanen tiätsä.
- Meidän papit käyvät siunaamassa kyllä monenlaisia asioita: moottoripyöriä, traktoreita, koteja...Eikös me teilläkin käyty koti ja vene siunaamassa? Voi voi on siunattu kesämökkejä ja kerran...hehhehhe...yksi kaivinkonekin, mutta se kyllä sitten varastettiin ja vietiin kai jonnekin Latviaan. Mutta eikös ne sielläkin kuitenkin ole luterilaisia, että sikäli.
Olen karski mies ja hyvissä tienesteissä. Ostelen kaikenlaista siunattavaa. Mutta nyt olen löytänyt elämääni uuden suunnan ja taidan vähän hillitä kulutusta ja säästää vähän luontoa siinä samassa. Katsos se hiilijalanjälki. Tapasin mukavan kaverin ja olen ajatellut virallistaa suhteemme oikein kirkossa. Hehehhe. Semmoista homojen hommaahan se on noin niinkuin miesten kesken. Soitanpas siis kirkkoherranvirastoon.
- Morjens taas, minä täällä terve. Kuule ku nyt ois niin, että minä oon löytäny oikein mukavan elämänkumppanin ja tekis mieli mennä tuon Hepun kans naimisiin. Voisko sielä seurakunnasta joku tulla siunaamaan meidän liiton. Ois niinku mukavampaa.
- Tä? Ei täällä kuulkaa homoja siunata. Tämä on kirkko.
Ai jaa. Sus siunakkoo. Lähdenpäs tästä sitten veneilemään. Näin poikamiehenä on helppo seilailla oman mielen mukaan.

On se niin luonnotonta

Istuin aamulla hyvin kaukana Teksasissa punaniskojen hampurilaiskahvilassa syömässä aamiaiseksi pekonia ja häränpihviä. Näin valkoisiin kaapuihin pukeutuneita miehiä, ja heidän silmänsä kiiluivat yölinnun silmien tavoin valkoiseen huppuun leikattujen aukkojen läpi ja polttivat puuvillapaitaani reikiä kuin hitsipillin kuumat säkeneet. Kuulin vuosisatojen takaa puhetta, jonka uskoin jo ikuisiksi ajoiksi vaienneen. Näin sankkojen neekerijoukkojen marssivan jalkoihin lyödyt kettingit kilisten halkin pölyisen maan kohti massansa taloa ja puuvillapeltojen tuskantäyteistä työmaata. Näin palavan ristin pellonreunassa mustaa yötaivasta vasten, kuulin kirkonkellojen kammottavan kuminan sekoittuvan palavan ristin rätinään ja raskaiden ketjujen kalinaan. Näin sotilaiden polkevan lokaan kumppaninsa, äitinsä pojan, samaa maata, samaa heimoa. Näin veljen nostavan miekkansa veljeään vastaan, näin terän uppoavan ihmisen lihaan ja luuhun, luodin iskevän läpi. Näin piiskan iskevän ihmiseen. Näin käden katkaistavan, silmän puhkaistavan. Näin paksun köyden vahvassa oksassa ja siinä roikkuvan nuoren miehen, vieressä viruvan naisen. Näin oikeamielisen ihmisen huutavan käsi pystyssä:
"On se niin luonnotonta."

Suuren suuri nahkiainen

"Minä olen oikeassa!" Mitähän tuo tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että kun minä olen oikeassa, jonkun muun täytyy olla väärässä. Ja mitähän se sitten tarkoittaa. Se tarkoittaa, että ainakin kaksi ihmistä ovat samasta asiasta eri mieltä. Ja mitähän se sitten tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että kun ollaan eri mieltä, ollaan toisia vastaan. Mitähän se voi tarkoittaa? Kun ollaan toisia vastaan, ei olla samalla puolella. Niin? Ja sitten? Samalla puolella tarkoittaa, että ollaan samanvertaisia. Kun seison rannalla ja vierelläni seisoo joku, olemme samalla rannalla. Mutta jos seison rannalla yksin ja vastarannalla seisoo joku toinen aivan yhtä yksin, olemme eri puolilla. Jos siis tahdomme tavata kasvotusten, meidän on päätettävä, kummalla puolen rantaa kohdataan. Eipä siitä suurta hyötyä ole kummallekaan, jos vain edestakaisin soutelemme rannalta rannalle. Siinä menevät kämmenet rakoille, hankaimet kuluvat ja saattaa venekin täyttyä vedellä.
"Minä olen oikeass....pluplupluplup"
"Sinähän se soutelet aina eri rannall...pluppluplup...

Olipa kerran suuren suuri nahkiainen, joka kasvoi ja kasvoi boakäärmeen kokoiseksi pelkästään syömällä itsensä hukuksiin soutaneita ihmisiä, jotka kaikki olivat olleet oikeassa, mutta vain väärällä rannalla. Kunnes kuolema heidät erotti.

Mustuuko taivaan salin katto nokeavista kynttilöistä

Olen tässä mietiskellyt. Chilessä ihmiset tekevät kaikkensa, jotta voisivat pelastaa kolmekymmentäkolme ihmishenkeä maan alta. Afganistanissa talibanit tekevät kaikkensa, jotta voisivat tappaa jokaisen näkemänsä amerikkalaisen. Puolassa pakettiauto ajaa kolarin ja lähes kaksikymmentä ihmistä kuolee - köyhiä maatyöläisiä sullottuina ahtaaseen autoon, jossa ei ole penkkejä, ei turvavöitä. Kuka on viemässä ketä ja mihin?
Ufoja odotellaan maan pinnalle hetkellä millä hyvänsä. Vihollisia? Ystäviä? Jos televisiosarjoihin tai elokuviin on uskominen, yhtä ainutta ystävällistä humanoidia ei maahan tule. Kaikki ovat sotaisia ja väkivaltaisia. Ihminen varustautuu keihäin ja sapelein kohtaamaan kaukaisen vieraansa. Mutta entäpäs, jos he ovatkin ystäviä, rakkauden ja rauhan lähettiläitä. Hävettääkö meitä sitten seistä heitä vastassa tapparat tanassa?
Ihmettelemme keskiaikaa, miten julmasti ihminen saattoi toisen tuomita noituudesta roviolle tai hukutettavaksi. Hämmästelemme kaukaisen esi-isämme julmuutta ja toisaalta naurettavuuttakin. Jos noitana hukutettavaksi tuomittu ei hukkunut, hän olikin oikea noita ja tuomio aivan paikallaan mokomalle. Mutta jos hukkui, tuli annetuksi väärä tuomio, mutta sellaistahan sattui. Hukkunut mikä hukkunut - paha mennä tuomiota perumaan. Ihmettelemme tätä päivää: joku pääsee suoraan taivaan iloihin ja karkeloihin sitomalla itseensä kilokaupalla räjähteitä ja räjäyttämällä itsensä väkijoukossa. Mitä enemmän kuolleita ja haavoittuneita, sitä paremmat pidot on luvassa taivaan kirkkaissa saleissa.
Tuntuu siltä, ettei ihminen tiedä paikkaansa. Ei tiedä sitä alkuunkaan. Ei tiedä, onko ihminen hyvä vai paha. Pariskunta keskusteli vuoden takaisista juhlista ja mies muisteli tarjotun lohikeittoa, kun vaimo taas muisti aivan varmasti tarjolla olleen hirvivelliä. Keskustelu jatkui perheriidaksi asti pelkästä väärästä muistosta ja muistikuvasta, sillä tosiasiassa juhlissa oli tavallisia lihaperunoita K-Supermarketin tarjouslihasta valmistettuna. Niin kauan kuin ihminen on minä itse suuressa tai aivan pienessä, ufot pysyttelevät kilometrien korkeudessa uskaltamatta laskeutua maankamaralle. Mutta niin tai näin, jokainen Chilen maan alla loukussa oleva kaivosmies pelastukoon ihmisen hyvyydestä ja hyvästä tahdosta, vaikka taivaan salin katto mustuisikin nokeavista kynttilöistä.

Omatekoinen antibiootti

Muistan olleeni silloin reipas parikymppinen nuorukainen ja halukas kokeilemaan kaikkea aivan omin päin. Niinpä kun kerran löysin jääkaapista mehupullon, jonka pinnalla oli sinisenvihreää hometta, päätin tehdä välittömästi lääketieteellisen kokeen. Olinhan hyvin tietoinen, että penisilliini oli tavallaan hometta ja tuo lääke tiedettiin varsin tehokkaaksi mitä erilaisimpien tulehdusten parantajaksi. Niinpä sitten vain voimakkaasti ravistelin mehupulloa, ja home liukeni helpohkosti mehun sekaan.
Lievää homeentuoksua ja makua lukuunottamatta mehu maistui marjamehulle, ja siltä seisomalta join kossupullollisen parantavaa marjamehua ja jäin odottelemaan tuloksia. Minä olin täysin lääketieteen käytettävissä, koeihminen vailla vertaa, peloton ja rohkea.
Seuraavana aamuna heräsin voimakkaaseen kutinaan ja koko kaulanseutu leuan alta aina rintaan saakka oli täynnä punaisia läikkiä, joissa saatoin havaita lievähköä kosteutta sikäli kuin kutinalta ja kivulta saatoin erikseen huomata. Ajattelin antibioottimehun vain puhdistavan ensin ruumiin ja sitten kehittävän minulle pitkäaikaisen suojan erilaisia tulehduksia vastaan. Ehkä niin kävikin, kukapas sen tietää. Mutta tuo alkutaival vastustuskyvyn luomiseksi muodostui seuraavina päivinä varsin tuskalliseksi.
Parin päivän kuluttua alkoi leuanalus turvota voimakkaasti ja muistutin lapsuusajan naapurinlapsia, jotka sikotautia sairastaessaan muuttuivat lähes tuntemattoman näköisiksi pallopäiksi. Olin hyvin kipeä ja kummallisen näköinen. Mutta uskoin edelleen antibioottisiin vaikutuksiin. Tutkijan tien tiesin pitkäksi ja kiviseksi. Mutta kun nivuseni muuttuivat kipeiksi ja ihottuma levisi vähitellen koko vartaloon, vaivuin hetkiseksi epätoivoon: olinkohan sittenkin ottanut liian suuren annoksen kerralla. Ehkä vain pieni lusikallinen tuota parantavaa mehua olisi ensi alkuun riittänyt.
Parin viikon ajan kärsin hyvin moninaisista vaivoista, kunnnes sitten vähitellen oireet ja kivut katosivat. Mitä elimistössäni oli tapahtunut, jää varmaan ikuiseksi arvoitukseksi tai sitten joku patologi jonakin päivänä löytää jotakin varsin erikoista ja ainutlaatuista. Kuka tietää. Mutta nyt olen jo viisastunut tuon kokeen tekemisen ajoista, jotta antibiootin valmistaminen on melkoisen monimutkainen prosessi. Se ei synny marjamehun pinnalla parantavaksi lääkkeeksi alilämpöisessa jääkaapissa. Lääketehtaat näyttävät olevan varsin komeita rakennuksia eikä syyttä.

EU:n alueen hunajaa

Hunajapullon kyljessä lukee: "Valmistettu EU:n alueen hunajasta." Kun nyt asiaa mietin, en ihan tarkasti muista EU:n uusia rajoja. Monta maatahan siihen kuuluu, mutta silmämääräisesti en osaa rajoja hahmottaa. Kovin on maakansan ihmiselle vaikea oppia laajoja kokonaisuuksia. Mistähän kummasta ne mehiläiset sitten tietävät imeskellä mettä juuri ja vain EU:n alueelta? Ettei kuitenkin joku kapinallinen karvapallo lentelisi väärän rajan yli apilasta mettä ahnaalla kärsällä imemään. Täytyypäs alkaa tarkasti maistella.

Ah, ma tahdon ahman kaataa

Ah, ma tahdon ahman kaataa.
Sen raadon kaa taa saunan muuta miettimään
mä mennä. Tai saunan kaataa kiukahalle
vettä mielin ahman kaa, sen elävän.

Siitä hiukea saa huuma.
Huu, ma huudan koko maailmalle.
Maa ilmalle on avoin, kun luonnon
koskematta annan olla.
Ah, ma en kaataa ahmaa enää kaipaa.
Kai paan mä aseheni tuppeen.

Koske matta, pidä kiinni himmeästä, kirkkahaseen älä koske.
Kosken korvaan, vedän hellästi mä nipukasta.
Koskenkorvaan? Siihen älä suuta, nipu kasta.

Humalasta syntyi aate vallan hullu tuo
saada luonnon luoma otus kontalleen.
Voi juma, lasta metsän, Jumalasta luotu,
kumauksen aseen piipun säikkyy vallan.
Vallan päätän antaa muille ihmisille:
siks´ iäks metsän taakseheni jätän,
ku ma uksen luonnon itseltäni lukkoon laitan.

Nuorena jätetty

Rauli Badding Somerjoki laulaa nuoren rakkauden viiltävää tuskaa niin syvin sanoin, että eilen palasin television ääressä vuosikymmeniksi elämääni taaksepäin kääntääkseni jo ruostunutta veistä ruvettuneissa haavoissani:"Kun Reinon kanssa sinut näin, niin talvi iski takaapäin ja linnut muutti suuntaa yhtenään..." Tuolta se suurinpiirtein tuntui vähintään kerran kesässä ja useimpina talvina myös varsin konkreettisesti, kun rakkaudesta kuuma sydän sai niskaansa pohjoisen ulvovan lumimyrskyn ja sata sutta liekeissä loimuavaa sydäntä raastamaan. Miten mukava olikaan muistaa jääkylmien talvien hyiset iskut lapaluiden väliin, hartioihin, munuaisiin, ohueen niskaan, kun aikuisen pariskunnan yhteinen sunnuntailounas oli juuri syöty ja olo oli lämmin ja kylläinen. Kyllä aika haavat parantaa ja talvet lämmittää. Näin se vain, perskutarallaa taitaa olla.

Jos ajatellaan

Kieleen kuin kieleen putkahtaa aika ajoin mitä merkillisimpiä muoti-ilmauksia. Jos ajatellaan vaikkapa suomea, muotia on sanoa esimerkiksi lähes jokaisessa television haastatteluohjelmassa "jos ajatellaan". Haastattelija kysyy keskustapuolueen poliitikolta:"Jos ajatellaan SDP:n kantaa uuteen ydinvoimalaan, mikä on keskustan vastine noihin lähinnä propakandistisiin väitteisiin ydinvoiman puolesta?" Mitä tekemistä tuolla "jos ajatellaan" -alulla on koko lauseessa? Ei mitään. Voi paljon lyhyemmin kysyä: "Mikä on keskustan vastine SDP:n propakandistisiin, ydinvoimaa puolustaviin väitteisiin?" Jos ajatellaan aurinkoa, paistaako se tänään? Kyllä aurinko paistaa, vaikkei sitä kukaan ajattelisi. Ajattelepa ite.