tiistai 12. marraskuuta 2013

Märkää persettä ja liian vähän viinaa

Olivat ennen miesten metsästysreissut kovinkin kosteita reissuja. Sorsastamaan ei lähdetty tyhjin repuin saati kuivin suin. Tekipä linnustamaan lähtöä muuan Koski-Jussi ja valmisteli reppuun vähäiset viinaksensa, pullon perseet, kun oli edellisiltana tullut valmistelluksi metsästysreissua ja enää olivat rippeet juomista jäljellä. Mieli oli vähän pahana ja pääkipuinen kiukkukin karvasti muuten niin kuulasta päivää. Heitti mies yksipiippuisen haulikkonsa olalleen ja nyökähti vastenmielisesti matkaan.
Tuli Koski-Jussia vastaan nuorten metsästäjien joukko ja kovasti huvitti heitä miehen muoto ja olemus.
- Meinaat pärjätä sorsaparville ykspiippuisella.
Mies ei vilkaissutkaan nuorukaisiin, vaan tokaisi ykskantaan ja yrmeänä kuin edellisillan rellestystä harmitellen.
- Nuo vähäset viinat saa juotua ykspiippusellakin.

Sotien jälkeen oli kaikesta pula. Kahvia ei ollut ja imelän puute vaivasi kansaa, kun sokerikin oli vaihtunut sakkariiniin. Mutta vähitellen katosi kurjuus, kun kauppoihin ilmestyivät niin kahvit kuin toppasokeritkin. Toppasokeria sai ostaa myös palasina. Toppa oli kartion muotoinen sokerimöhkäle, josta sokerisaksilla murjottiin irti palanen kerrallaan makeahimoisiin suihin. Kun huippu oli myyty ja syöty, jäljelle jäi kostea ja pehmeä pohja, topan perse, jota pidettiin toisen luokan tavarana.
Lähettipä muuan muori aikamiespoikansa kauppaan sokeria ostamaan ja kun tämä tuli takaisin kotiin, oli muori kovasti pettynyt tuomisiin. Oli kauppiaan rouva myynyt pojalle pehmeää ja tahmeaa topanpohjaa. Se ketkuli. Lähti muori siitä paikasta sivakoimaan kauppiaan luokse mielessään sangen suorat sanat.
Heleästi helähti kaupan ovilasi, kun muori saatteli kiukkuisen nahkean olemuksensa tiskin taakse ja siltä seisomalta kailotti koko kylän kuullen kauppiaan rouvalle.
- Sinä taas sitä märkää persettä menit meijän pojalle tarjoomaan.