maanantai 30. huhtikuuta 2012

Harrastuksen suunta

Toimittaja jututti ihmisiä, jotka valokuvasivat.
- Hyvää päivää. Valokuvaus on kätevä harrastus, kun kuvata voi nykyisin kännykälläkin.
- No niin on.
- Monet ovat kuitenkin hankkineet digitaalisen järjestelmäkameran. Sinullakin on sellainen.
- No niin on.
- Nuo digikamerat ovat varsin kehittyneitä ja niiden kuvalaatu on jo varsin erinomainen.
- No niin on.
- Maailma on täynnä kuvattavia kohteita ja siksipä useimmat erikoistuvat kuvaamaan vain jotakin tiettyä asiaa. Siinä on varmasti järkeä.
- No niin on.
- Jotkut keskittyvät luontokuvaukseen ja hakevat erikoisia näkymiä tavallisista maisemista tai sitten tavallisia näkymiä erikoisista maisemista. Onko sinulla jotakin lempiaihetta, jota kuvaat?
- On.
- Mikähän se sinun lempiaihealueesi sitten lienee?
- Ihminen.
- Ihminen onkin varsin mielenkiintoinen kuvattava.
- No niin on.
- Millaisissa tilanteissa sinä ihmisiä mieluimmin kuvaat?
- Masentuneissa.
- Pidätkö siis masentuneita ihmisiä kuvauksellisina?
- No en pidä.
- Mutta miksi sitten kuvaat juuri masentuneita ihmisiä.
- En kuvaa.
- Kerroit juuri, että kuvaat ihmisiä masentuneissa tilanteissa.
- Niin kuvaan.
- Niin?
- Masentuneena on mukava kuvata. Se vähän virkistää.

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Uudesti syntynyt 2

Pelätään,että Suomi vie aseita sellaisiin maihin, jotka eivät kunnioita ihmisoikeuksia (aamu-uutisissa kerrottua ja pelättyä). Aseilla tarkoitetaan sotavälineitä, jotka on suunniteltu ihmisten elämän kurjistamiseen, vammauttamiseen, tuhoamiseen, hävittämiseen. Jos jonakin päivänä minut herätetään kuolleista ja nousen istumaan kasvot itään päin, haluan nähdä maailman, jota ei johdeta poliittisella sanahelinällä, semanttisella melulla, hölynpölyn höpötyksillä. Haluan herätä sellaiseen maailmaan, jossa pelättäisiin ihmisoikeuksien loukkaamista - maailmaan, jossa ei olisi aaseja, elefantteja, ruiskukkia, neliapiloita, leppäkerttuja.. Haluan syntyä uudestaan sellaiseen maailmaan, jossa elävät ihmiset, aasit, elefantit, ruiskukat, neliapilat, leppäkertut kaikkien luonnon suomien oikeuksien mukaan kukin ansiostaan vailla pelkoa väkivaltaisesta kuolemasta tai venkulavääryydestä.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Ei ole kissaa Ameriikassa

Fievel matkalla Ameriikkaan-nimisessä elokuvassa venäläiset hiiret luulevat, että Amerikka on tehty juustosta ja siellä ei ole lainkaan kissoja. Sinne siis pitää päästä - pois Venäjältä, missä on pahoja hiiriä, korruptiota, roistoja. Ja Suomessa luultiin pitkään, että täällä on kaikki hyvin ja ihmiset rehellisiä paitsi moottoripyöräjengiläiset. "Ei ole kissaa Ameriikassa, ja juustoon peittyy maa..." Täältä ei siis kannattanut lähteä mihinkään - paitsi Ameriikkaan. Mutta kun siellä on se mafia ja roistoja ja korruptiota.
Mihin mureni Suomen maine rehellisenä, reiluna ja rehtinä maana? Kuka ryvetti tämän hienon mahdollisuuksien niemekkeen?
- Iltalehti
- Iltasanomat
- Hesari
- Yle
- Maikkari
Nuo ovat syyllisiä. Ne kertovat nyt meille, miten meitä kusetetaan ja miten meidän yhdessä keräämää hyvää jaetaan harvoille ja valituille. Miten meidän itse valitsemat johtajat viis välittävät valitsijoistaan, vaan kartuttavat omaa kassaansa korruptiorahalla ja sopivat keskenään palkkioista ja erorahoista ja bonuksista. Nuo ovat syyllisiä, että kansan kiukku kasvaa kohta kapinaan asti. Ennen kuin lehdistö vapautui ja televisio sai luvan kertoa vähän tottakin, kukaan ei tiennyt herrojen metkuista yhtään mitään. Kaikki vain luulivat, että Kekkosella oli oikeus elää kuin keisari kansan varoilla ja että kaikki hyvä vain yksinkertaisesti kuului niille, jotka osasivat sen keinoja kaihtamatta ottaa. Niin meille kerrottiin. Se oli reilua niin kauan, kunnes kansa alkoi protestoida ja valittiin  Koivisto presidentiksi. Eikäku...
Miksi meille on alettu kertoa ikäviä uutisia kähmijöistä? Miksi lehdistö on alkanut ottaa selvää asioista? Miksi televisio puhuu totta petollisista päättäjistä? Varmaankin siksi, ettei Ameriikassa ole kissaa ja että siellä juustoon peittyy maa.

torstai 19. huhtikuuta 2012

Mafia Finlandia

Ensimmäistä kertaa suomalainen mafia sai pitkät vankeustuomiot. Seuraavat asiat eivät tietenkään mitenkään liity noihin tuomioihin eivätkä nimetyt henkilöt liity niihin millään tavalla. Kaikki ovat oikein yllättyneitä ja hämillään, eikö toisten rahoilla saakaan mällätä.

Jan Vapaavuoren mukaan Ilkka Kanervaa ei tuomittu kansanedustajana vaan maakuntahallituksen puheenjohtajana. Hän voi toki jatkaa kansanedustajana ja kaikissa niissä kymmenissä luottamustehtävissä, joissa on ja joista nauttii eri suuruisia rahallisia ansioita. Mutta maakuntahallituksesta hänen on ehkä syytä erota, kun siellä päätetään juuri niistä voitelurahojen varsinaisista kohteista eli maa-alueiden kaavoista ja muista liikemieselämän jutuista. Kansanedustajahan on päättämässä vain tavallisten suomalaisten asioista, äänestämässä joutavista.

"Kyllä minua järkyttää ja lähdenkin tästä kullan luo rauhoittumaan." Entäs ne päivän tärkeät työt kansan  hyväksi? "Äläpäs nyt. Syyttäjäkin sanoi, että syytön mies, mutta silti vaan tuomittiin reilu vuosi linnaa. On se kuulkaa kovasti väärin. Mutta valitetaan."

Muuan moottoripyöräjengiläinen tuomittiin linnaan talousrikoksista, kun oli myynyt kossua salakapakassa ainakin 30.000 euron arvosta ja jättänyt verot maksamatta eikä mokomalla ollut edes hygieniapassia. Hänet tuomittiin moottoripyöräjengiläisenä ja jo valmiiksi rikollisena, vaikka hänen rikosrekisterinsä oli huomattavasti lyhyempi kuin joidenkin silmäätekevien arvokansalaisten. Ja ehkä hänet tuomittiin myös perheenisänä, kaverina, tradenomina. Monien noiden asioiden hoitoa tuo tuomio nyt ja tulevaisuudessa vaikeuttaa. Eikö hänetkin olisi pitänyt tuomita vain vaikkapa osa-aikasorvarina ehdonalaiseen ja jättää nuo muut toimenkuvat rauhaan.

Moottoripyöräkerholainen: "Vituttaa mennä linnaan, mutta täältä tullaan."
Suomalainen maf...kansanedustaja: "Olen kovasti järkyttynyt tästä aivan käsittämättömästä tuomiosta. Minä en ole tehnyt mitään väärää. Syyttäjäkin sanoi, että syytön mies."

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Uudesti syntynyt

Minulle on kasteessa lupailtu, että jonakin päivänä minut herätetään kuolleista (tietyin ehdoin) ja saan aloittaa uuden, entistä ehomman elämän. Mutta minulle ei ole kerrottu, millaiseen maailmaan on ylösnoustava. Noita aikoja odotellessa on siis hyvä istahtaa tuokioiseksi mietiskelemään, mitä haluaisinkaan pitkästä unesta harittavin silmin herättyäni nähdä. Käynpäs siis miettimään ja kerron huomenissa, mitä mieleen tuli;-)

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Ihmisen sisäjumala kuulee kaiken - melkein

Ahdistuksen ja hädän hetkenä ihminen liittää kätensä rukoukseen ja pyytää jumalaltaan apua ja lohdutusta. Hiljaisen hetken herkkä keskittyminen tuo helpotusta ja ihmisen mieli kirkastuu ja ajatukset selkiytyvät. Huoli lakkaa olemasta valtias ja toivo saa sijaa. Rukous toimii, vörkkii, funkeeraa.  Ihmisen sisäinen jumala ottaa ohjat käsiin ja rukous on kuultu. Jumala on olemassa.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumala siis loi jokaisen ihmisen omaksi kuvakseen. Tuo ei ole metaforaa, vaan totisinta totta. Jokaisen ihmisen oma jumala asuu siinä vartalossa, jonka me elämässä olemme saaneet. Jokaisen ihmisen oma jumala asuu siinä ajatuksessa, joka meillä omassa mielessämme liikkuu. Omaksi kuvakseen Jumala ihmisen loi.
Jumalaltaan ihminen voi pyytää aina apua, ja apu on lähempänä kuin voi uskoakaan. Se on siinä. Rukouksen voima on yhtä suuri kuin ihmisen usko ja pyrkimys. Vain onnea ei voi jumalaltaan pyytää, sillä onneen ei kovakaan halu tai toive tai usko pysty. Onni on sattuman kauppaa, sadepisaroita epämääräisessä järjestyksessä lankeamassa satunnaisesti maahan sen kuivuutta ja märkyyttä mittaamatta. Onni on sattumaa eikä ollenkaan jumalan juttu. Se ei rukoilemalla muuksi muutu.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Kaleeri, kertomus orjalaivayhtiön perustamisesta

Mahtava matkailuvaltti: orjalaiva omassa kylässä. Kaleeri on kertomus melkein tavallisesta pienen paikallislehden lukijamatkasta Roomaan, jossa aivan tavallisten suomalaisten pienet perversiot tulevat julki: perustetaan orjalaivayhtiö.

Kaleeri on kertomus sotaveteraani Einarista, jolle roomalainen suutari tekee boannahkaiset bootsit - voi elämän kengät.

Ja tietysti Kaleeri on kertomus rakkaudesta, joka viekkaasti vaanii viattomia. Rakkaudesta, jota voi ostaa rahalla tai josta vain muuten joutuu maksamaan.

Nämä ihmiset asuvat naapurissasi. Tai ehkäpä he asuvat omassa kodissasi;-) Lue!

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Jengiliivin kääntäjät

Poliisin ylin johto ja jotkut kansanedustajat haluaisivat rikollisten piilottavan jengiliivinsä, jottei heitä tunnistettaisi rikollisiksi. Voisimme luulla heidän olevan ihan tavallisia ihmisiä, jotka käyvät töissä kaupassa, toimistossa, virastossa, eduskunnassa...
Hmm. Klounilla on punainen nenä: piiloon se. Poliisilla on sininen puku ja tynkätikari hihassa. Piiloon ne. Lääkäri on pukeutunut valkoiseen takkiin. Piiloon ja heti. Sotilaalla on uniformu. Piiloon. Minua ainakin sota pelottaa ja nuo harmaat jääkärit muistuttavat siitä alinomaa lomillaan ja paraateissaan. Piiloon, piiloon, piiloon.
Pitäisikö sitten Finnairin lentäjien ja lentoemäntienkin vaihtaa työvaatteensa tavallisiin haalareihin, kun minulle tulee siitä merkistä ja logosta mieleen kähmintä ja arveluttavat asuntokaupat ja sikamaisen suuret bonukset (lue: sinun ja minun rahaa, jota veroina on valtion yritykselle kerätty. Joo joo pörssiyritys, mutta silti). Pitääkö Ilmarisen t-paita pistää roskiin, kun sekin vähän haiskahtaa kähminnältä ja hämäräbisnekseltä eläkesäästäjien rahoilla.
Minullakin on kaapissa yksi 81:n supporttipaita muistona mukavista bileistä. Taidanpa pukea sen päälleni ja katsoa viranomaisten reaktion. Panevatko putkaan kuin tanssivan tyttösen Venäjän kirkon portailta vai riisuvatko alasti keskellä katua: PAITA POIS, PAITA POIS!


maanantai 2. huhtikuuta 2012

Italialaisen ulsterin viimeinen luku

Huomenna tiistaina 3.4.2012 julkituon Italialaisen ulsterin viimeisen luvun. Sellaista on elämä, mutta silti se vaan pyrkii jatkumaan. Lue siis

http://italialainenulsteri.blogspot.com

Huonomminkin olet hetkiäsi elänyt.