Joulupallot

Joulupalloni

iloisesti heiluvat

vahvarunkoisen

kuusipuun lehväisellä,

pihkaisella oksalla.

Ilon kautta

Surupukuinen

nainen astui huoneeseen,

pyyhki kyyneleen

ja sanoi:"Kohta mennään

perille ilon kautta."

Jäätyvät aallot

Rannan usvasta

kasvaa hämäräpeitto

hiljaisen selän

jäätyville aalloille.

Laivan summeri huutaa.

Vähemmistöterroristit

 Miksi Mooseksella oli heinäsirkat ja meillä savolaiset? Mooses sai valita ensin. Tuosta savolaisvitsistä tuskin savolainen loukkaantuu. Päinvastoin hän pitää itseään jotakin muuta näkyvämpänä ja merkittävämpänä. Sitä on hyvä itsetunto.

Kun Pirkka Pekka Petelius ja Aake Kalliala parodioivat kahta romanimiestä vuosien ajan kansallisella televisiokanavalla, eivät romanit asiasta suuttuneet ja mekkalaa nostaneet. Peteliuksen ja Kallialan romanihahmot olivat nimittäin varsin nokkelia ja tilannetajuisia herroja, pukeutuivat hyvin ja olivat sanavalmiita ja keksivät työtä helpottamaan tai väistämään milloin mitäkin apuvälineitä. Miksi pahastuakaan.

Samat miehet ideoivat myös Lapin hitusen alkoholisoituneet Naima-Aslakin ja Soikhiapään, jotka lähtivät reippaan viinakauppareissun jälkeen Luostolle lustinpithon. Esitysaikaan hahmot tuskin herättivät pahennusta huumorintajuisissa Lapin ihmisissä tai saamelaisissa. Älykkäät ihmiset ymmärtävät aina parodian ja huumorin.

Tämän päivän tunnetuin parodioija on ilman muuta Jarkko Tamminen. Hänen henkilögalleriaansa kuuluvat kymmenet Suomessa tunnetut suomalaiset ja ulkomaalaiset edesmenneestä Aira Samulinista Donald Trumpiin. Muutaman kerran viikossa hän ilmestyy hahmoineen olohuoneisiin milloin umpikännisenä Tuurin kyläkauppiaana, milloin pöllyssä olevana Andy McCoyna, milloin kanavakokkina tai valtakunnan päämiehenä. En ole kuullut kenenkään loukkaantuneen identiteettivarkaudesta, vaan päinvastoin parodioidut henkilöt pitävät jopa suurena kunniana olla mukana imitaattorin esityksissä.

Katariina Souri maalasi varsin katsottavan kuvan tulevan vuoden tammikuussa pidettävään Lux Helsinki –valotaidetapahtumaan. Taulussa on kuvattuna värikäs maisema, pohjoisen nainen ja poro. Teos on yksi osa parikymmentä kuvaa käsittävästä kokonaisuudesta. Nyt on tähdennettävä, että kyseessä on maalaustaiteellinen kokonaistyö, ei historiallinen tai nykydokumentti ihmisten elämästä. Mutta saamelaisaktivisti Petra Laiti ilmaisi loukkaantumisensa ja pahastumisensa työstä, joka hänen mielestään antaa liian stereotyyppisen kuvan saamelaisista ja väittää Sourin omivan saamelaista kulttuuria. (Tässä vaiheessa nielaisen – arvatkaa miksi.)

Kaikki taide, olipa se puhuttua, maalattua, kuvattua, esitettyä kaduille tai galleriaan, on taidetta, taiteilijan omaa tyyliä tulkita maailmaa ja elämää. Taiteesta voi pitää, sitä voi rakastaa, siitä voi loukkaantua, sitä voi arvostella, mutta sitä ei saa kieltää vain sen takia, että se ei ole aivan totta.

Olen pannut merkille, että imitaattori Jarkko Tamminen ei imitoi vähemmistöjä. Se ei varmaankaan johdu siitä, että vähemmistöt saattaisivat pahoittaa mielensä. Luulen sen johtuvan siitä, että ne joita asia vähiten koskee ja joilla on suurin ääni, loukkaantuvat eniten. Kutsun tuota ilmiötä vähemmistöterrorismiksi.

 

Kalajokilaakson kolumni 15.12.2023

Jäänohut parfyymi

Haistatko sinä

tämän pakkasen tuoksun,

lumihiutaleen 

jäänohuen parfyymin

sinisen kylmän läpi?

Joulu

Joulu. Syntyikö

sinun tähtesi alle

pyhä poikanen

vapahtamaan maailmaa?

Mihin hänet kadotit?

Joulu. Syntyikö

sinun tähtesi alle

pyhä poikanen

vapahtamaan maailmaa?

Miksi hänet unohdit?

Säde

Taitoin auringon-

säteen silmäluomeni

alle ja annoin

sen valaista pimeimmän

päiväni kirkkaimmaksi.

Voitettu

Murtunein jaloin,

murskatuin käsivarsin,

sydän rinnasta

revittynä katselee

voitettu valloittajaa.

Laulava karhu

Laulava karhu

nukkuu sikeää unta.

Kohta on kevät

ja auringonpaisteeseen

karhu herää hoilaamaan.

Seimi

Kirkkaimman valon

alla he odottavat

Jumalan pojan

syntyvän räjähdysten

runnomaan jouluseimeen.

Joulukuu

Yö laskee mustaa

harmaan hämärän ylle.

Pimeä peittää

iltapäivän viimeiset

valon taittamat varjot.

Enkeli

Valkoinen sulka

peilasi jään lävitse

sinitaivasta.

Oli lentänyt yli

järvenselän - enkeli.

Täysi tusina (toivoa toivottamalle)

Kahdeksan kesää

odotin yhdeksättä.

Tuli kymmenes,

suli yhdestoistakin,

kunnes tusina täyttyi.

Kiitos

Ei sinun täydy

antaa kylkiluutasi,

sydäntäsikään.

Tulen onnelliseksi,

kun kuulen sanan kiitos.

Siemenilmaa

Lintu tarvitsee

siemeniä lentääkseen,

madon, perhosen

ja vapaan taivaan, ilmaa

siipisulkien alle.

Beetlehemin tähti nous

Saatananmoinen

ketjurasvan lotina,

rantasandaalin

läpse kuului idästä:

Beetlehemin tähti nous.

Rikkauden unelmia

Arkun avaimen

lukkopesään sovitin,

kantta raotin,

kulta-aarteen timantein

riemukseni kohtasin.

Hautakynttilöiden kalmakonsertti

Kalmakonsertti

vie viestin tuonilmaisiin,

kun jääkyyneleet

soivat tulikuumilla

metallimanseteilla.

Jälkiruokaa

Karhu jäniksen

syötyään nuuhki ilmaa

kylläisenä kuin

toivoen jälkiruuan

vielä eteen osuvan.

Kultasydän

Jumala oli

luomistyössään vekkuli

ja sommitteli

portin ovikelloksi

soivan kultasydämen.

Laulun loppu

Kun järvi jäätyy,

veneen kulku pysähtyy.

Kun kivi huurtuu

istujan perseen alla,

lakkaa laulu soimasta.

Sydämeni siirtolainen

Pakolaiseni,

sydämeni evakko

kasvatti juuret

syvälle maahan eikä

muualla tahdo kasvaa.

Kiiltovaloa

Kuolleen silmillä

näkyy elämän pilke

silmälasien

sinisen kiiltovalon

sivuheijastuksessa.

Sammuneen valon ääni

Linnunratojen

pimeältä puolelta 

kuuluvat voihkeet

miljardien vuosien

sammuneesta valosta.

Loistava kuolema

Linnunratojen

valo näyttää kirkkaalta

kuin se olisi

eilen pantu palamaan.

Kuolema loistaa kauas.

Ei kaikukaan

Ei kaikukaan voi

pumpulista vastata.

Ei kai kukaan voi

metsään huutaa kenenkään

kuulematta kaikua.

Paitsi

Ei kai kukaan voi

vihata kokonaista

kansaa yhtäkään

ihmistä tuntematta.

Niin. Ei kai kukaan. Paitsi...

Se sattuu

Ei se niin satu,

vaikket minua kuule.

Mutta se sattuu, 

kun suhahdat kadulla

lävitseni kuin luoti.

Ei kukaan muu, jos en minäkään

Orvokki: polje!

Ruusu: revi se irti!

Tulppaani: homo!

Kukkapelto: voi vittu,

miten kauneus vituttaa.

Tuli

Kaukainen kumu

kuin sotajoukon pauhu -

kaviot lyövät,

suitset läiskyvät lapaan,

rautakenkä kipinöi.

Infulenssan kourissa

Ministeri Sari Essayah puhui taannoin eduskunnan kyselytunnilla infulenssasta ja käytti tuota sanaa influenssaa tarkoittaen läpi puheenvuoronsa. Hänen mielestään oli syytä ottaa vakavasti myös keväällä Suomeen palaavien muuttolintujen mahdollisesti kantama lintuinfulenssa.

Somessa kannoin huolta ministerin vähän lapsellisesta influenssamuunnoksesta. Huoleni otettiinkin varsin vakavasti ja sitä pidettiin jopa kiusaamisena. Sanottiin, että kyllä asia joka tapauksessa ymmärrettiin ja että on kiusaamista nauraa asialle. Asialle ei kuitenkaan naurettu, vaan siihen puututtiin ja ihmeteltiin nauruhymiöin tosin - osin.

Ministerien puhe on aina virallista ja siksi sen on syytä olla myös täsmällistä. Puheeseen nimittäin saattaa lakimies tarttua tosissaan ja silloin on ministeri helisemässä. Toista on arjen puhe murteineen ja usein jopa keksittyine ilmauksineen ja nykyisin mitä ihmeellisimpine lyhenteineen. Mutta aina, kun puheeseen liittyy jotakin taloudellisesti tärkeää, rahanalaista tai yhteiskunnallista merkitystä, on syytä olla tarkkana. Kerronpa pari itse kokemaani kauppatilannetta, jossa sanoilla ja jopa kirjainten järjestyksellä on varsin tärkeä merkitys.

Asioin paikallisessa tavaratalossa aikomuksenani ostaa krutonkeja. Nehän ovat sellaisia kuivia ja pieniä leipäkuutioita, joita käytetään ruokien lisukkeina. Kysyin myyjältä, onko heillä krutonkeja. ”Meillä ei myydä lainkaan ehkäisyvälineitä”, minulle vastattiin.

Toisen kerran olin ystäväni kanssa matkalla tapaamaan yhteistä tuttavaamme ja päätimme viedä hänelle kukkasia. Lahden tienoilla poikkesimme pohjoismaisittainkin hyvin tunnettuun puutarhamyymälään. Kassalla oli edellämme nuori nainen valmiin kukkakimpun kanssa. Hämmästelin, kun myyjä kysyi asiakkaalta, mitähän kukkia ne mahtoivat olla ja oliko kimpussa kenties hintalappu paikoillaan. Mitään tietoa ei kukkien joukosta löytynyt.

 Asiakkaalla ei ollut mitään aavistusta kukkien nimistä saati niiden hinnasta. Niinpä halusin auttaa sekä ostajaa että myyjää ja totesin kukkien oleva klamydioita, seitsemänviisikymmentä kimppu. Myyjä näpytteli konettaan ja tuumasi, ettei heiltä semmoista kukkaa löytynyt. Yhdessä ihmettelimme, että olipa kummallista. Tilanne päättyi meidän osaltamme siihen, kun myyjä huusi isolla äänellä hyllyjä täyttävälle kollegalleen: ”Mitähän tää klamydiakimppu maksaa?” Emme jääneet kuuntelemaan kimppuepisodin päätöstä.

Noille kahdelle tarinalle ei saa nauraa. Se voidaan katsoa kiusaamiseksi. Toisaalta meillä sekä elintarvikeliikkeen että myös kukkakaupan asiakkaina sekä virallisen yhteiskunnan osallisina on oikeus olettaa, että myyjällä ja varsinkn ministerillä on perustieto ajamistaan asioista tai myymistään tuotteista nimikkeineen, mikäli he eivät ole tulleet töihin lopen uupuneina infulenssan kourissa. Tai ihastelleet klamydioita ilman krutonkia.

Sl. Kalajokilaakson visiitti 20.10.2023

Ullan kehtolaulu

Rannan riuhtova

viri riepoi myrskyksi.

Ulla hiljakseen

kehtolaulua lauloi.

Tuuli Ullaa kuunteli.

Totuus

Hyvin kaukana

päättymättömän taivaan

ulkopuolella

totuus nousee usvasta,

hajoaa ja häviää.

Kysymys

Polvistun Sinun

eteesi nöyrin mielin

kysymään yhtä

asiaa: haluatko

suudella vai taistella?

Valoisaa

Ei pimeäksi

päiväs käy, kun sinulla

on valoisia

sanoja ja kirkkaina

kulkevia muistoja.

Kesämuistoja

Söin mansikoita,

niin kesänmakuisia

ja pullevia.

Syyskesällä oksensin

kesämuistot kanerviin.

Sodan voima

Sota saa voimaa

lapsen kidutuksesta,

naisen tuskasta,

vanhuksen viiltelystä,

uskosta vanhurskauteen.

Lupaus

Rakas Jumala.

Kiitos, että lupasit

tahtosi mukaan

viiltää syntisen kurkun

auki: sinun veresi.

Jumalalle kiitos

Aamun noustessa

laukaisen rakettini,

sieppaan lapsesi,

polvistun rukoilemaan

rakkauden jumalaani.

Anna anteeksi

Tuskin kaipasi

Jeesus tuskan ristiään.

Tuskin ikävöi

kämmentensä nauloja.

Tahtoi anteeksi antaa.

Valon voima

Valoisa aamu

vierittää kuisen kiven

lampaat laskeneen,

läpinäkymättömän

yön yltä kukkulalle.

Polvistu tai unohda (Ikoni)

Kun seisot kuvan

edessä pyytämässä

lohdutusta tai

tekojasi anteeksi,

polvistu tai unohda.

Kipu

Kun makaat kivun

kanssa yksinäisenä

ja aivan hiljaa,

kuulet junan ajavan

jyristen ylitsesi.

Korvaamattoman hiljaista

Korvaamattoman

ihmisen haudalla on

yhtä hiljaista

kuin aaltoihin hukkuneen

harmaahylkeen pyytäjän.

Melova härkä

Olen bensiinin

katkussa kanoottia

melova härkä.

Rakastan käymättömän

moottorin hiljaisuutta.

Soolo

Kastepisara

nahkaisella tuolilla

hiljaa värisee,

kun soittajat soolonsa

saavat kohta päätökseen.

Tuule tuuli

Voi tuuli, tuule

kauas minun ääneni.

Tuule niin, että

rannan istuja kuulee

minun tuuleen huutavan.

Kyynel

Vanhan muistoni

salakavala kyynel

juuttui kurkkuuni 

eikä antanut sitä

nielaista unohduksiin.

Naiselle kirjoittajat

Pablo Neruda,

sinä osaat puhua

naisellesi kuin

tuo Tabermannin Tommy

tai se Anhavan Tuomas.

Risteys

Kun tiet yhtyvät,

ne aina eroavat

samasta kohtaa.

Ne tulevat lähelle

ja vaativat jatkamaan.

Risteys

Kun tiet yhtyvät,

ne aina eroavat

samasta kohtaa.

Ne tulevat lähelle

sanoakseen:"Näkemiin."

Kotkan lento

Kotka liiteli

lumihuippuisten vuorten

kylkikaaria

sulillaan kutitellen.

Satoi lumen peitteeksi.

 

Kalarakkautta

Kampela katsoi

oikealla silmällään,

kun sitä kohti

vaappui piikkipyrstöinen,

vihreä kaunokainen.

Vetovoima

Minun henkeni

istuu pyörätuolissa

ja ihmettelee,

miksei maailma liiku

ilman vetovoimia.

Suden aika

Kettu tuijotti

sekuntiviisaria

sudennahkaiseen

rannekkeeseen kytketyn

kellon taulusta: "Aika!"

Sankari

Ohutihoinen

sankaripelastaja

hyppäsi tuleen

viimeisillä voimillaan

ja paloi kuin paperi.

Näkymätön

Näkymättömyys

on ihmisen ikuinen

haave, kunnes se

vanhetessa muuttuukin

joka päivän todeksi.

Jalanjälki

Rannan hiekassa

pienoinen jalanjälki

kertoo minulle,

miksi Jumala tahtoi

luoda niin  taivaan kuin maan.

Basisti

Bassoa soittaa

kiihkeä musikantti,

sormeilee kieltä

kuin etsisi punosten

sisältä elämäänsä.

Uusi kuu

Sammuu uusi kuu,

musta kultakruunun saa.

Kohta kasvaa taas

kultapallo palamaan,

kunnes hiipuu aamun taa.

Kuu

Kuu kulki ohi.

Katsomaan se ei jäänyt.

Minä sentään jäin.

Taivaanrantaa ylöspäin

kuu nous - meni menojaan.

Läpimärkä kosketus

Sadepisaran

läpimärkä kosketus

on tulikuuman

kesän intohimoinen

maku syyskoleudessa.

Säästäminen kannattaa aina

Sain Ruotsin verottajalta kirjeen, jossa oli muutama lomake kiinteistön myyntivoiton verottamiseksi. Reilu vuosi sitten keväällä myimme Kalixissa sijaitsevan loma-asunnon ja nyt sitten Ruotsin kruunu halusi oman osansa kaupasta.

Vein postilaitoksen ikimerkillä varustetun kuoren postiin ja ilmoitin, että lähetys menee ulkomaille. Oletin tietenkin, että postimaksu on vähän suurempi Malmön verottajalle kuin kotimaahan. Niinhän se oli. Jos kuori olisi painanut tasan tai alle 50 grammaa, minun olisi pitänyt maksaa erotusta 20 centtiä. Mutta tarkka postivirkailija ilmoitti kuoren painavankin 51 grammaa, ja minun pitäisi maksaakin 1,80 euroa tuosta ylimääräisestä grammasta. 

Olimme tuokion pattitilanteessa. Yritin katseella viestittää, että eikö tuota yhtä grammaa voisi katsoa kuin uskovainen pornoelokuvaa - nurkkasilmällä. Se ei käynyt. Pyysin virkailijalta sakset ja leikkasin kirjekuoresta nurkan pois ja yhdessä teimme tarkistuspunnituksen: tasan 50 grammaa.

Hämmästynyt virkailija liimasi kuoreen 20 centin lisämerkin. Pyysin liimaamaan merkin kirjekuoren nurkkaan ikäänkuin paikaksi, jotta kirjesalaisuus säilyisi perille asti. Merkin paikka on kuitenkin kuoren oikeassa yläkulmassa, joten kuori paikattiin läpinäkyvällä teipillä. Näin minä säästin lähes kaksi euroa ja postinkantaja välttyy ylipainavan, alihinnoitellun kirjekuoren kantamiselta Ruotsin kruunulle. Att spara lönar sig alltid;-)

Melkein

Minä niin pelkään

pimeää hiljaisuutta,

takaa hiipivää

äänettömyyttä, joka

korvaa melkein koskettaa.

Älä kasvata - ole esimerkkinä

Kun kymmenvuotias koululainen haluaa tutkia luokkatoverinsa kenkiä varmistaakseen, ovatko ne halpiskamaa vai merkkituotteita, syyn lähde alkaa kiinnostaa. Olen mainosmies ja olen ollut mukana rakentamassa muutamaa niin sanottua brändiä, brandia. Olen ollut mukana luomassa illuusiota, että tietynniminen ja –näköinen tuote on kilpailijaansa  parempi ja arvokkaampi. Tarkoitukseni on ollut saada aikuinen ihminen ajattelemaan juuri noin. Ja ilmeisesti olen onnistunut. Aikuisten kauttahan tavat tarttuvat lapsiin. Hyi minua(kin).

Lapset ovat ajatuksissaan ja sanoissaan rehellisiä, sanotaan. Tuo ”rehellisyys” sai ala-asteikäisen lapsen ensimmäisen koulupäivän asutarkastuksessa varsin raadollisen ja julman kaiun. Vanhemmat olivat hankkineen lapselleen uudet, kauniit vaatteet ja mukavat kengät. Mutta sen paremmin vaatteissa kuin kengissäkään ei ollut kansainvälisesti tunnettujen brändien logoja ja lapsi sai tuomion välittömästi: LOL.

Mitä aikuinen tekee edellä, sen tekee lapsi perässä. Kun isä ajaa autolla lapsi kyydissään STOP-merkin ohi pysähtymättä, hän antaa lapselleen esimerkin olla välittämättä säännöistä tai muista ihmisistä. Hän kertoo lapselleen, että on turvallista ajaa stop-risteyksen yli pysähtymättä. Kun näin jatkuu kerrasta toiseen, tapa jää pysyväksi eikä siitä pääse irti. Se on kuin pyörällä ajaminen. Kun sen kerran oppii, ei sitä voi unohtaa.

Kun äiti keskittyy lapsensa sijasta älypuhelimeen ja antaa sen varastaa yhteisen aamiaisen, päivällisen ja iltapalan, varastaa puhelin kohta myös lapsen. Heidän yhteiseksi kielekseen ei tulekaan äidinkieli, vaan he puhuvat toisistaan erillään somekieltä. En tarkoita pelkkiä sanoja, vaan tapaa puhua, tapaa välittää viestiä, tapaa toimia tilanteissa, tapaa suhtautua lähimmäiseen.

Kun nuori huudattaa mopoaan tai autoaan keskellä yötä ja polttaa rengasta ja häiritsee ihmisten unta, esimerkki on kotoa kotoisin. Kun joku asiasta valittaa, aina joku puolustelee ja kertoo poikien olevan poikia ja että tuollainen häiritsevä käytös kuuluu nuoruuteen. Ei se kuulu. Vanhempien ei kuulu kasvattaa lapsiaan, vaan heidän kuuluu antaa lapsilleen hyvää esimerkkiä. Hyvien esimerkkien kautta lapsesta kasvaa toiset huomioon ottava nuori ja aikuinen.

Esimerkistä ei tee hyvää taikka huonoa brändiuskollisuus, älypuhelin, grilliruoka roskineen… Päätä itse, millaisen esimerkin omalla käytökselläsi haluat antaa: annatko puhelimen kävellä lapsesi yli, laitatko roskat roskakoriin, puhutko ihmisestä hyvää vai pahaa, käyttäydytkö hyvin vai huonosti, ajatko kaikista elämän stop-risteyksistä ohi pysähtymättä.

Lapsuus ja nuoruus on iloa ja voimaa, riehakkuutta ja riemua, suuria tunteita, rakkautta ja vihaa, välittämistä, huolta ja huolettomuutta – ja vastuuta itsestä ja muista ihmisistä aivan kuin aikuisuuskin. Esimerkissä on voimaa. Anna sen olla hyvä. 

Sl. Kalajokilaakson Visiitti 25.8.2023

Kotirannalla

Säynävä maalla,

kettu järven pohjassa:

molemmat varsin

oivat osassaan, mutta

kotiranta hukuttaa.

Karhu puree

Toinen silittää

karhua myötäkarvaan,

toinen hakkaa sen

päätä peruskallioon.

Karhu puree kumpaakin.

Kettupuuhka

Leidin kaulassa

pörhistää katiskassa

kärsinyt kettu,

verkon silmästä pilven

kulkua kadehtinut.

Vangittu kuningas

Säälin ihmistä,

vihaan tuota saatanaa,

joka lukitsee

häkkiin uljaan leijonan,

takoo rautaan kuninkaan.

Uskoni

Uskoni on kuin

kirkkaan ilman väritys

kuultavin maalein,

valon metsästys

tai tuulen naulaaminen.

Kuoppaista

Kun törmään pilveen,

tunnen ilman tärinän,

tyhjän heiluvan

kuin epätasaisen maan

rynkytyksen rattaissa.

Väriturkkinen peto

Väriturkkinen

syys on pedoista julmin.

Ahnain suin se syö

kesäyön auringossa

hiljaa kuiskatut sanat.

Perhosemme

Kevyt on vielä

perhosen siiven liike,

mutta silti niin

täynnä tahtoa lentää

ja nousta korkealle.

Mustikallemme

Nostimme maljan

metsän sinimarjalle,

mustikallemme,

syksyn sadon kasvulle

ja tsaarin syntymälle.

Kun ihminen päättää

Kun ihminen päättää opiskella, häntä useimmiten kannustetaan, ja valmistuttuaan häntä juhlitaan ja hänelle pidetään kehuvia ja iloisia puheita, annetaan lahjoja, todistuksia, rahaa, kaikenlaista hyvää. Suuri päätös on johtanut normeihin nojaavaan lopputulokseen ja meidän kaikkien on helppo hurrata ja nostaa hattua.

Kun ihminen päättää aloittaa uuden harrastuksen, me joko ihmettelemme, hämmästelemme, ihastelemme, riemuitsemme, joskus harvoin paheksumme, mutta useimmiten olemme iloisia toisen löytämästä mielekkäästä tekemisestä. Uuden harrastuksen aloittaminen on tärkeä päätös. On päätetty haastaa omat resurssit, taidot ja kyvyt. On asetettu rima normiarkea korkeammalle. Jo nimensä mukaisesti harrastus saa ihmisen hartaasti kokemaan, yrittämään, pyrkimään ja lopuksi onnistumaan.

Kun ihminen päättää sairastumisensa jälkeen parantua, ei yksikään meistä toivo hänen päätöksensä horjuvan. Ihmisen ruumis on kaikkien maailman tautien ja sairauksien kaatopaikka ja koeklinikka ja useimmiten se viis veisaa kantajansa päätöksistä. Juuri siksi onkin tärkeää saada kannustusta. Me tunnemme ihmisen rakenteen, kehon koostumuksen, luut ja lihat ja osaamme jollakin tavalla itse kukin hoitaa kivut ja kolotukset kuntoon. Mutta henki on meille tuiki tuntematon. Kun joku tekee päätöksen parantua, kyse on paljosta muusta kuin fyysisen vamman tai sairauden kimppuun käymisestä. Puhumme mielellämme henkien taistelusta silloin, kun kaksi ihmistä mittelee toistensa voimia sanallisin keinoin. Mutta kun päätetään käydä sairautta vastaan kamppailuun, on pakko uskoa kaikkeen muuhunkin kuin pelkkään lihasvoimaan. Jos kamppailu päättyy terveen papereihin, uskomme ihmisen voimaan ja väkevyyteen, henkiseen yliotteeseen vaikeasta vastuksesta, rukoukseen ja joskus myös ihmeeseen. Elämässä pitää aina selvitä hengissä. Se on voittamista.

Mutta entäs sitten? Entäs sitten, kun ihminen päättää haluta kuolla. Kun vakava ja viheliäinen, kivulias sairaus syö ihmisen mielen ja elämänhalun eikä toivoakaan parantumisesta ole ja kuolemasta tulee ainoa toivo. Syntyminen on ilon juhlaa, mutta kuolema pelottaa ja kauhistuttaa. Sitä on pakko siirtää mahdollisimman kauas, halusipa kuoleva sitä tai ei. Olemme kirjoittaneet elämän pakon laiksi, ja sen rikkojaa rangaistaan. Kun ihminen päättää suurimmasta ja kalleimmasta lahjastaan, omasta elämästään, vain sen kivuliaskin jatkaminen on laillista ja kaiken muun me lain nojalla tuomitsemme.

Kun nuori ihminen päättää, että elämän mitta on hänen kohdaltaan tullut täyteen, emme riemuitse hänen onnistumisestaan, emme juhli hänen päätöstään, emme anna lahjoja emmekä päästötodistusta. Emme ymmärrä. Emme ymmärrä, että ennen lopullista ratkaisuaan hän on saattanut elää elämänsä onnellisimmat, vapaimmat ja rauhallisimmat päivänsä vailla huolta ja murhetta vain siksi, että on päättänyt.

Miesten miehenä Vartiaisen ja Caesarin matkassa

Jos Helsingin pormestari Juhana Vartiainen uskaltaa julkisesti ilmoittaa tuntevansa itsensä miesten mieheksi omistaessaan porakoneen, tuohon asiaan kannattaa puuttua näin keskemmältäkin Suomea. Miesten on viimeistään nyt aika astua ulos Ikean kaapeista ja näyttää, mitä ovat miehiään.

Sain lahjaksi metsurin kypärän. Kovin paljon en puita kaatele enkä myöskään kotipihalla kuljeskele putoavien esineiden alla. Mutta kun tartun jostakin syystä moottorisahaan, laitan tuon värikkään, kuulosuojaimilla ja silmikolla varustetun muovikypärän syvälle päähäni ja lähden miesten töihin. Vilkaisen eteisen peilistä testosteronilta tuoksuvaa ulkomuotoani ja päätä heilauttamalla lasken silmikon alas. Olen lähdössä uroiden hommiin. Mutta niin kuin usein käy, tunnelmat osin karisevat jo sahaa käynnistäessä, kun kypärässä tulee hiki ja hikipisarat sokaisevat silmät ja on pakko riisua tuo ritarin päähine ja altistaa suojaamaton pää onnettomuudelle jo ennen taistelua.

Omistimme vielä viime keväänä kesämökin Ruotsin Kalixissa, mutta mökki löysi uudet omistajat ja pakkasimme mukaan lähtevän omaisuuden kuomukärryyn. Koska mökkimatka oli melko pitkä, noin 350 kilometriä, ei kaikkea tarpeellista voinut millään kuljettaa joka reissulla mukana. Niinpä mökille hankittiin kutakuinkin sama arsenaali työkaluja kuin kotona. Meillä on nyt lähes kaikkea kaksin kappalein. Ja koska olen mies, minulla on kaksinkertainen syy tulla ulos tuosta miehuudettomuuden kaapista ja kertoa olevani tosimies.

Porakone on tosimiehen ensimmäinen hankinta. Se on sikälikin hyvä, että siihen saa lisälaitteina yhtä ja toista: vääntimiä, poranteriä, kiillostuslaikan, katkaisulaikan… Mutta tuolla yksittäisellä hankinnalla uskaltaa vasta raottaa kaapin ovea. Lähes täydellisesti miehinen hankinta on polttomoottorikäyttöinen saha. Sähkösahan kanssa ei pääse samaan tunnelmaan, kun se toimii liian helposti. Polttomoottorisahan kanssa täytyy osata tehdä oikea bensiinin ja öljyn suhde eli sekoittaa itse bensiini. Tähän tulee mukaan siis jo vaativa kemiallinen prosessi ja ymmärrys, ettei kaksitahtimoottori toimi ilman bensaan sekoitettua öljyä.

Minulla on porakoneita, kiillotuslaitteita, kulmahiomakoneita, moottorisahoja, sähkösahoja, pumppuja, jiirisahoja – kaikkea kaksin kappalein. Mutta silti tunnen itseni vielä hyvin vajavaiseksi mieheksi, lähes henkilöksi ainoastaan. Minulta puuttuu se kaikkein suurin miehisen identiteetin maksimointiväline. Ja tästä syytän hyvin vakavasti tämän muuten niin sivistyneen valtion 70-luvun opetussuunnitelmia. Tuolloin ei keskikoulussa opetettu hitsaamaan. Niinpä nyt tiedän kasvien yhteyttämisestä ja roomalaisten historiasta enemmän kuin hitsaamisesta. Kun vaikeroin katkenneen kärryn aisan kanssa, muistelen, kuinka Caesar kukisti gallit ja alkoi hallita Roomaa kuin mies, miesten mies. Mutta minulta puuttuu invertteri - perkele.

 

Julkaistu sanomalehti Kalajokilaakson Visiitti-tekstinä 16.6.2023

Voimaa sysipimeästä

Keväisen illan 

ensimmäinen itunen

tahtoo nukahtaa

sysipimeään yöhön

saadakseen voimaa kasvaa.

Risti haudalla

Risti haudalla

naavoittuu ja haurastuu.

Hitaasti haipuu

luontoon ihmisen muisto,

lahoaa unohduksiin.

Armosta

Armosta olen

kaiken Sinulta saanut.

Jos jotakin pois

annan, en mistään luovu

enkä mitään menetä.

Kilttiä olla kiltti

Viimeisen puolentoista vuoden aikana koko ihmiskunta on saanut omin silmin nähdä ihmisen ilkeyden ja pahuuden terävimmillään, kauheimmillaan, raadollisimmillaan. Kukaan ei olisi voinut pahimmissa painajaisissaan ajatella tai unta nähdä sivistyneen Euroopan teurastuksesta ja hävityksestä. Sen ei pitänyt enää olla totta meidän aikanamme. Sodat kuuluivat kauas meistä, toisille mantereille. Mutta niin kauan kuin ihminen tätä maailmaa asuttaa, ilkeys kulkee kujia ja katuja pitkin, kaupunkeja ja kyliä pitkin, pitkin meidän jokaisen pihaa ja tunkeutuu varkaan tavoin koteihin ja mieliin.

Ihmisen ilkeys on ainutlaatuinen ilmiö maailmassa, sillä ihminen on ainoa elävä olento maapallolla, joka kykenee olemaan totaalisen ilkeä missä vain ja milloin vain, kenelle tahansa tutulle tai vieraalle ihmiselle, jopa eläimille. Kansallisbaletin entiset tanssijat, taitoluistelijat ja voimistelijat  ovat kertoneet huonosta kohtelusta, irvailusta painostaan ja ulkonäöstään. Taidetta pidetään tasa-arvoisena viihteenä, jonka tarkoitus on tuottaa uusia ajatuksia ja hyvää oloa, ei  tuskaa ja ahdistusta. Mutta missä on itseä parempaa osaamista, siellä on myös kiusanhenkiä. Tai missä on itseä huonompaa tekemistä, sinne kohta saapuu kiusaaja osoittamaan sormellaan.

Johtajuus ei ole ilkeyden synonyymi, vaikka niin usein ajatellaan. Johtamiseen kuuluu paljon asioita, jotka eivät miellytä kaikkia johdettavia. Nyt Suomeen muodostetaan hallitusta ja vaalilupausten mukaan on alkamassa ”kurjistumisen” kausi. On pantava suu säkkiä myöden. Etuja on karsittava ja jopa omista eduista on luovuttava. Se sattuu. Se on ilkeätä puuhaa ja usein jostakin hyvästä luopumiseen pakottamista pidetään ilkeytenä. Mutta kun ihmisen ilkeyden perus on meillä kaikilla tiedossa, otamme kurjistamisemme vastaan kuin polttoaineen hinnankorotuksen: nuristen ja päättäjien ilkeyttä parjaten.

Kahvilakeskusteluissa mukana ovat usein ihmiset, jotka eivät ole paikalla. Paikalla olijoita ei juurikaan muisteta, heitä ei kehuta tekemisistään tai osaamisestaan. Mutta usein he, jotka jotakin jossakin muualla tekevät tai ovat tehneet, ovat tehneet tekemisensä melko lailla väärin. On paljon helpompi olla vähän ilkeä kuin muille kertoa jonkun muun osaavan jotakin itseä paremmin.

Ilkeys ei ole synnynnäinen ominaisuus, se ei kuulu perimään. Se on kasvatuksen tulos. Koti kasvattaa, koulu kasvattaa, naapurit kasvattavat, työpaikka kasvattaa. Missä ihminen kohtaa ilkeyden, hän kohtaa ilkeän ihmisen koko historian, lapsuuden, nuoruuden, aikuisuuden, vanhuuden. Vasta kuolema korjaa ja kasvattaa kiltiksi enkeliksi.

Albert Einstein on kirjoittanut: ”On helpompaa tehdä plutonium vaarattomaksi kuin tehdä vaarattomaksi ihmisen ilkeä mieli.” Aloitetaan vaarattomaksi tekeminen tästä hetkestä. Sano jotakin kilttiä. Ei se satu eikä ole sinulta pois.

Jänisjärvi

Se järvenselkä,

ei mikään muu, ei missään.

Ei koskaan enää

laine liplattanut niin

kuin kotirantaan silloin.

Äiti

Sydämesi jäi

hiekkaiselle maantielle,

kotipihasi

kukkaiselle nurmelle.

Vain ikävän sait mukaan.

Viisaat miehet - ja suhteellisuusteoria

Ihminen kehittyy itseään viisaammassa ja kokeneemmassa seurassa. Kun lapsi seuraa vanhempiensa toimia, hän tarkalla silmällä katsoo ja omalla tavallaan kopioi kaikkea tekemistä. Kun lapsi kuulee vanhempien ihmisten tarinoita, tarkkakorvaisena hän painaa mieleensä useimmat elämänsä aikana tarvitsemansa viisaudet. Sellainen on hedelmä kuin on puu ja maaperä, jossa se kasvaa.

Lienette kuulleet Einsteinista, Albertista, joka mietiskeli kaiken suhteellisuutta ja tuon pohdiskelun ja ihmettelyn tuloksena syntyi suhteellisuusteoria, oikeastaan kaksi: suppea ja yleinen. Kumpaakaan en ymmärrä, mutta lohduttaudun sillä, ettei sitä tässä maailmassa ymmärrä moni muukaan. Mutta ne harvat, jotka ymmärtävät, soveltavat sitä parhaan kykynsä mukaan ja noiden sovellusten ansiosta tiedämme maailmankaikkeudesta paljon enemmän kuin 1900-luvun alun ihmiskunta yhteensä.

Yksi meitä lähinnä oleva sovelluksen kohde on varmasti GPS. Maata kiertää kahdesta kolmeenkymmeneen satelliittia yli 20 000 kilometrin korkeudella. Ovat siis varsin kaukana meistä. Nuo satelliitit seuraavat meitä tai meidän GPS-laitettamme (autonavigaattoria tai vaikkapa Polarin urheilukelloa) herkeämättä ja tietävät tarkalleen, missä olemme. Satelliiteissa on jämäkästi tarkemmat kellot kuin matkahuollon entisillä kellokauppiailla. Ne käyvät atomilla. Tarkkuudesta huolimatta se jätättää satelliittien kiertoliikkeen vuoksi seitsemän mikrosekuntia päivässä verrattuna maapallon päällä olevaan vertailukelloon. 

Maa vetää puoleensa, tiedetään. Mutta nuo satelliitit ovat siis melko kaukana Maasta ja Maan vetovoima niihin on vähäisempi kuin vaikkapa meihin Maan asukkaisiin. Tuosta syystä satelliittien atomikellot saavat gravitaatiokentän heikentymisen vuoksi lisää tehoa 46 mikrosekuntia päivässä. GPS-kellot edistävät siis kolmisenkymmentä mikrosekuntia päivässä (yksi mikrosekunti = miljoonasosasekunti). Kellon kiirehtiminen on melko vähäistä, mutta jos tuota hätäilyä ei korjattaisi, navigaattorin "Olet saapunut päämäärään" -tarkkuus heittäisi kymmenen kilometrin päivävauhtia: lentokoneet laskeutuisivat mikä mihinkin ja minä en osaisi Oulussa edes Rotuaarille. Eivätpä siis turhaan sanoneet matkahuollon miehet, että rukkaamalla tuostakin saisi melko tarkan kellon.

Kari Enqvist on kirjoittanut kirjan Suhteellisuusteoriaa runoilijoille. Kirjan takakannen esittelytekstissä lukee: "Suhteellisuusteoria on kuin seksi: ihmisen elämässä se on aina läsnä, mutta puheenaiheena sitä vältellään ahkerasti." Niinpä ajattelin eräänä aamuna avata keskustelun paikallisen parlamentin vakiopaikassa, Hegulla ja kysyin, voinko lukea kaikille ääneen, miksi GPS on niin tarkka. Sain kaiken kattavan vastauksen sekä seksiin että suhteellisuusteoriaan:"Ei tartte. Me tiietään." 

Lukematta siis jäi, mutta ei se haittaa. Suhteellisuusteoria on minulle liian suuri asia ja seksi taas hyvin henkilökohtaista. Lapsena en elinpiirissäni kuullut mitään suhteellista, mutta joku vanhempi ja kokeneempi saattoi vihjaista jotakin seksiin viittaavaa. Ja näin vanhempana istun joka aamu kahvilapöydässä, jossa voin paikata tietämättömyyteni mustat aukot: "Me tiietään."

Nitroo

Kun sydän sanoo,

että elämä etoo,

tarvitaan nitroo,

räjähtävää pommia

laiskaa verta kuskaamaan.

Filminauha

Nuorukaisena

tapasin vanhan miehen,

joka minulle

tarinoi välisämme

olevat pitkät vuodet.

Gasellin jalat

Gasellin jalat

nostavat sen pään muita

korkeammalle.

Kauas näkevät silmät

saavat sydämen lyömään.

Kevättä

Satoi lumista

vettä koko kylmän yön.

Maa valkoisena

herätteli kevättä

hangen alta kukkimaan.

Miksei koulu tee mitään?

Koulujen ympäristöt ovat roskien peitossa. Miksei koulu tee mitään?  Koululaiset kulkevat pitkin kyliä räkimässä ja nakkelemassa nuuskapusseja seinille ja kattoihin. Miksei koulu tee mitään? Koululaiset ajelevat mopoillaan keula pystyssä ja pienet moottorit viritettyinä moottoripyörän tehoihin. Miksei koulu tee mitään?

Koululaiset pahoinpitelevät toisiaan. Miksei koulu tee mitään? Koululaiset vetelehtivät kauppakeskusten käytävillä ja häiritsevät oikeita asiakkaita. Miksei koulu tee mitään? Koululaiset imppaavat liimaa ja ohenteita. Miksei koulu tee mitään? Koululaiset imevät itseensä vaikka minkälaista paskaa. Miksei koulu tee mitään? Koululaiset polttavat tupakkaa ja maria. Miksei koulu tee mitään?

Koululaiset lintsaavat koulusta ja makoilevat kotonaan. Miksei koulu tee mitään? Koululaiset haistattelevat opettajille vittua kuin olisivat joskus sellaisen jopa nähneet. Miksei koulu tee mitään? Koululaiset särkevät puistonpenkit ja repivät kukkaset. Miksei koulu tee mitään? Koululaiset varastavat kaupasta karkkia ja vaatteita ja kaveriltaan fillarin. Miksei koulu tee mitään? Koululaiset myyvät varastamaansa tavaraa. Miksei koulu tee mitään? Koululaiset käyvät huumekauppaa. Miksei koulu tee mitään? Koululaiset myyvät itseään käyttörahan puutteeseen. Miksei koulu tee mitään.

Koululaiset juovat keskiolutta. Miksei koulu tee mitään? Koululaiset hoilaavat humalapäissään ja tuhoavat yhteisiä tiloja. Miksei koulu tee mitään? Koululaiset spreijaavat julkisten tilojen seinille hävyttömiä kuvia ja tekstejä. Miksei koulu tee mitään? Koululaiset kiusaavat tovereitaan. Miksei koulu tee mitään? Koululaiset kiusaavat opettajiaan. Miksei koulu tee mitään? Koululaiset ampuvat toisiaan hengiltä. Miksei koulu tee mitään?

Koululaiset ovat päineen suurimman osan ajastaan koulun jälkeen. Miksei koulu tee mitään? Koululaisilla ei ole kotona ruokaa. Miksei koulu tee mitään? Koululaiset ovat koulun jälkeen heitteillä. Miksei koulu tee mitään? Koululaiset pakenevat kännisiä, riitaisia vanhempiaan. Miksei koulu tee mitään? Koululaiset ovat yksinäisiä. Miksei koulu tee mitään? Koululaiset ovat masentuneita. Miksei koulu tee mitään? Koululaiset ovat sairaita. Miksei koulu tee mitään?

Kunnes sitten eräänä kauniina päivänä koulu alkoi tehdä. Siitähän se elämä nousi. Millä oikeudella koulu puuttuu ihmisten yksityisiin asioihin? Hävetkää, saatana ja tehkää jotain!

Kesä

Voihan perkele

voi perkeleen perkele

voi vitun vittu

saatana ole totta

kesä ja lunta sataa.

Hamsterirakkautta

Hamsterirakkaus -

vikkelät karvakuulat,

sylilämpimät

aamutakin taskussa

posket täynnä porkkanaa.

Hauras elämä

Savenvalajan

sormissa syntyy kaunis,

hauras elämä.

Se tulessa poltetaan

kestämään ikuisesti.

Pelkään

Minä niin pelkään

tämän kauniin maailman

tuhoutumista.

"Vain minun sanomani,

vain minun, minun, minun..."

Myrsky ja aurinko

Ethän sokaise

minua, pyysi myrsky

päivänpaisteelta.

On hyvä nähdä tuho,

jonka jälkeeni jätän.

Kevään kutinaa

Talven ikävä

on vain kevään kutinaa

sydänalassa,

kun itselleni lupaan

nousta taas jaloilleni.

Sadunkertoja

Sadunkertoja

eksyi unien maahan,

kaiken todeksi

näki, kuviin uskoi. Vaan

kertomatta kaikki jäi.

Syksyn tullen

Kun kurki nousi

syksyn tullen siivilleen,

se sydämessään

tunsi suurta ikävää,

kauniin kesän kuolemaa.

Tulivuorenpurkaus

Kun tulivuori

räjähtää ja purkautuu

ja kaiken polttaa,

laavan alle palanut 

on syytön kuolemaansa.

Elokuun yöt

Sorsa kasvatti

kesää kohti suuremmat

räpylät alleen,

kun oli kiire uimaan

kohti elokuun öitä.

Kevätkiuru

Kiuru kirkkaasti

lauloi, sirkutteli niin

kuin keväinen soi

kepeän siiven alla

ja taivas korkealla.

Yksi aina on yksinäisin

Vaikka niitty on

suvella vehreimmillään

ja sen pientareet

kukkia täynnä, yksin

aina on yksinäinen. 

Vaikka niitty on

suvella vehreimmillään

ja sen pientareet

kukkia täynnä, yksi

aina on yksinäisin. 

Tuulellepuhuja

Puhuin tuulelle.

Se suhisten minua

kuunteli, kulki

ohi ja nopeasti

unohti kuulemansa.

Laskuvesi

Turhista turhin

on tärkein työni täällä.

Kun päivä laskee,

pimeä pyyhkii yli

kuin laskuvesi hiekkaa.

Ihmisen ilo

Naulat iskettiin,

kohta irti revittiin,

lihariekaleet

ihmismielen iloksi

verisitein kuivattiin.

Ota se!

 

Ota se!

Ristisi juureen

viskasin sydämeni.

Sanoin: Ota se!

Sanoit: Hengetön ruumis

tahtoo sydämen lyövän.

Kruunu

Kruunu päähäni

painettiin ja minusta

tehtiin kuningas.

Vastuu painoi jokaista

lihasta lyijyn tavoin.

Ota se!

Ristisi juureen

viskasin sydämeni.

Sanoin: Ota se!

Sanoit: Hengetön sydän

tahtoo elävän ruumiin.

Ei kaikkea saa

Kun kaiken tahtoo,

mutta ei kaikkea saa,

jää aina jotain

kaikesta kaipaamaan ja

puutteen kanssa olemaan.

Makkaran mittainen muisti

Kun mustan auton

nahkainen takapenkki 

hioo persettä,

unohtuu metsämökin

muori - makkaran syönyt.

Pankkivirkailijan hyvä neuvo

Kävin nostamassa pankista rahaa, koska olen aikeissa tehdä pienen käteiskaupan. Summan kuultuaan pankkivirkailija otti pöydälle kaavakkeen ja kertoi, että sellainen pitää täyttää noston yhteydessä.

- Ahaa. Minkähän takia.

- Rahanpesun estämiseksi.

Mietin, kuinka moni käteistä nostava ilmoittaa pesevänsä rahaa, mutta tuo tieto lienee valvovalle viranomaiselle erinomaisen tärkeä.

- Mihin tarkoitukseen rahaa nostat, tässä kysytään.

- Ja mitähän se kenellekään kuuluu, mitä omilla rahoillani teen?

- Tässä sitä nyt kuitenkin kysytään.

- No laitetaan siihen, että villeihin naisiin.

- Tuo ei ole hyvä idea. Saattaa tulla puhelu.

- Sitten puhellaan. Jo vain se minulle passaa.

- Laitetaanko kuitenkin jokin muu syy?

Uskon pankkivirkailijan neuvon olleen loppujen lopuksi varsin hyvä ja kuin Tuntemattoman sotilaan kolmen keksivarkaan seisomisrangaistus se pienimmän riesan tie.

Kukahan nuokin ilmoitukset lukee ja mitä lukija mahtaa ajatella. Luulenpa enkä varmasti kovin väärin luulekaan, että noita papereita ei koskaan kukaan missään lue eikä niihin mikään missään ikinä koske. Paitsi paperitoukat. Nuo eläimet on kyllikseen ruokittu valhepuheilla ja keksityillä tarinoilla kuin suomalainen eduskuntavaaliäänestäjä.

Tuhlari

Katsoin ohitse,

vaikka olisin voinut 

katsoa silmiin,

katsoa samaa kuvaa

yhtä aikaa - yhdessä.

Lintusen sielu

Lintusen sielu

on niin kovin kepeä.

Kuuntele vaikka.

Se laulussa helisee

ja hiipuu kesäyöhön.

Turhaan

Yritin monta

kertaa sanoa, mutta

turhaan yritin.

Viimeiseen kertaan kaikki

loppui. Niinhän aina käy. 

Rukous

Kirkon penkissä

istui väsynyt nainen.

Miehen kuolemaa

sanoi rukoilevansa

rauhallisin sydämin.

Kaikki kuuntelivat

Sinua kukaan

ei kuullut, ei kuunnellut.

Iskit stiletin

kahvaa myöten kaveriin,

ja kaikki kuuntelivat.

Ystävälle

Annoin lahjaksi

ystävälleni puukon.

Terään kaiversin:

"Jos haluat palauttaa, 

iske keskelle rintaa."

Joskus vaan vituttaa

Vituttaa joskus

saatanan paljon olla

niin näkymätön,

ettei kuolleen henkikään

huomaa minun elävän.

Magneettikoirat

Koirat näyttivät

tarttuneen magneeteistaan

lihallisesti.

Erinapaisina ne

viihtyivät varsin hyvin.

Viimeinen pisara

Sadekin päättyy,

kun viimeinen pisara

putoaa maahan.

Ei selkenevään päivään,

ei kurkkivaan aurinkoon.

Syntymätyhmä

Jos varovasti

aina kaikkia loukkaan,

ei kukaan huomaa

minun olevan tyhmä

syntymästäni saakka.

Vetinen keitto

"Hei. Tartu koukkuun 

tai teen sinusta soppaa."

Vaan ei tarttunut 

ahven vaatien onkeen.

Vetiseksi jäi keitto.

Kuolleen ruumiin karkuri

Näin tuon verisen

höyhenen, kevyen kuin

henki, lentävän

kuin saalistajan siivin -

kuolleen ruumiin karkuri.

Kevättä

Poljin itseni

syvälle savipeltoon.

Elin kevättä.

Routa suli pinnalta,

mutta alla maa piti. 

Hiukopala

Haukka seurasi

taivaalta hiukopalaa.

Lintulaudalla

sinitiainen jyvän

söi ihmisen ilona.

Onnellisten kylät

Unessani käyn

onnellisten kylissä.

Ne autioina

heijastavat, peilaavat

omia kuviani.

Testamentti

Tahdotko elää/kuolla

sovussa, rakkaudessa?

Heitä henkesi,

hautaa myös testamentti.

Tahdostasi riidellään.

Myrkkyä

Testamentti on

kuin heittäisi hiljaiseen

kirkkoon kyykäärmeen.

Nukkuva seurakunta

herää, huutaa: Myrkkyä!

Kellopääsydän

Kevätesikko

sanoi lumelle päivää,

työnsi pinnalle

kellopääsydämensä

ja rupesi kukaksi.

Umpisokea

Jos suuliekkejä

tai ruumiin riekaleita

ei areenalla

nää, umpisokea on

kiivas sodanlietsoja.

Siika on syömäkala

Mato katseli

siikaa syvälle silmiin,

tuijotti tovin,

koukku suussa viittoili

olevansa pahoillaan.

Kuoleman seppä ja käkikello

Kuoleman seppä

korjasi käkikellon

vuodet kukkumaan,

vaan takoi viikatteestaan

liian painavat kävyt.

Kevätlintunen

Niin kovin hiljaa

lauloi kevätlintunen.

Ei uskaltanut

ylentää kutsuääntään 

riipovaan kaarnatuuleen. 

Jumalan tarkoitus

Minä ei ollut 

Jumalankaan tarkoitus.

Eikä sinäkään.

Kun yhdessä maailmaa

katsotaan, se on hyvä.

_________________________

Minä en ollut

Jumalankaan tarkoitus.

Etkä sinäkään.

Kun yhdessä maailmaa

katsotaan, se on hyvä.

Revityt tärykalvot

Rakas Jumala.

Kuuletko aamutuulen?

Pelasta meidät.

Ihmisten tärykalvot

on jylinä repinyt.

Yksi sydän

Tunsin sotilaan

sydämessä tikarin

tuikean piston.

Ei maailmassa muuta

sydäntä kuin sotilaan.

Ole leijona

Ole leijona,

sanoi emo pojalleen.

Ole leijona,

vaikka jotkut lampaaksi

sinua toivovatkin.

Musta kuori

 

Musta kuori

Käkönen kukkui

tykkitulen jylyssä:

yksi, kaksi, kol...

Musta kuori suljettiin.

Kyyhky nousi siivilleen.

Tykit jylisivät itäisessä Ukrainassa. Sotilaat makasivat juoksuhaudassa ja tunsivat maan tärisevän allaan pelokkaan eläimen lailla, hiekan ja mullan ja kivensirujen lentävän haudan pohjalle, vaatteilleen, kasvoilleen. Ilma välähteli räjähtävän ruudin leimahduksista, tuli tuoksui, kevätkin yritti saada tuoksunsa taistelun väkevien virien läpi. Sitten pauke ja jylinä lakkasi.

Oli kevätilta. Hiljaista. Pitkästä aikaa oli aivan hiljaista kuin tyynellä järvellä rauhan keskellä. Käki kukkui. Miehet nousivat juoksuhaudan pohjalle istumaan ja kuuntelemaan.

- Yksi...kaksi...kol...

Sokaisevan kirkas leimahdus levitti juoksuhaudan reunan pölyäväksi tomuksi, joka hiljaa levisi tuulen mukana kauas rintamalle.

Nuorten miesten käki kukkui melkein kolmeen, mutta se ei laskenutkaan vuosia, vaan sekunnin sadasosia. Tuntolevyjen numeroiden mukaan kotiin toimitettiin viesti. Musta kuoleman kuori suljettiin. "Poikanne... Slava Ukraini." Kyyhky nousi siivilleen ja muutaman päivän kuluttua äidit, isät, siskot, veljet murtuivat arkkujen ääreen. Sankarit olivat menneet, kuolleet, palanneet ja elämänsä antaneet. Pienet ristit kummulla, kuvat kaupungin muurissa, kukat muurin juurella muistivat kuolleita, muistuttivat elämästä.

Kiviseinä

Näin unessani

korppikotkan lentävän

päin kiviseinää.

Joka kivessä luki:

Rakastin elämääni.

Näin unessani

korppikotkan lentävän

päin kiviseinää.

Joka kivessä luki:

Ikuisesti kaivaten.

__________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

Gasellipoika

Virran rannalla

krokodiilin nälkäisten

silmien alla

kaunis gasellipoika

kohtasi jumalansa.

Minstrelin säe

Kukko käskien

ei laula nuottiakaan. 

Minstrelin säe

takertuu kuivaan kurkkuun

viinituvan nurkassa.

Pyhä paasto

En voi sinulle

ojentaa murustakaan.

Sinun pyöreä 

vatsasi, suuret silmät -

molemmissa on nälkä.

Isän ohje

Jumala sanoi:

"Tässä sinulle lammas.

Kerää sen villa,

mutta älä syö sitä."

Lammasta vai villaa? Täh?

Pyhän kirjan lehti

Kirjoitin runon

typötyhjään paperiin.

Mitätön muuttui

ikuiseksi kuvaksi,

pyhän kirjan lehdeksi.

Kiviseinä

Näin unessani

korppikotkan lentävän

päin kiviseinää.

Joka kivessä luki:

Rakastin elämääni.

Näin unessani

korppikotkan lentävän

päin kiviseinää.

Joka kivessä luki:

Ikuisesti kaivaten.

Maalaus

Maalasin taulun

ja sivelsin elämän

kiilakehyksiin.

Kun puu kuivuu, kutistuu,

kiila kiristää kankaan.

Vain

Pois viha, vaino!

Vain rauha, vain rakkaus

kyisen, kivisen

vainion saa kasvamaan.

Elon avain on rauha.

Musta kuori

Käkönen kukkui

tykkitulen jylyssä:

yksi, kaksi, kol...

Musta kuori suljettiin.

Kyyhky nousi siivilleen.

Istun tuhdolla

Veneeni soudan

tuulettomaan poukamaan,

istun tuhdolla.

Veden valo välkehtii

aivan hiljaa - katselen.

Veneeni soudan

rauhalliseen poukamaan,

istun tuhdolla.

Laine veneen tavoittaa

aivan hiljaa - kuuntelen.

 

Hiirenkorvia

Ei hiirenkorvaa

kuulevaa koivu saata

vielä kasvattaa.

Kohta korvat höröllään

kevät kesää kuuluttaa.

Ihmeellinen sattuma

Pelko ei ole

ystäväsi milloinkaan,

mutta joskus se

saattaa sinut pelastaa

kuin salama nälkäisen.

Tuohukseen sytytetty

Aina muistan sen

tuohukseen sytytetyn

suurimman toiveen,

että me löytäisimme

maailmastamme rauhan.

Rauhaa ja rakkautta

Päivän nousussa

maailma rauhan näkee,

rakkauden tuntee,

yrittää väistää vihaa

kylvävää tykkitulta. 

Kukko perkele

Kukko perkele

kanastansa kiusasi.

Munat munitti,

omaan suuhun nokitti

jyvät. Kana ilman jäi

Voimaa

Hentoinen liekki

hehkutti taivaanrantaa

kuin se olisi

kesäkuun aurinkona

voimaansa ujostellut.

Revitty lippu

Kun revit lipun,

joka ystävyydestä

minulle liehui 

ja nostit salkoon toisen,

opin sinut tuntemaan.

Jumalan kuva

Rakas Jumala.

Omaksi kuvaksesi

keksit ihmisen.

Miten tuskaisaa sulla

siellä taivaassa onkaan.

Kuudan kuvajainen

Sama keho on,

samat ovat elimet,

samat raajatkin,

mutta mieli vain häilyy

kuin kuudan kuvajainen.

Murhe maistelee

Silmät luon alas

pellavapöytäliinaan.

Murhe maistelee

sinappikermaisia

puna-ahvenfileitä.

Ongella

Kastematonen

onkaloaan kaiveli.

Rauta kolisi.

Terä lihaan upposi.

Hauki koukkuun haukkasi.

Uusi aurinko

Kun paljon toivon

ja uskon toiveisiini,

unelmistani

nousee uusi aurinko

pilviselle taivaalle.

Uuden elämän mysteeri

Kevään siemenet

heräilevät valosta,

nostavat idun

ihmettelemään uuden

elämän mysteeriä.

Seitsemäs suru

Jumalan äidin

seitsemättä surua,

suurinta tuskaa

ei sydän kestä ilman

syntymisen ihmettä.

Tuhosi tulee

Et yksin pärjää

sotajoukkoa vastaan.

Tuhosi tulee,

vaikka suusi taipuisi 

kaikin kielin rukoukseen.

Jumalan miehet

Jumalan miehet

panostavat tykkinsä,

kääntävät aseen

rukoilevaan sydämeen

ja siunaavat tekonsa.

Vanhuus

Kun ovikello

ei soi eikä puhelin

laula tangoa,

kukaan ei tule kylään,

sammuu hopeinen kuukin.

Lapsen silmät

Sinun silmäsi

uskovat huomispäivään,

katsovat uutta

auringonnousua kuin

ihmettä: lapsen silmät.

Liian kaunis kukka

Vahvinkaan varsi

ei jaksa kantaa liian

kaunista kukkaa.

Se nojaa tyhjään, murtuu,

terälehdet kuihtuvat.

Jumalan sanaa

Jumalan sanaa

ei yksikään ihminen

ole kuunnellut.

Silti joku julistaa

jopa kanssaan puhuvan.

Jumalan armosta

Armo tasoitti

ajatusta repivät

rautaharjanteet,

miljoonien vuosien

tuuliset vuorenhuiput.

Sarkaa ja silkkiä

Sarka silkkiä

katsoi kadesilmällä:

näkyypä voivan

hyvin pehmeästikin

ihon pintaa koskettaa.

Vieraskirja

Lapsesi kauniit

kasvot ovat sinua,

omat muistosi

väkevän nuoruutesi

vieraskirjan sivuilla.

Sairastuvalle

Myötätuntosi

anna sairastuvalle.

Hellyyttäsi jaa,

jottei toipuvainenkaan

joudu sairastuvalle.