Älä kasvata - ole esimerkkinä

Kun kymmenvuotias koululainen haluaa tutkia luokkatoverinsa kenkiä varmistaakseen, ovatko ne halpiskamaa vai merkkituotteita, syyn lähde alkaa kiinnostaa. Olen mainosmies ja olen ollut mukana rakentamassa muutamaa niin sanottua brändiä, brandia. Olen ollut mukana luomassa illuusiota, että tietynniminen ja –näköinen tuote on kilpailijaansa  parempi ja arvokkaampi. Tarkoitukseni on ollut saada aikuinen ihminen ajattelemaan juuri noin. Ja ilmeisesti olen onnistunut. Aikuisten kauttahan tavat tarttuvat lapsiin. Hyi minua(kin).

Lapset ovat ajatuksissaan ja sanoissaan rehellisiä, sanotaan. Tuo ”rehellisyys” sai ala-asteikäisen lapsen ensimmäisen koulupäivän asutarkastuksessa varsin raadollisen ja julman kaiun. Vanhemmat olivat hankkineen lapselleen uudet, kauniit vaatteet ja mukavat kengät. Mutta sen paremmin vaatteissa kuin kengissäkään ei ollut kansainvälisesti tunnettujen brändien logoja ja lapsi sai tuomion välittömästi: LOL.

Mitä aikuinen tekee edellä, sen tekee lapsi perässä. Kun isä ajaa autolla lapsi kyydissään STOP-merkin ohi pysähtymättä, hän antaa lapselleen esimerkin olla välittämättä säännöistä tai muista ihmisistä. Hän kertoo lapselleen, että on turvallista ajaa stop-risteyksen yli pysähtymättä. Kun näin jatkuu kerrasta toiseen, tapa jää pysyväksi eikä siitä pääse irti. Se on kuin pyörällä ajaminen. Kun sen kerran oppii, ei sitä voi unohtaa.

Kun äiti keskittyy lapsensa sijasta älypuhelimeen ja antaa sen varastaa yhteisen aamiaisen, päivällisen ja iltapalan, varastaa puhelin kohta myös lapsen. Heidän yhteiseksi kielekseen ei tulekaan äidinkieli, vaan he puhuvat toisistaan erillään somekieltä. En tarkoita pelkkiä sanoja, vaan tapaa puhua, tapaa välittää viestiä, tapaa toimia tilanteissa, tapaa suhtautua lähimmäiseen.

Kun nuori huudattaa mopoaan tai autoaan keskellä yötä ja polttaa rengasta ja häiritsee ihmisten unta, esimerkki on kotoa kotoisin. Kun joku asiasta valittaa, aina joku puolustelee ja kertoo poikien olevan poikia ja että tuollainen häiritsevä käytös kuuluu nuoruuteen. Ei se kuulu. Vanhempien ei kuulu kasvattaa lapsiaan, vaan heidän kuuluu antaa lapsilleen hyvää esimerkkiä. Hyvien esimerkkien kautta lapsesta kasvaa toiset huomioon ottava nuori ja aikuinen.

Esimerkistä ei tee hyvää taikka huonoa brändiuskollisuus, älypuhelin, grilliruoka roskineen… Päätä itse, millaisen esimerkin omalla käytökselläsi haluat antaa: annatko puhelimen kävellä lapsesi yli, laitatko roskat roskakoriin, puhutko ihmisestä hyvää vai pahaa, käyttäydytkö hyvin vai huonosti, ajatko kaikista elämän stop-risteyksistä ohi pysähtymättä.

Lapsuus ja nuoruus on iloa ja voimaa, riehakkuutta ja riemua, suuria tunteita, rakkautta ja vihaa, välittämistä, huolta ja huolettomuutta – ja vastuuta itsestä ja muista ihmisistä aivan kuin aikuisuuskin. Esimerkissä on voimaa. Anna sen olla hyvä. 

Sl. Kalajokilaakson Visiitti 25.8.2023