Suomalainen inhoaa kaikkea pakollista, mutta ei osaa tehdä mitään ilman pakkoa. Kun autoihin määrättiin asennettaviksi turvavyöt, se aiheutti mielipidekirjoitusten tulvan: autojen hinnat karkaavat pilviin ja ainakin vaatteet likaantuvat mokomista vöistä. Ja kun vähän myöhemmin määrättiin pakollisiksi turvavöiden käyttäminen, se raastoi vapaan suomalaisen hermot kireämmälle kuin balalaikan kieli. Kuka enää voisi pelastua onnettomuusautosta, kun ihmiset eivät pääse turvavöistä irti: tuhannet suomalaiset palavat autoihinsa tai tukehtuvat turvavöihin. Siinä oli turvavyöpakon karmea visio.
Kun kännykät yleistyivät ja niihin puhuminen oli myös
automatkoilla varsin mukavaa ja intiimiä, keskittyminen ajamiseen herpaantui
monilta ja kännykkäkolarit lisääntyivät. Ehdotettiin ihmisille, että he
voisivat hankkia autoonsa korvakuulokkeen. Ei tarvitsisi irrottaa käsiä
ohjauspyörästä ja ajaminen olisi helpompaa kaksin käsin. Taas alkoi mekastus mokomaa
turhaketta vastaan. Ihmiset kuristuisivat korvanappien johtoihin. Kun
vapaaehtoisuus ei taaskaan toiminut, määrättiin korvakuulokkeet pakollisiksi.
Pakkokaan ei tuonut järkeä kaikkien kansalaisten päähän, vaan villi meno
maanteillä jatkuu: ”Minuahan ei pakoteta.”
Viime keväänä karmea korona alkoi pyyhkiä pitkin maapalloa
ja alettiin keskustella kasvomaskeista. Oltiin terveydenhuollon ylimmillä
tasoilla sitä mieltä, ettei maskista ole mitään hyötyä ja tuota asiaa myös
ministerit valoivat tiedonjanoiseen kansaan. Kukaan ei kuitenkaan kieltänyt
maskin käyttöä. Kevät meni ja tuli kesä. Hallitus huokaisi yhdessä opposition
kanssa, kun korona tuntui helpottavan. Maski unohtui kesän helteissä ja vapaa
tuuli kulki suloisesti pelon pöhöttämiin keuhkoihin. Kerättiin voimia tulevaan
taistoon.
Syksyn tullen virus taas vilkastui ja oppositio alkoi terhakasti
vaatia hallitukselta selitystä, miksei maskia ollut jo aikoja sitten määrätty
pakolliseksi tai ainakin annettu käyttösuositusta. Tosin opposition edustajalla
ei tuota väkevää vaatimusta esittäessään ollut itselläänkään suojaa puhetta
pärskivän suunsa edessä, vaikka hän tuon turvan perään niin tomerasti tiukkasi.
Mutta muuttuipa muutamassa viikossa päättäjien mieli, ja
ihmisiä kehotettiin pitämään maskia oman ja muiden turvallisuuden vuoksi.
Heräsi oppositio, heräsi koko valtakunta kuin kesäunesta ja alkoi mahdoton
meteli maskeista. Kaikki oli tehty väärin: maskipakko on perseestä, maskipakko
tuli liian myöhään, se mikään pakko ole, korona on keksittyä, maskista ei ole
mitään hyötyä ja siihen tukehtuu… Miltä mahtaa tuntua viiden miljoonan ihmisen
ministeristä, kun ei mitään osata tehdä oikein, ei vaikka miten yrittäisi. Yhdestä
asiasta voivat nämä viisi miljoonaa kaikkia pakkoja vastustavaa ihmistä olla
samaa mieltä: maskin takana ministerikin näyttää aivan tavalliselta, herkältä,
tuntevalta, joutavan vatvomiseen väsyvältä ihmiseltä.
