Sammuu uusi kuu,
musta kultakruunun saa.
Kohta kasvaa taas
kultapallo palamaan,
kunnes hiipuu aamun taa.
Sain Ruotsin verottajalta kirjeen, jossa oli muutama lomake kiinteistön myyntivoiton verottamiseksi. Reilu vuosi sitten keväällä myimme Kalixissa sijaitsevan loma-asunnon ja nyt sitten Ruotsin kruunu halusi oman osansa kaupasta.
Vein postilaitoksen ikimerkillä varustetun kuoren postiin ja ilmoitin, että lähetys menee ulkomaille. Oletin tietenkin, että postimaksu on vähän suurempi Malmön verottajalle kuin kotimaahan. Niinhän se oli. Jos kuori olisi painanut tasan tai alle 50 grammaa, minun olisi pitänyt maksaa erotusta 20 centtiä. Mutta tarkka postivirkailija ilmoitti kuoren painavankin 51 grammaa, ja minun pitäisi maksaakin 1,80 euroa tuosta ylimääräisestä grammasta.
Olimme tuokion pattitilanteessa. Yritin katseella viestittää, että eikö tuota yhtä grammaa voisi katsoa kuin uskovainen pornoelokuvaa - nurkkasilmällä. Se ei käynyt. Pyysin virkailijalta sakset ja leikkasin kirjekuoresta nurkan pois ja yhdessä teimme tarkistuspunnituksen: tasan 50 grammaa.
Hämmästynyt virkailija liimasi kuoreen 20 centin lisämerkin. Pyysin liimaamaan merkin kirjekuoren nurkkaan ikäänkuin paikaksi, jotta kirjesalaisuus säilyisi perille asti. Merkin paikka on kuitenkin kuoren oikeassa yläkulmassa, joten kuori paikattiin läpinäkyvällä teipillä. Näin minä säästin lähes kaksi euroa ja postinkantaja välttyy ylipainavan, alihinnoitellun kirjekuoren kantamiselta Ruotsin kruunulle. Att spara lönar sig alltid;-)
Minä niin pelkään
pimeää hiljaisuutta,
takaa hiipivää
äänettömyyttä, joka
korvaa melkein koskettaa.
Kun kymmenvuotias koululainen haluaa tutkia luokkatoverinsa kenkiä varmistaakseen, ovatko ne halpiskamaa vai merkkituotteita, syyn lähde alkaa kiinnostaa. Olen mainosmies ja olen ollut mukana rakentamassa muutamaa niin sanottua brändiä, brandia. Olen ollut mukana luomassa illuusiota, että tietynniminen ja –näköinen tuote on kilpailijaansa parempi ja arvokkaampi. Tarkoitukseni on ollut saada aikuinen ihminen ajattelemaan juuri noin. Ja ilmeisesti olen onnistunut. Aikuisten kauttahan tavat tarttuvat lapsiin. Hyi minua(kin).
Lapset ovat ajatuksissaan ja sanoissaan rehellisiä,
sanotaan. Tuo ”rehellisyys” sai ala-asteikäisen lapsen ensimmäisen koulupäivän
asutarkastuksessa varsin raadollisen ja julman kaiun. Vanhemmat olivat
hankkineen lapselleen uudet, kauniit vaatteet ja mukavat kengät. Mutta sen
paremmin vaatteissa kuin kengissäkään ei ollut kansainvälisesti tunnettujen
brändien logoja ja lapsi sai tuomion välittömästi: LOL.
Mitä aikuinen tekee edellä, sen tekee lapsi perässä. Kun isä
ajaa autolla lapsi kyydissään STOP-merkin ohi pysähtymättä, hän antaa lapselleen
esimerkin olla välittämättä säännöistä tai muista ihmisistä. Hän kertoo
lapselleen, että on turvallista ajaa stop-risteyksen yli pysähtymättä. Kun näin
jatkuu kerrasta toiseen, tapa jää pysyväksi eikä siitä pääse irti. Se on kuin
pyörällä ajaminen. Kun sen kerran oppii, ei sitä voi unohtaa.
Kun äiti keskittyy lapsensa sijasta älypuhelimeen ja antaa
sen varastaa yhteisen aamiaisen, päivällisen ja iltapalan, varastaa puhelin
kohta myös lapsen. Heidän yhteiseksi kielekseen ei tulekaan äidinkieli, vaan he
puhuvat toisistaan erillään somekieltä. En tarkoita pelkkiä sanoja, vaan tapaa
puhua, tapaa välittää viestiä, tapaa toimia tilanteissa, tapaa suhtautua
lähimmäiseen.
Kun nuori huudattaa mopoaan tai autoaan keskellä yötä ja
polttaa rengasta ja häiritsee ihmisten unta, esimerkki on kotoa kotoisin. Kun
joku asiasta valittaa, aina joku puolustelee ja kertoo poikien olevan poikia ja
että tuollainen häiritsevä käytös kuuluu nuoruuteen. Ei se kuulu. Vanhempien ei
kuulu kasvattaa lapsiaan, vaan heidän kuuluu antaa lapsilleen hyvää esimerkkiä.
Hyvien esimerkkien kautta lapsesta kasvaa toiset huomioon ottava nuori ja aikuinen.
Esimerkistä ei tee hyvää taikka huonoa brändiuskollisuus,
älypuhelin, grilliruoka roskineen… Päätä itse, millaisen esimerkin omalla
käytökselläsi haluat antaa: annatko puhelimen kävellä lapsesi yli, laitatko
roskat roskakoriin, puhutko ihmisestä hyvää vai pahaa, käyttäydytkö hyvin vai
huonosti, ajatko kaikista elämän stop-risteyksistä ohi pysähtymättä.
Lapsuus ja nuoruus on iloa ja voimaa, riehakkuutta ja riemua, suuria tunteita, rakkautta ja vihaa, välittämistä, huolta ja huolettomuutta – ja vastuuta itsestä ja muista ihmisistä aivan kuin aikuisuuskin. Esimerkissä on voimaa. Anna sen olla hyvä.
Sl. Kalajokilaakson Visiitti 25.8.2023
Säynävä maalla,
kettu järven pohjassa:
molemmat varsin
oivat osassaan, mutta
kotiranta hukuttaa.
Toinen silittää
karhua myötäkarvaan,
toinen hakkaa sen
päätä peruskallioon.
Karhu puree kumpaakin.
Leidin kaulassa
pörhistää katiskassa
kärsinyt kettu,
verkon silmästä pilven
kulkua kadehtinut.
Säälin ihmistä,
vihaan tuota saatanaa,
joka lukitsee
häkkiin uljaan leijonan,
takoo rautaan kuninkaan.
Kun törmään pilveen,
tunnen ilman tärinän,
tyhjän heiluvan
kuin epätasaisen maan
rynkytyksen rattaissa.
Väriturkkinen
syys on pedoista julmin.
Ahnain suin se syö
kesäyön auringossa
hiljaa kuiskatut sanat.
Kevyt on vielä
perhosen siiven liike,
mutta silti niin
täynnä tahtoa lentää
ja nousta korkealle.