Kahdeksan kesää
odotin yhdeksättä.
Tuli kymmenes,
suli yhdestoistakin,
kunnes tusina täyttyi.
Kahdeksan kesää
odotin yhdeksättä.
Tuli kymmenes,
suli yhdestoistakin,
kunnes tusina täyttyi.
Lintu tarvitsee
siemeniä lentääkseen,
madon, perhosen
ja vapaan taivaan, ilmaa
siipisulkien alle.
Saatananmoinen
ketjurasvan lotina,
rantasandaalin
läpse kuului idästä:
Beetlehemin tähti nous.
Arkun avaimen
lukkopesään sovitin,
kantta raotin,
kulta-aarteen timantein
riemukseni kohtasin.
Kalmakonsertti
vie viestin tuonilmaisiin,
kun jääkyyneleet
soivat tulikuumilla
metallimanseteilla.
Kun järvi jäätyy,
veneen kulku pysähtyy.
Kun kivi huurtuu
istujan perseen alla,
lakkaa laulu soimasta.
Pakolaiseni,
sydämeni evakko
kasvatti juuret
syvälle maahan eikä
muualla tahdo kasvaa.
Linnunratojen
pimeältä puolelta
kuuluvat voihkeet
miljardien vuosien
sammuneesta valosta.
Linnunratojen
valo näyttää kirkkaalta
kuin se olisi
eilen pantu palamaan.
Kuolema loistaa kauas.
Ei kaikukaan voi
pumpulista vastata.
Ei kai kukaan voi
metsään huutaa kenenkään
kuulematta kaikua.
Ei kai kukaan voi
vihata kokonaista
kansaa yhtäkään
ihmistä tuntematta.
Niin. Ei kai kukaan. Paitsi...
Ei se niin satu,
vaikket minua kuule.
Mutta se sattuu,
kun suhahdat kadulla
lävitseni kuin luoti.
Orvokki: polje!
Ruusu: revi se irti!
Tulppaani: homo!
Kukkapelto: voi vittu,
miten kauneus vituttaa.