Olipa kerran pieni juutalaispoika, jolla oli tummat hiukset, ruskeat silmät ja hyvin kauniit lapsen kasvot. Tuli mies pojan kotiin, otti pojan mukaansa ja vei hänet kauas kotoa kylmään parakkiin, työnsi seuraavana päivänä kaasukammioon ja poltti kauniin pojan myrkystä jäykistyneen hentoisen ruumiin suuressa uunissa.
Olipa myös kerran keski-ikäinen nainen, joka matkusti Puolan
maalle, astui turistibussiin ja ajoi tutustumaan keskitysleiriin. Siellä oli kauan sitten julmasti tuhottu
muuan pieni, kaunis juutalaispoika. Nainen kauhisteli tapahtunutta ja
hämmästeli, että pienen, kauniin juutalaispojan lisäksi oli kaasutettu tai
muuten rääkätty hengiltä yli miljoona muuta juutalaiseksi sanottua ihmistä ja
satoja tuhansia mustalaisia, puolalaisia, venäläisiä…
-
Aivan kamalaa. Kyllä Hitler oli julma ja
säälimätön.
Noin tuumasi keski-ikäinen nainen. Hotelliin päästyään hän
käveli kaupungille matkamuistomyymälään ja osti sieltä postikortin, jossa luki
Arbeit macht frei. Korttiin hän kirjoitti: ”Kävin tutustumassa Auschwitziin.
Tuli aivan kamala fiilis. Että natsit olivatkin julmia. Huomenna ostoksille. Terv.
Elina.”
Illalla keski-ikäinen nainen istui hotellin aulassa, joi
korkeasta lasista värikästä sekoitejuomaa ja ajatteli. Hän mietti, miten
ihmiset olivatkin ennen olleet tyhmiä ja ajattelemattomia, kun olivat uskoneet
lyhyttä, mustahiuksista, pieniviiksistä miestä ja antaneet hänen kaikessa
rauhassa toteuttaa julmuuksiaan ja levittää rotuoppiaan. Miten niin voimakkaat
saksalaiset olivatkin sallineet huijata itseään tekemään niin paljon pahaa
ihmisille ja maailmalle. Nainen tilasi toisen värikkään sekoitejuoman ja jatkoi
miettimistä. Hän oli nähnyt kaupungilla jotakin hyvin vaikuttavaa ja mieleenpainuvaa.
-
Taidanpa käydä huomenna kenkäkaupassa ja ostaa
ne kauniit, punaiset juhlakengät. Ne ovat niin makiat.
Nainen kaivoi laukustaan Fiskarsin pienet, oranssipäiset
sakset ja tasoitti kynsiään, etteivät ne katkeaisi kesken loman. Sehän olisi
katastrofi.
Kolmannen värikkään sekoitejuoman jälkeen keski-ikäinen
nainen oli jo unohtanut yli miljoona tuhottua juutalaista sekä pienen,
kauniskasvoisen pojan. Hän ojenteli siroja nilkkojaan pöydän alla ja mietti
punaisia juhlakenkiä. Hän teki tärkeän päätöksen.
-
Taidan sittenkin jättää ne kengät ostamatta ja
käydä lomalta palattua sikapäivillä.
Sinähän paloit,
olit täynnä rakkautta.
Katosit tuuleen,
vaikka tahdoit kirjoittaa
historiasi toisin.
