Joulupalloni
iloisesti heiluvat
vahvarunkoisen
kuusipuun lehväisellä,
pihkaisella oksalla.
Surupukuinen
nainen astui huoneeseen,
pyyhki kyyneleen
ja sanoi:"Kohta mennään
perille ilon kautta."
Rannan usvasta
kasvaa hämäräpeitto
hiljaisen selän
jäätyville aalloille.
Laivan summeri huutaa.
Miksi Mooseksella oli heinäsirkat ja meillä savolaiset? Mooses sai valita ensin. Tuosta savolaisvitsistä tuskin savolainen loukkaantuu. Päinvastoin hän pitää itseään jotakin muuta näkyvämpänä ja merkittävämpänä. Sitä on hyvä itsetunto.
Kun
Pirkka Pekka Petelius ja Aake Kalliala parodioivat kahta romanimiestä vuosien
ajan kansallisella televisiokanavalla, eivät romanit asiasta suuttuneet ja
mekkalaa nostaneet. Peteliuksen ja Kallialan romanihahmot olivat nimittäin
varsin nokkelia ja tilannetajuisia herroja, pukeutuivat hyvin ja olivat
sanavalmiita ja keksivät työtä helpottamaan tai väistämään milloin mitäkin
apuvälineitä. Miksi pahastuakaan.
Samat
miehet ideoivat myös Lapin hitusen alkoholisoituneet Naima-Aslakin ja
Soikhiapään, jotka lähtivät reippaan viinakauppareissun jälkeen Luostolle
lustinpithon. Esitysaikaan hahmot tuskin herättivät pahennusta
huumorintajuisissa Lapin ihmisissä tai saamelaisissa. Älykkäät ihmiset
ymmärtävät aina parodian ja huumorin.
Tämän
päivän tunnetuin parodioija on ilman muuta Jarkko Tamminen. Hänen
henkilögalleriaansa kuuluvat kymmenet Suomessa tunnetut suomalaiset ja
ulkomaalaiset edesmenneestä Aira Samulinista Donald Trumpiin. Muutaman kerran
viikossa hän ilmestyy hahmoineen olohuoneisiin milloin umpikännisenä Tuurin
kyläkauppiaana, milloin pöllyssä olevana Andy McCoyna, milloin kanavakokkina
tai valtakunnan päämiehenä. En ole kuullut kenenkään loukkaantuneen
identiteettivarkaudesta, vaan päinvastoin parodioidut henkilöt pitävät jopa
suurena kunniana olla mukana imitaattorin esityksissä.
Katariina
Souri maalasi varsin katsottavan kuvan tulevan vuoden tammikuussa pidettävään Lux
Helsinki –valotaidetapahtumaan. Taulussa on kuvattuna värikäs maisema,
pohjoisen nainen ja poro. Teos on yksi osa parikymmentä kuvaa käsittävästä
kokonaisuudesta. Nyt on tähdennettävä, että kyseessä on maalaustaiteellinen
kokonaistyö, ei historiallinen tai nykydokumentti ihmisten elämästä. Mutta
saamelaisaktivisti Petra Laiti ilmaisi loukkaantumisensa ja pahastumisensa
työstä, joka hänen mielestään antaa liian stereotyyppisen kuvan saamelaisista
ja väittää Sourin omivan saamelaista kulttuuria. (Tässä vaiheessa nielaisen –
arvatkaa miksi.)
Kaikki taide, olipa se puhuttua, maalattua, kuvattua,
esitettyä kaduille tai galleriaan, on taidetta, taiteilijan omaa tyyliä tulkita
maailmaa ja elämää. Taiteesta voi pitää, sitä voi rakastaa, siitä voi
loukkaantua, sitä voi arvostella, mutta sitä ei saa kieltää vain sen takia,
että se ei ole aivan totta.
Olen pannut merkille, että imitaattori Jarkko Tamminen ei
imitoi vähemmistöjä. Se ei varmaankaan johdu siitä, että vähemmistöt
saattaisivat pahoittaa mielensä. Luulen sen johtuvan siitä, että ne joita asia
vähiten koskee ja joilla on suurin ääni, loukkaantuvat eniten. Kutsun
tuota ilmiötä vähemmistöterrorismiksi.
Kalajokilaakson kolumni 15.12.2023
Haistatko sinä
tämän pakkasen tuoksun,
lumihiutaleen
jäänohuen parfyymin
sinisen kylmän läpi?
Joulu. Syntyikö
sinun tähtesi alle
pyhä poikanen
vapahtamaan maailmaa?
Mihin hänet kadotit?
Joulu. Syntyikö
sinun tähtesi alle
pyhä poikanen
vapahtamaan maailmaa?
Miksi hänet unohdit?
Laulava karhu
nukkuu sikeää unta.
Kohta on kevät
ja auringonpaisteeseen
karhu herää hoilaamaan.
Yö laskee mustaa
harmaan hämärän ylle.
Pimeä peittää
iltapäivän viimeiset
valon taittamat varjot.