Troijan tallin terapiahevonen

Kyllä harmittaa, kun kauppiaat joutuvat laittamaan niin paljon syömäkelpoista ruokaa roskiin. Viimeisen myyntipäivän jälkeen ei tuotetta saa enää lain mukaan myydä eikä kai ilmaiseksikaan jakaa kenellekään. Ja vaikka voisikin, tulisi tuosta ruuan ilmaisjakelutoiminnasta monella tapaa häiriötä ja tappiotakin kauppiaille ja ympäristölle. Eivät pelkästään köyhät ja nälkäiset tuota ruokaa hamstraisi, vaan kohta olisivat kylläiset ahneet keräämässä kaksin käsin punaleimoin merkittyjä elintarvikkeita pakastimet täyteen.
Mutta voitaisiinpa perustaa kansallinen hevostalli, jonne tuo syötävä ylijäämäruoka toimitettaisiin hevosten ruuaksi. Ja saisipa jokainen kansalainen sitten niin halutessaan ratsastaa noilla kauppiaiden kylläisiksi ruokkimilla, rauhallisilla hevosilla mielin määrin ilokseen ja huvikseen. Tulisi näin jäteruuasta hyvinvointia tuota kautta koko kansalle. Sanotaanhan, että ratsastaminen parantaa niin pään kuin selänkin, ja noista vaivoista kansa on kärsinyt iät ja ajat. Olisipa sitten Suomen kansa tervepäistä ja vahvaselkäistä sakkia, joka ei taipuisi kovankaan taakan alle. "Troijan tallin terapiahevonen - sillä ratsastat auringonlaskuun."

Hyvä on sairaan levätä kaikelta piilossa

- Kyllä ois niillekin rahoille löytynyt parempaa käyttöä.
- Hukkaan heitetty joka centti.

Kun kaupunki siistii ympäristöään ja istuttaa kukkasia tai puita, kiveää kävelyteitä, piristää elinympäristöä tavalla tai toisella, seisoo työmaan reunalla naakkalauma ja raakkuu työn turhuutta. On olemassa kokonainen ihmisryhmä, jolle kaikenlainen estetiikka on turhaa kuin tuhka tuulessa. Heidän mielestään vain kaikille avoin kassakaappi on ainoa oikea tapa käyttää yhteiskunnan rahoja. Sieltä voisi sitten jokainen ottaa tarvitsemansa määrän ja laittaa rahan mihin itse haluaisi. Mutta että kukkasiin. "Ei se orvokilla ihminen elä, saatana."

Metrin korkuinen kuloheinä teitten varsilla, rapaiset ja kuoppaiset kylätiet, lahoavat puusillat, ruokkoamattomat raitit, maalaamattomat seinät, roikkuvat sähköjohdot, paikkaamattomat katot, ryöstäytyneet pajukot, levittämättömät lantatunkiot, romukasat talojen takana, metsissä, tienvierissä, umpeenkasvaneet joet, rehevöityneet järvet, koiranputkiviidakot: tuolla on hyvä eläkeläisen olla, hyvä on koululaisen astella opin tiellä, sairaan levätä kaikelta piilossa.

Kiire särkemään

Lapsen ja lapsenmielisen ihmisen usko on ihmiskunnan pelastus ja voittamaton energian lähde. Uskoa voi satuihin, satuolentoihin, joulupukkiin, Euroopan Unioniin, euroon, SAABin ylösnousemiseen, Jeesukseen, lottovoittoon, polttomoottoriin, tuulivoimaan, mihin tahansa. Usko ei kaada ketään eikä vahingoita ketään, jos se on henkilökohtainen ja oma. Jokaisella ihmisellä on oikeus uskoa mihin haluaa.
Mutta on ihmisiä, jotka eivät usko mihinkään, ja heidän suurin missionsa maan päällä on horjuttaa myös muiden uskoa. Lapselle kerrotaan, ettei joulupukkia ole olemassa. Melkein jokainen ihminen jossakin vaiheessa elämän kaartaan huomaa joulupukin olevan enemmän tai vähemmän taruolento. Ei sitä erikseen tarvitse lapselle kertoa eikä hänen satumaailmaansa murentaa. Mutta jonkun on aivan pakko saada kertoa lapselle, että hänen ensimmäiset vuotensa ovat kuluneet aivan hukkaan joulupukkia odotellessa. Tai että uskovaisen ihmisen kenties ainoa turva Jeesuksessa onkin täyttä hölynpölyä.
Miksi jonkun pitää aina todistaa toisen ihmisen usko olemattomaksi. Usko on voima, joka pitää maapallon kasassa, perheet yhdessä, ihmisen elossa ja innokkaana kokemaan maailman alusta loppuun, syntymästä kuolemaan ja vielä kuolemankin yli. Aseeton usko ei ole ketään vastaan. Kenelläkään ei pitäisi olla kiire sellaista särkemään.

Joulupaasto

Joitakin vuosia sitten paastosin joulun alla reilun kuukauden päivät ja elin elämääni ilman maito- ja lihatuotteita. Tarkkana miehenä luin tuoteselosteet huolellisesti ja jätin hyllyyn kaiken, missä vähänkin oli lihaa tai maitoa muodossa tai toisessa. Pääsiäisen tienoilla paastoaminen on huomattavasti helpompaa, kun houkutukset herkutteluun ovat vähäisemmät kuin jouluna: pikkujoulut, yritysten joululounaat, liikelahjakonvehdit, viinit, jouluoluet...
Näläntunne on lohduttava, keventävä ja puhdistava, kun se on vapaaehtoinen ja omavalintainen. Nälkä, paasto myös muistuttaa, että aivan kaikilla maailman ihmisillä ei ole murentakaan laittaa lautaselle saati sitten kattaa yltäkylläistä joulupöytää.
Yltäkylläisen miehen nälkä on kiukkuinen ja terävä, kun taas nälkää näkevän ihmisen nälkä on alistumista, väsynyttä olemista ja nälkäkuoleman odotusta. Joulupaasto ei ole nälännäköä. Se on vain puhdistumista, muistuttamista, vähäistä kieltäymystä, empatiaa niitä kohtaan, joilla ei kaikkea ole. Uskonnollinenkaan paasto ei ole paastoa Jumalaa varten, vaan ihmisen itsensä parhaaksi. Jumala vähät välittää, söimme me tai joimme. Jumala vähät välittää, onko ruokapöydässä maitoa tai lihaa, hirveä tai sikaa, juustoa tai makkaraa. Jumala vähät välittää, paistaako aurinko perunalautaselle vai pitääkö juoda piimä pimeässä. Miksi välittäisi. Mutta ihmisen on aika ajoin hyvä muistuttaa itselleen, että vähemmälläkin tulee toimeen ja ettei mahan tarvitse aina olla täysi kuin pulleaksi puhallettu säkkipilli kiukkuisesti soiden. Ihmisen on hyvä olla ravittu, muttei koskaan yltäkylläinen - ei sittenkään, vaikka Jumala ruokkiikin yltäkylläisiä. Sanotaan.

Hiiren Mikki

Aatteleppa ite, että joku keksii niinkin yksinkertaisen hauskan asian kuin nimen genetiivin. Jope Ruonansuu yllätti taas minut olemalla niin yksinkertainen, että pyysi jotakin sketsihahmoaan lausumaan Mikki Hiiren sukunimi edellä ja siitähän tuli Hiiren Mikki. Ja yksinkertaista mainosmiestä nauratti ja naurattaa vieläkin. Aatteleppa ite ja kuuleppa:
- Ankan Aku
- Hopon Hessu
- Pitkätossun Peppi
- Punakuonon Petteri
- Ankan Roope
- Ahneen Ahmed
- Billin Cocco
- Sorsan Repe
- Vemmelsäären Väiski
- Possun Putte
Vain suomen kieli voi tehdä genetiivistä halpaa hupia hullulle. Mulle, Possun Putelle ja Hiiren Mikille. ;-)

Hiljainen hetki

Nyt kun minua on hämmennetty kohta puoli vuotta aivan uudella politiikan tekemisen tavalla kuin nokka-akselilla aamupuuroa, on paikallaan hiljainen hetki aivan mille tahansa. Eduskunnassa perussuomalaiset ehdottivat hiljaista hetkeä Pohjois-Korean suuresti rakastamalle Kim Jong Ilille ja puolestaan toivottivat kovasti tsemppiä raskaan työn jatkajalle Kim Jong Unille.
Olen monista uutislähteistä käsin antanut itselleni kertoa, ettei tuota edesmennyttä johtajaa niin kovasti sitten kuitenkaan aivan vilpittömästi rakastettu saati sitten uutta johtajaa niin vesi kielellä odotettu isänsä toimia jatkamaan. Mutta koska aivan kaikkia suomalaisen politiikantekemisen huipullakaan tuo yksinvaltiaan tyrannin hukuttaman kansan kärsimyshuuto ei ole tavoittanut, vietän tuolle murheelliselle huomiolle hiljaisen hetken.

123456789101112131415161718192021222324252627282930313233343536373839404142434445464748495051525354555657585860

Varastamisen uutiskynnys - vihjeitä kaivataan

Olen monesti miettinyt, mikä varkaudessa ylittää uutiskynnyksen ja nyt sen viimein oivalsin: veroprosentti. Minulta varastettiin jokunen vuosi työpaikan kellaritiloista kaksi nahkaista Koivutaru-tuolia. Arvokkaitahan ne olivat mokomat, satoja euroja kappale. Tein rikosilmoituksen sähköisesti, ja ilmoitus vahvistettiin vastaanotetuksi. Reilun puolen vuoden kuluttua minulle tuli poliisilaitokselta viesti, että rikoksen aktiivinen tutkinta oli lopetettu. Minun mielestäni sitä ei koskaan edes aloitettu. Varkaudesta ei ollut uutisia lehdissä eikä sitä siis tutkittu edes passiivisesti. Käytettyjä olivat ne tuolit, mutta aivan uuden veroisia. Ja kun sen varkaankin tiesin ja ilmoitin.
Luinpa päivälehdestä, että jossakin oli varastettu 300 litraa dieseliä. Polttoaineen rahallinen arvo on paljon pienempi kuin noiden kahden komean tuolin, mutta toki dieselissä on tuhdisti enemmän veroa kuin mokomissa huonekaluissa. Poliisi kaipasi kovasti vihjeitä.
Kannattaa olla tarkkana, mitä varastaa, jos niin on tehtävä.
Varasta
- yksityisen ihmisen käyttötavaroita, veneitä ja moottoreita, polkupyöriä. Ei niitä ehdi poliisi peräämään.
Älä varasta
- viinaa
- tupakkaa (ja karamellia)
- polttoainetta
Ne ovat leijonatavaraa ja syyllinen kaivetaan vaikka kiven kolosta. Vihjeitä jo kaivataan;-)

Ei ole minulta pois

Mike Monroe on valittu Suomen mukavimmaksi julkkikseksi. "Ei ole minulta pois, jos olen ystävällinen ja mukava muille ihmisille." Sen enempää asiaa analysoimatta tuohon ei ole mitään lisättävää. Ei sen pitäisi olla keneltäkään muultakaan pois.

Iloista viikonloppua kaikille ja otetaan oppi rokkarilta.

Hyvä, ettei Jumalan poika eksynyt Siinain mäkimontulle

Kun keväällä alkaa formulasirkus kiertää maailmaa, uusi maailmanmestari tiedetään jo ennen ensimmäistäkään kisaa. Tutkivat journalistit ovat ottaneet kaikesta selvää, televisiosta tulee monelta kanavalta erikoisohjelmia, joissa analysoidaan radat, kuskit ja näiden kunnot, kumirenkaat, moottorit ja spoilerit. Mikään ei pysy enää salassa, ei edes voittaja saati se vihon viimeinen. Ja kun suomalaiset mäkimiehet aloittivat syksyllä ahkeran uurastuksen maailman mäissä, tiedettiin jo varhain kesällä, ettei tulevana talvena pärjättäisi. Harjoitushypyt oikeasta lumimäestä puuttuvat, kun ei ole rahaa. Kaikki tuo kerrotaan meille piiruntarkasti sen seitsemällä televisiokanavalla sen tuhannessa erikoisohjelmassa.
Haluaisin uskoa joulupukkiin. Ja tahtoisin uskoa Heikki Kovalaisen formulavoittoon. Suoraselkäisenä seisoisin  suomalaisen mäkimiehen rinnalla voittajan korokkeella.  Mielisin kokea kärppien villin voitonjuhlan keväällä. Mutta minulle on kerrottu jo, ettei Kovalainen pärjää, kun olosuhteet ovat mitkä ovat, ettei mäkimiesten suksi lennä eikä kärppien luistin kulje, kun on...
Koristelen kuitenkin joulukuusen ja jouluaattona kuuntelen tarinaa lapsesta, joka syntyi Beetlehemissä Juuttaan kaupungissa. Kyllähän siitä väitellään, muttei kukaan vielä ole aukottomasti todistanut, ettei sitä lasta koskaan olisi syntynyt. Eivät hoksineet urheilutoimittajat Jeesusta aikoinaan tutkia. Hyvä, ettei Jumalan poika alkanut heittää keihästä tai hamunnut Siinain vuorten seinämyksille mäkeä hyppäämään. On se hyvä. Kuitenkin olisivat toimittajat kohta kirjoittaneet:"Ei mullista maailmaa tuo mies noilla urheilijan lahjoillaan eikä nimensä jää historiankirjoihin kummittelemaan. Ei ikinä, vaikka Jumalan nimeen vannoisi."

Ärsyttää

Kyllä minua sitten ärsyttää,
- kun joku tuntematon sanoo huomenta. Kukaan ventovieraille puhu tervejärkinen.
- kun joku ajaa autonsa minun parkkiruutuuni. Tyhjä ruutu mikään vapaa ruutu ole.
- kun joku laittaa sähköpostiin mainoskirjeitä. Minä mitään osta nettipaskaa.
- kun joku kävelee ihan nenän edestä ohi eikä mukamas huomaa väistää. Sokea tonttu ketään osaa väistää.
- kun joku puhuu kännykkään, vaikka hyvin voisi olla hiljaakin. Mitään tärkeää pahassa paikassa ole. Hö.
- kun joku pitää semmoista korvanappia ja höpöttää kuin yksin puhuisi. Luutuutti mukamas. Hirty johtoon!

Kyllä minua sitten ärsyttää, kun kaikki vaan aina minua yrittävät tahallaan ärsyttää. Eikö ne pirut usko, että minulla on oikeus olla maailmankaikkeuden napa, tärkein tyyppi, jota ei saa ärsyttää. Tä? Jos vielä ärsyttävät, soitan Hannu Karpolle. Sole poka mikhän.

Kyllä kannattaa äänestää

Kansanedustaja Kike Elomaa haikaili tuhottujen markkojen perään presidentin itsenäisyyspäiväjuhlilla. Toimittaja kysyi, pitäisikö hänen mielestään palata takaisin eurosta markkaan. Kansanedustaja Elomaa totesi paluun olevan vähän hankalaa, kun markat oli tuhottu, kolikot sulatettu ja setelit poltettu. Ne olisi hänen mukaansa kannattanut sulattamisen ja polttamisen sijasta laittaa johonkin säiliöön odottamaan parempia aikoja.
Kyllä kannattaa äänestää. Vain äänestämällä voit vaikuttaa.

Minua on huijattu

Valtio on huijannut minua ja satoja tuhansia muita suomalaisia. Kun ostin pari vuotta sitten dieselauton, minun annettiin uskoa sen olevan paljossa käytössä bensiinkikäyttöistä autoa edullisempi. Jo 20.000 kilometrin jälkeen edun piti kilistä minun kirstuuni. Tuolla edulla valtio perusteli minulle auton kalliimpaa hankintahintaa, dieselveroa ja edullisempaa polttoainetta.
Nyt dieselin hinta nousee bensiinin tasolle. Dieselvero laskee hieman, mutta ei poistu kokonaan. Autojen hinnat pysyvät ennallaan. Minua on huijattu. Minua verotetaan nyt moninkertaisesti samasta asiasta.

1. Maksan dieselautosta kalliimman hinnan kuin sen bensiiniversiosta (enemmän veroa).
2. Maksan auton käyttömaksun (vero) lisäksi
3. dieselveron, vaikka polttoaine on samanhintaista molempiin versioihin.

Tämä on huijausta! Minä isken takaisin! Ryhdyn täysimittaiseen verosuunnitteluun.

Maailman kalleimmat sanat

Maailman kalleimmiksi sanoiksi on arveltu äitiä, isää, vaimoa, vauvaa, mievoa, naivoa. Kaksi maailman kalleinta sanaa ovat kuitenkin ANTEEKSI, KULTASENI.

Nuo sanat maksavat miljardeja vuodessa. Noiden sanojen liitteeksi on ostettu timantteja, kesämökkejä, laivoja, autoja, lentokoneita, kultaa, kukkasia, turkiksia. Ehkä joku kovanaama on selvinnyt vaatimattomalla Hobby Hallin hopeakorullakin. Mutta harva on selvinnyt ilman koreaa kasaa käteistä, osamaksua, pankkilainaa, takausta tai pikavippiä. "Anteeksi, kultaseni." (kilikilikilikilikilikilikilikilikilikilikilikilikilikilikilikilikilikilikilikilikilikilikilikilikilikilikilikilikilikili)

;-)

Talonkokoiset leikkikalut

Sanotaan Amerikassa kaiken olevan suurta, mutta täällä suomalaisella maaseudulla jopa leikkikalut ovat talonkokoisia hirviöitä. Kun lapsi oppii leikkimään, vanhemmat joko tekevät tai ostavat heille leikkikaluja: äidit tyttärille nukkeja, barbeja, pikkuhelloja, prinsessakruunuja, isät pojille autoratoja, jousipyssyjä, rattikelkkoja ja talonkokoisia traktoreita.

Makasin sohvalla ja kuuntelin ulkoa tulevaa, voimakasta ja aaltoilevaa suuren koneen jyrinää. Ihmettelin, mikä saa koneen äänen kuulumaan kuin laiva rynnisi myrskyssä vasten päälle puskevia aaltoja. Katsoin ikkunasta ja näin valtavankokoisen traktorin mutkittelevan lumisella ja jäisellä tiellä laidasta laitaan sivuluisussa, ja tuon massiivisen työkoneen perässä ajoi toinen samanmoinen kuin seuraten, miten toisen käy. Ei ollut itse isäntä traktorin ratissa, ei ollut laitettu emäntää asialle. Mopoikäiset pojat ajelivat yleisellä tiellä työkoneiksi tarkoitetuilla, satojen tuhansien eurojen arvoisilla laitteilla kuin leikkikaluilla. Ja kun leikittiin, ei varmasti oltu työssä, vaikka sanotaankin leikin olevan lapsen työtä.

Sahanomistaja tuskin uskaltaa päästää poikaansa leikkimään sahalleen arvokkailla koneilla, vaikka ne pojasta mukavia olisivatkin pyöritellä. Tuskin päästää hammaslääkäri lastaan porailemaan kavereiden hampaita lauantaiehtoona. Eikä laske teurastaja jälkikasvuaan naapurin navettaan ihan ominpäin joulusikaa lahtaamaan. Mutta päästääpä isäntä poikansa ajamaan iloista liukua kallisarvoisella koneellaan kylätielle, runkotielle, valtatielle.
- On sillä pojalla kortti!
On sillä pojalla kortti, mutta järki ja vastuu vielä puuttuvat ison koneen ohjaimiin, koneen, josta tulee lelu lapsen käsissä.
- On sillä pojalla kortti!
Isä. Anna kortin olla apuna peltotöissä ja maatilan hommissa, mutta laita lapsi asialle vähän pienemmin työkaluin - vaikkapa viritetyllä mopolla. Silläkin saa pahaa jälkeä.

Katoppakuseonsepuku

Katoppako se on se itsenäisyys ku se on niin vakava asia,ettei sillä parane mennä ilottelemaan mihinkään. Seonkyllähyvä. Pitää vaan marssia jonossa ja tehdä kunniaa lipulle ja kätellä presidenttiä vakavana kuin teryleenihousun takapuoli. Katoppakuseonsepuku. Seppuku.

On se vaan niin mukava, että viimeinkin on tullut se miesten meille juoksuhaudoissa taistelema ilo ja reimu itsenäisyydestä. Meillä on vapaa maa, jonka puolesta voi jopa nauraa, pukeutua kauniisti, näyttää hyvältä rotuun, sukupuoleen, suuntaukseen tai mihinkään muuhunkaan katsomatta jopa linnan juhlissa, valtion päämiehen vastaanotolla, maan virallisimmilla kutsuilla. Meillä on verisin uhrein lunastettu oikeus olla iloisia isänmaasta. Miksi joku haluaa vielä suu mutrussa ja itkussa silmin viettää ihanaista itsenäisyyspäivää? Katoppakoseonsepuku - seppuku.

Pinnallista juhlintaa kiiltonahkakengissä arvostellaan isoon ääneen. Mutta eikös vain olekin mukavaa, että kaikki voivat juhlia itsenäistä Suomea aivan kuten itse haluavat. Voi seisoa asennossa aamusta iltaan. Voi veisata virsiä kirkossa jos toisessakin. Voi istua vakavana television ääressä ja katsoa Tuntematonta sotilasta uudempana tai vähän vanhempana versiona. Voi kuunnella presidentin puheen musta puku päällä ja kuristava kravatti kaulassa. Voi sulkea television iltaseitsemältä ja jatkaa omaa vakavaa juhlimista vaikkapa löysäämällä vähän solmiota, jos on happi vähänä. Tai sitten voi iloisesti nauttia itsenäisen Suomen pimenevästä illasta katsomalla riemumielisiä ihmisiä linnan lattialla. Katoppakuseonsepuku - iltapuku.

Kiitos toisesta suusta

Istuin täpötäydessä rantaravintolassa ja odotin ruoka-annostani. Ihmiset huutelivat pöydistä hävyttömyyksiä tarjoilijoille, jotka juoksivat sinne tänne suuntaa tietämättä. Henkilökunta oli ilmeisen kokematonta tai ravintolan esimies ei ollut tehtäviensä tasalla.
Ravintola sijaitsee suuren kaupungin yhdellä parhaimmista paikoista eikä liene ihan jokapäiväistä, että koko henkilökunta on paniikissa. Uskon tuon ravintolan olevan iltapäivisin aivan täysi ympäri vuoden. Mutta tuossa kaupungissa ei liene tavatonta, että kokonainen tarjoilijaryhmä vaihtuu tiuhoin välein, ja uudet työntekijät tuskin tulevat minkään ravintolakoulun kautta. Heidät todennäköisimmin vain pikakoulutetaan tehtäviinsä muutaman tunnin tai päivän aikana. Riittää, että osaa kirjoittaa ja lukea välttävästi ja puhua jonkinverran englantia.
Jäätelöt sulivat tarjoilijoiden tarjottimille, kun he etsivät oikeaa pöytää. Kun asiakas lopulta sai annoksensa, hän ei hyväksynyt pitkin astian reuonoja sulanutta herkkuaan, vaan vaati uutta. Ruoka-annokset jäähtyivät ja asiakkaiden tyytymättömyys kasvoi, kirosanat sinkoilivat kuin ilmoja halkovat nopealiikkeiset kyyhkyset. Tarjoilijoiden ilmeet muuttuivat entistäkin synkemmiksi, asiakkaiden sanat terävimmiksi ja tylymmiksi. Näin, miten erään naistarjoilijan huulet ja posket nykivät ja näin, miten väsynyt ja epätoivoinen hän oli ihmisten tylyistä sanoista: fuck you, fuck you, fuck you...
Kun tarjoilijatar ryntäili kiireisenä ja epätoivoisena kiukkuisen asiakkaan tuolta toisen luo, nousi pöydästä mies ja pysäytti naisen. Mies kysyi hänen nimeään. Naisen huulista karkasi väri ja kasvot muuttuivat pelokkaiksi.
- Lisa.
- Kuulehan, Lisa. Ota rauhallisesti. Tämä on vain elämää eikä maailma tähän kaadu.
- Mutta kun kaikki vain haukkuvat ja sanovat fuck you.
Naisen huulet painuivat alaspäin.
- Eihän tämä sinun syytäsi ole. Sinä teet parhaasi. Jotkut päivät vain ovat tällaisia. Älä siis suotta hermoile ja syytä itseäsi. Kyllä asiat järjestyvät. Ruoka oli hyvää ja minä olen kylläinen. Kiitos.
Tarjoilijattaren silmät kostuivat, olemus lämpeni ja nainen kumarteli kumartelemasta päästyään ja purskahti itkuun.
- Thank you, mister, thank you. Thank you, thank you, mister. Thank you, thank you mister.
Katsoin naista ja näin, kuinka paljon hän arvosti tuon häntä puhutelleen miehen sanoja, kuinka nuo sanat hoitivat hänen ihmisten ilkeistä sanoista auenneita haavojaan kuin paras ja tuoksuvin eliksiiri.
Olin odottanut itsekin varsin kauan ruokaani. Ja yhtä kauan odotin, että pääsin ruokani maksamaan ja kolmannen kerran odotin korttia maksun jälkeen. En ollut kovin altis kiittämään minua palvelleita ihmisiä. Mutta tuon miehen lohduttavien sanojen vaikutuksen nähtyäni huomasin saaneeni vilpitöntä palvelua, juuri niin hyvää kuin sillä hetkellä minulle kyettiin siinä kaaoksessa antamaan. Mutta kiitoksen kaikkensa tehneille ihmisille kuulin kuitenkin toisesta suusta. Miksi se ei tullut minulta?