Kaukainen kumu
kuin sotajoukon pauhu -
kaviot lyövät,
suitset läiskyvät lapaan,
rautakenkä kipinöi.
Kaukainen kumu
kuin sotajoukon pauhu -
kaviot lyövät,
suitset läiskyvät lapaan,
rautakenkä kipinöi.
Ministeri Sari Essayah puhui taannoin eduskunnan kyselytunnilla infulenssasta ja käytti tuota sanaa influenssaa tarkoittaen läpi puheenvuoronsa. Hänen mielestään oli syytä ottaa vakavasti myös keväällä Suomeen palaavien muuttolintujen mahdollisesti kantama lintuinfulenssa.
Somessa kannoin huolta ministerin vähän lapsellisesta
influenssamuunnoksesta. Huoleni otettiinkin varsin vakavasti ja sitä pidettiin
jopa kiusaamisena. Sanottiin, että kyllä asia joka tapauksessa ymmärrettiin ja
että on kiusaamista nauraa asialle. Asialle ei kuitenkaan naurettu, vaan siihen
puututtiin ja ihmeteltiin nauruhymiöin tosin - osin.
Ministerien puhe on aina virallista ja siksi sen on syytä
olla myös täsmällistä. Puheeseen nimittäin saattaa lakimies tarttua tosissaan
ja silloin on ministeri helisemässä. Toista on arjen puhe murteineen ja usein
jopa keksittyine ilmauksineen ja nykyisin mitä ihmeellisimpine lyhenteineen. Mutta
aina, kun puheeseen liittyy jotakin taloudellisesti tärkeää, rahanalaista tai
yhteiskunnallista merkitystä, on syytä olla tarkkana. Kerronpa pari itse
kokemaani kauppatilannetta, jossa sanoilla ja jopa kirjainten järjestyksellä on
varsin tärkeä merkitys.
Asioin paikallisessa tavaratalossa aikomuksenani ostaa
krutonkeja. Nehän ovat sellaisia kuivia ja pieniä leipäkuutioita, joita
käytetään ruokien lisukkeina. Kysyin myyjältä, onko heillä krutonkeja. ”Meillä
ei myydä lainkaan ehkäisyvälineitä”, minulle vastattiin.
Toisen kerran olin ystäväni kanssa matkalla tapaamaan
yhteistä tuttavaamme ja päätimme viedä hänelle kukkasia. Lahden tienoilla
poikkesimme pohjoismaisittainkin hyvin tunnettuun puutarhamyymälään. Kassalla
oli edellämme nuori nainen valmiin kukkakimpun kanssa. Hämmästelin, kun myyjä
kysyi asiakkaalta, mitähän kukkia ne mahtoivat olla ja oliko kimpussa kenties
hintalappu paikoillaan. Mitään tietoa ei kukkien joukosta löytynyt.
Asiakkaalla ei ollut
mitään aavistusta kukkien nimistä saati niiden hinnasta. Niinpä halusin auttaa
sekä ostajaa että myyjää ja totesin kukkien oleva klamydioita,
seitsemänviisikymmentä kimppu. Myyjä näpytteli konettaan ja tuumasi, ettei
heiltä semmoista kukkaa löytynyt. Yhdessä ihmettelimme, että olipa kummallista.
Tilanne päättyi meidän osaltamme siihen, kun myyjä huusi isolla äänellä hyllyjä
täyttävälle kollegalleen: ”Mitähän tää klamydiakimppu maksaa?” Emme jääneet
kuuntelemaan kimppuepisodin päätöstä.
Noille kahdelle tarinalle ei saa nauraa. Se voidaan katsoa
kiusaamiseksi. Toisaalta meillä sekä elintarvikeliikkeen että myös kukkakaupan
asiakkaina sekä virallisen yhteiskunnan osallisina on oikeus olettaa, että
myyjällä ja varsinkn ministerillä on perustieto ajamistaan asioista tai myymistään
tuotteista nimikkeineen, mikäli he eivät ole tulleet töihin lopen uupuneina
infulenssan kourissa. Tai ihastelleet klamydioita ilman krutonkia.
Sl. Kalajokilaakson visiitti 20.10.2023
Rannan riuhtova
viri riepoi myrskyksi.
Ulla hiljakseen
kehtolaulua lauloi.
Tuuli Ullaa kuunteli.
Söin mansikoita,
niin kesänmakuisia
ja pullevia.
Syyskesällä oksensin
kesämuistot kanerviin.
Sota saa voimaa
lapsen kidutuksesta,
naisen tuskasta,
vanhuksen viiltelystä,
uskosta vanhurskauteen.
Aamun noustessa
laukaisen rakettini,
sieppaan lapsesi,
polvistun rukoilemaan
rakkauden jumalaani.
Tuskin kaipasi
Jeesus tuskan ristiään.
Tuskin ikävöi
kämmentensä nauloja.
Tahtoi anteeksi antaa.
Valoisa aamu
vierittää kuisen kiven
lampaat laskeneen,
läpinäkymättömän
yön yltä kukkulalle.
Kun seisot kuvan
edessä pyytämässä
lohdutusta tai
tekojasi anteeksi,
polvistu tai unohda.
Korvaamattoman
ihmisen haudalla on
yhtä hiljaista
kuin aaltoihin hukkuneen
harmaahylkeen pyytäjän.