Kätsät kysymykset veronmaksajalle

"Tämä on mielipidetiedustelu. Vastaa muutamaan kysymykseen rengastamalla sinulle mieluisin vaihtoehto

1. Mihin seuraavista haluat mieluimmin veronkorotuksen
a. makeisiin
b. henkilöautoihin
c. moottoripyöriin

2. Mihin seuraavista haluat mieluimmin veronkorotuksen
a. virvoitusjuomiin
b. traktoreihin
c. junalippuihin

3. Mihin seuraavista haluat mieluimmin veronkorotuksen
a. alkoholiin
b. bensiiniin
c. dieselöljyyn

Ja niin edelleen. Näin verottaja (=eduskunta, hallitus, lainlaatija ja mitä niitä onkaan) kysyi kansalta ja kansa vastasi. Eilen sitten verottaja ilmoitti meille, että kansa HALUAA VERONKOROTUKSEN makeisiin, virvoitusjuomiin ja alkoholiin. Näin me saimme itse päättää, että haluamme maksaa lisää veroja. Aika kätevää. Aika nasakkaa.

Seuraava mielipidetiedustelu onkin sitten tukikysymys:
Mihin mieluimmin haluat reilun korotuksen
a. opintotukeen
b. asumistukeen
c. puoluetukeen

Ehhehhhehhehhhehhehhehhehhhehhehhehhhehhehhehe! Ceeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee! Muita vastauksia ei hyväksytä;-)

Sama ominaisuus

Minulla on mönkkärikuume. Soitin kauppaan ja tiedustelin siellä myynnissä olevaa konetta. Myyjä kertoili koneen ominaisuuksista ja mainitsi sen olevan muuten laatupeli, muttei lähtenyt enää yli viiden asteen pakkasesta ulkona käyntiin. Se ei hänen mukaansa ollut vika, vaan ominaisuus. Näinhän siis eilen tapahtui. Puhelu loppui, mutta myyjä teki minuun vaikutuksen rehellisellä puheellaan. Niinpä siis soitin hänelle uudestaan.
Mies kertoi olevansa juuri sillä hetkellä toisessa liikkeessä eikä tiennyt kyselemäni laitteen sen hetkisestä kohtalosta. Myyjä lupasi soittaa minulle, kun pääsisi laitteen kanssa silmätyksin.
Muutaman tunnin kuluttua puhelin soi.
- Terve. Se mönkkäri, josta aamulla juteltiin. Kaveri oli sen eilen myyny.

Puff.

- No hyvä, että pääsitte kiinalaisesta eroon.
- Joo. Otin sen just pois netistä. (Otit sen juuri pois minulta, senkin kehveli!)

Olin noiden muutamien tuntien aikana jo ehtinyt syvästi kiintyä uuteen, kiinalaiseen ystävääni, ja suunnittelin yhteisiä reissuja ensin omassa pihassa pikkuhommissa ja myöhemmin jopa yleisillä teillä ja liikekeskuksissa. Suurimman vaikutuksen orastavaan ystävyyteen minuun teki kauppiaan toteamus:"Kun on yli viisi astetta pakkasta, nuo kiinalaiset eivät enää lähde ulkona käyntiin. Se ei ole vika, vaan ominaisuus." Minulla on aivan sama ominaisuus;-)

Rehellinen mies

Miehenä on oikein mukava olla. Onnelliseksi voi tulla äärestä laitaan, rakkaudesta bensankatkuun. Kun rakkaus polttaa rintaa, olo on pitelemätön ja vallaton kuin kevätvasikka, rauhaton kuin myllynkoski tai tyyni kuin iltahiljainen järvenselkä. Mutta kun bensan suloisen kutkuttava, kaasuisen imelä haju leijailee sieraimiin, nousee hirviö iltatyynestä vedestä ja saa sen kiehumaan kuin perunakattilan ylikuumalla levyllä, kuin hillittömän hernekeiton räiskien yli reunojen. Mönkkärikuume!
Soitin juuri liikkeeseen ja kysyin myynnissä olevaa laitetta, laadukasta kiinalaista.
- Joo on se meillä. Ihan laatupeli. Tuotiin se eilen sisään, kun ei se tuolta pakkasesta lähde käyntiin. Se ei ole mikään vika vaan ominaisuus. Jos on yli viisi astetta pakkasta, eivät nuo kiinalaiset lähde enää ulkona käyntiin. Halusin vaan tuon sanoa heti kättelyssä.

Puff! Puff! Puff! Puff!

Haavepalloni poksahtelivat yksi kerrallaan. Rehellisen miehen neulanterävät sanat tunkeutuivat innostuksen ilmapallojen ohuen kuoren läpi ja rikkoivat herkän pintajännityksen. Puff!

- Kiitos sinulle rehellisestä vastauksestasi. Eiköhän tämä sitten ollut tässä.

Niin sanoin kauppiaalle ja kuvittelin kaupankäynnin loppuneen. Muutaman minuutin kuluttua muistin hänen sanoneen: "Ihan laatupeli..." Jos mies kerran rehellisesti kertoo huonon ominaisuuden, hän kertonee rehellisesti myös hyvät puolet. "Ihan laatupeli..." Niinpä soitin hänelle uudestaan.

Jatkuu huomenna.

Sivistyssanoista sekaisin

Joutuipa erämaakylän mies lääkärintutkimuksiin vatsavaivojensa takia. Kipristi ja nipisti, väänsi ja vähän käänsikin, vihoitteli ja pulperoitteli vatsaa. Eipä ollut ukko ennen lääkäriä tarvinnut ja niinpä hän pyysi aikamiespoikansa, paljon maailmaa nähneen ja matkoillaan oppineen miehen mukaansa ikäänkuin rohkaisuksi. Mutta osoittautuipa poikansa seura miehelle todella tärkeäksi, sillä kovin olivat outoja lääkärin sanat vanhalle miehelle.
Ei osannut lääkäri suoralta kädeltä sanoa, mikä miestä vaivasi. Tutkimuksia piti tehdä. Niinpä hän ojensi miehelle metallisen, munuaisen muotoisen astian, pumpulitupon ja huolimattomasti heitetyn ohjeen.
- Menkää ensin veeseehen ja pyyhkikää pumpulilla siittimen pää ja virtsatkaa loraus maljaan.
Mies pyöritteli metalliastiaa käsissään neuvottoman näköisenä, nykäisi kohta poikaansa hihasta ja rykäisi.
- Mitähän se sano tuo leäkär?
- Meet nyt huussiin ja pyyhkäset mulukunnokan vanutupolla ja kuset lorrauksen tuohon peltiastiaan.
- Minkkäi tähen?
- Tutkitaan siitä, mikä sinnuo vaevaa.
- Poppaukkoko se on, jotta kusesta näkköö vilut ja vaevat?
- Leäkär se on ja tutkii.
- No onneks ei oo selekä kippeä. Minen ilikkeis noin pieneen ropposseen paskoo veäntää.

Kuninkaan käsky

Niinä päivinä ja öinä oli paimenia kedoilla ja metsissä, mutta mikään ei auttanut suuren ja armottoman vihollisen edessä. Marian oli lähdettävä, pakattava vain aivan tarpeellinen, kapaloitava lapsensa ja otettava se seimestä makaamasta ja kompuroitava pimeään pakkaseen. Kävi kuninkaalta käsky: evakkoon.
Maailman läpi on kuninkailta käynyt käsky jos toinenkin milloin verollepantavaksi, milloin evakkoon vieraille maille vihollisen alta, milloin nälkää pakoon merten taakse, milloin veljeä vastaan taistelukentille, milloin vihollista vastaan rintamille.
Milloin käy kuninkaalta käsky: rauhoitutaanpas ja voidaanpas hyvin. Milloin käy kuninkaalta sellainen käsky? Ei milloinkaan.
On pakko heittäytyä anarkistiksi ja päättää omasta onnestaan aivan itse. Niinpä annan itselleni käskyn rauhoittua, hiljentyä, lopettaa sodat, joita käyn, palauttaa maat, jotka olen naapuriltani anastanut, purkaa pystyttämäni piikkilanka-aidat maitteni rajoilta, ruokkia nälkäiset ja vaatettaa alastomat, antaa rauhan ystävilleni ja vihollisilleni...

Hyvää joulua siis ja rauhallista uutta vuotta. Tästä se lähtee;-)

Tonttukin sen ymmärtää

Otetaanpas tähän alkuun lyhyt lomasanasto ja sanojen merkitys.

Kesä = se vuodenaika, kun on lämmintä ja aurinko paistaa
Kesäloma = vapaiden päivien jono kesäaikaan
Syksy = epämääräisten kelien vuodenaika
Syysloma = lomapäivien jono epämääräisissä ilmoissa ihmetellen joko sadetta pitäen tai kuulakkaassa säässä metsässä samoten tai mitä nyt kukakin keksii syksyllä tehdä
Hiihto = suksien kanssa elämöimistä lumessa
Hiihtoloma = vapaiden päivien jono lumiseen vuodenaikaan, jolloin on siis tarkoitus hiihtää tai muuten vaan elämöidä suksien kanssa lumessa
Pääsiäinen = Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemisen juhla
Pääsiäisloma = suklaa- ja kananmunien kanssa askartelua ja lihomista pitkinä pyhinä, kokonpolttoa ja kirkollisia kuvaelmia, ei varsinaisia lomapäiviä, vaan kirkkopyhiä,jolloin ei tehdä töitä
Joulu = Jeesuksen syntymäjuhla
Joululoma = valmistautumista vuoden tärkeimpään kristikunnan juhlaan, Jeesuksen syntymiseen neitsyestä, joululahjapuuhailua ja pukin hillitöntä odottelua, edesmenneitten muistamista kynttilöin, joulukirkkoilua

Niin. Joululoma on siis joululoma joulun aikaan, ja joululomaa koululaisetkin viettävät. Joululomaa viettävät evankeliset, ortodoksit, juutalaiset, muslimit, lestadiolaiset, jehovantodistajat, körttiset, helluntailaiset - aivan kaikki, tunnustivat sitten Jeesuksen tai eivät. Kun puhutaan nyt niin kovin kiivaasti, mitä kaikkea koulujen joulujuhlissa voi tehdä ketään loukkaamatta, voitaisiin hetkeksi pysähtyä tuon perusajatuksen äärelle. Joulujuhlassa juhlitaan Jeesuksen syntymää. Sehän on siis selvä. Joulujuhlassa voidaan esittää seimi ja Joosef ja Maria ja tietäjät ja lampaat ja aasit ja tähti ja enkelit, kun se on kerran joulujuhla. Eihän ketään loukkaa sekään, että Runebergin päivänä nostetaan lippu salkoon Runebergille eikä vaikkapa Aleksis Kivelle. Tai voihan joku nostaa sen lippunsa vaikka itselleen, jos niin haluaa, muttei sitä välttämättä tarvitse muille sanoa tai jos sanookin, keneltä se on pois.
Niin. Joulujuhlassa pitää esittää joulua, kaikkea sitä, mitä jouluun liittyy. Tonttukin sen ymmärtää.

Mittaritta kännissä eli peilin paikka

Peruspalveluministeri Paula Risikko on huolissaan, kun kansalaiset tulevat vahingossa känniin juodessaan pahvipakkauksista hanan kautta viiniä eivätkä näe juomansa viinin määrää. Pakettiin pitäisi kuulemma saada ikkuna, josta voi tarkkailla juomistansa.
Hmmm. Mitenkähän sitä voi vahingossa tulla humalaan, jos ei näe juotavaansa? Tästähän voisi löysillä ajatuksilla päätellä, että kaikki moottoripyörärallien lievästi humalaiset kanssamotoristit ovat vahingossa humaltuneet, kun eivät ole nähneet alumiinitölkkiensä metallikerroksen läpi juomansa oluen määrää. Tai vähän heikkonäköiset ovat katalasti kännääntyneet, kun viininvärinen pullo on kätkenyt juomarajan suojaväriinsä. Tai ravintolassa valkokenäläistä tissutellut hienostorouva on oksentanut menyynsä ryntäille pelkästään sen takia, ettei erottanut maidon seasta alkoholia.
Ehdotankin peruspalveluministeri Paula Risikolle, että ennekuin hän alkaa laittaa kulutusikkunoita viinipakkauksiin, hän asentaa omaan tupaansa kunnon peilin. Siitäkin näkee melko hyvin, onko kännissä, nukuksissa vai muuten vain arjen aiheuttamassa pöhnässä - tietysti vain, jos ei enää päässä muuten suhise;-)

Ruiskukka

Jos olisin turkulainen, kokoomuslainen kaupunginpuutarhuri, voisin aina kesäaamuisin avata puistojen vesihanat ja toivottaa iloisesti: "Ruiskukka siin ny sit ja kastelkka kaik kukkase valla hyvii. Ruiskukka siin ny, vaikkei mulkukka täst mittä maksaskan." Semmotti mää sanosi, jos olisi turkkulaine, kokoomuslaine puutarhur. Ilmatteks mää voisi semmotti hommi tehrä.

"Puhutko minun perheestäni?"

Tuttavani kertoi tarinan opettajastaystävästään, joka oli koulussa patistanut lapsia syömään ruokansa. Hän oli kertonut maailmassa olevan paljon lapsia, jotka eivät saa lainkaan iltaruokaa. Muuan lapsi oli noussut seisomaan ja kirkkain silmin kysynyt opettajalta: "Puhutko sinä minun perheestäni?"

Mutta hänhän tuli uskoon

Veri lentää ja vaatteet repeilevät saumoista ja näpinlävistä, silmät turpoavat mustiksi palleroiksi ja rystyset halkeilevat, kun miestä lyödään Häkkisillan kupeessa. Vanhat veijarit siellä taas kännipäissään koettelevat voimiaan, sillankaiteiden kestävyyttä ja kanssaihmisten kärsivällisyyttä. Poliisi ajaa paikalle ja vie pukarit muitta mutkitta ja enemmälti ihmettelemättä putkaan. Sama ralli jatkuu taas, kun kalteriovet suljetaan selän takana ja uusi erimielisyys etsii tuttua uomaa purskahtaa esiin ja toista turpaan lyömään. Voi, voi. Mitähän niistäkin oikein tulee? Otosta ja Onnista?
Mutta niin vain kävi salama kirkkaalta taivaalta ja jysähti Otolle taivaallinen nakki: tuli mies uskoon. Onnilla kävi huonompi onni: kuolema korjasi kurjan.
Rauhoittui Häkkisillan seutu aivan tyystin. Onni haudattiin hiljaisuudessa ja kaikessa hiljaisuudessa Otto viihtyi - niin, hiljaisuudessa ja Herran sanan ääressä. Ei pitänyt enää itsestään meteliä, ei kuulunut melske tai paukina. Vain hiljainen pörinä joskus hiipi Oton huoneessa kuin kiitoksena uudesta elämästä. Ilmavaivoja.

Kovin on rauhallista Ahmedin tuvassa. Elo on seesteistä uudessa kotimaassa, Ruotsissa. Uusi työpaikka IKEAlla, iltapäivällä tuliterällä Volvolla kotiin vaimon ja kolmen pienen pojan luokse, illalla kuntosalille ja vähän myöhemmin voi käydä vielä ystävien kanssa imaisemassa vesipiipulliset. Hyvin ovat asiat. Perhe voi hyvin, lapset kasvavat, vaimo kaunistuu. Ei pidä itsestään meteliä Ahmed. Vain hiljainen hyrinä joskus hiipii Ahmedin huoneessa kuin kiitos Allahille uudesta elämästä.
Mutta niin vain kävi salama kirkkaalta taivaalta ja jysähti Ahmedille taivaallinen nakki: tuli mies uskoon. Ja jo alkoi käydä pauke ja poksuna siltojen kupeissa ja toreilla ja turuilla. Räjähtelivät putkipommit ja paukkuivat kasapanokset ja veri lensi ja repeilivät vaatteet saumoista ja saumojen vierestä.

Istuivat vierekkäin Jumala ja Allah, katsoivat ihmeissään toisiaan.
- Mitäs sanot, veljeni?
- Mitäpä tässä. Pojat tulivat uskoon ja aina se jossakin päässä silloin paukahtaa.

Soittotunti lahjaksi

Kerrotaan tarinaa, että jossakin itäsuomalaisessa pikkukaupungissa pidettiin pientä kauppaliikettä, jonka ikkunassa paloi punainen valo ja samettiverhot oli vedetty tiukasti kiinni. Näyteikkunoita ei siis ollut somistettu millään muulla tavoin kuin pienen pienellä kyltillä: "Hanuritunteja uusin soittimin."
Kävelipä sisään isoäiti ja halusi ostaa tyttärenpojalleen muutaman hanuritunnin joululahjaksi. Myyjä ymmärsi isoäidin toiveen ja silmää iskien totesi, jotta toki pojan piti oppia soittamaan ja hanuria näppäilemään.
Joulu tuli, pukki kävi ja poika sai lahjakorttinsa. Jo ensimmäisenä arkipäivänä nuorimies käveli innoissaan kohti uutta harrastusta. Olihan toki parempi aloittaa soittaminen seitsemäntoistavuotiaana kuin ei koskaan. Parempi siis myöhään kuin ei milloinkaan, tuumi poika mumminsa tavoin ja astui sisään liikkeeseen.
Arvata saattaa, että parin tunnin kuluttua ulos astui iloinen ja reipas nuorukainen, joka oli vetäissyt hanurista elämänsä ensimmäiset, oikeat soinnut.
Kotiin päästyään poika pirautti heti isoäidilleen ja kiitti tätä hienosta lahjasta. Mummi halusi tietää, miten pitkälle ensimmäisellä soittotunnilla oli päästy, ja iloisena kuin peipponen poika kertoi hienosta kokemuksestaan.
- Tutustuimme vasta soittimiin. Minä sain kokeilla Vili Vesterisen mallia ja opin jo soittamaan e-duurin ja a-mollin.

PS.Ota tästä opiksesi sinäkin. Soittoharrastus on elämänmittainen ilo. Osta siis lahjaksi musiikkia sinäkin äläkä aina vain ajattele pelkkää syömistä ;-) ;-) ;-)

Syyttäjää alkoi säälittää

Herra Äksä varasti Suomen virallisesta rahanlyömäämöstä, rahapajasta 160.000 euroa. Lantteina. Sanoi kantaneensa kolikot ulos kostoksi esimieheltä saamastaan huonosta kohtelusta. Suurin kerralla ulos kuljetettu kolikkomäärä oli niin painava, ettei sitä jaksanut edes kantaa, vaan se kulki kätevästi pyörällisessä matkalaukussa.
Puolustus väitti, ettei mies ollut rahaa varastanut, kun se ei varsinaisesti ollut vielä kulkenut Suomen Pankin kautta, vaan mitä lie olleet metallipaloja, joissa oli rahan kuvia. Syyttäjä ei tuota niellyt, vaan sanoi lanttien olevan rahaa samalla hetkellä, kun ne rahapajasta oli ulos kärrätty. Lakimiehet aikansa viilasivat pilkkua, kunnes syytetty, herrä Äksä puhkesi puhumaan.
- Oikeastaan en niitä kolikoita varastanut, vaan vain vähän lainasin. Joka ilta kävelin suoraan Nesteen baariin kolikkolaukun kanssa ja pelasin lainaamillani kolikoilla pajatsoa. Monena iltana olin vähällä voittaa ja joskus sattui pajatsonhuoltajan säädöt minulle mieluisiksi ja meni jopa muutaman kerran keskelle. Jos jotakin voitin, voittorahat käytin sitten ovensuun yksikätiseen ja siinä olen kavereittenkin mielestä tosi onneton.
Viimeisen ulos kärräämäni kassillisen löin sitten aabeeceen pajatsoon ja nyt, nyt olen rehellinen: kertaakaan ei edes ollut lähellä mennä keskelle.
Oikeussalissa kaikki olivat hiljaa. "Ei kertaakaan keskelle." Nuo sanat kaikuivat marmoripaasista kuin syytökset raha-automaattiyhdistystä päin. Puolustus puuttui välittömästi tuohon tunteeseen: "Kaikki, joka ikinen lantti palautui siis valtiolle." Oli hetken hiiren hiljaista. Jokainen kuuli syyttäjän suunnasta hennon nyyhkäyksen: "Ei kertaakaan keskelle." Syyttäjääkin alkoi säälittää.

Tyhjä tuoli

Tyhjä tuoli vuoden 2010 Nobelin rauhanpalkinnon jakotilaisuudessa kertoi pitkästä, dramaattisesta ja traumaattisesta taistelusta ihmisen oikeudesta sanoa sanottavansa. Ihminen, joka omalla ajattelullaan puolustaa muita ihmisiä tai yrittää tehdä heidän elämänsä siedettäväksi, vaatii ja ansaitsee aina tyhjän tuolin, jolle hän voi istuttaa jonkun muun sitä enemmän tarvitsevan.
Tyhjä tuoli bussissa ilmaisee myös ihmisen tapaa ajatella. Ihminen, joka nousee omalta paikaltaan ja näyttää tyhjää tuolia sitä enemmän tarvitsevalle, osoittaa myös tuolla epäitsekkäällä eleellä arvostavansa muita ihmisiä vähintään yhtä paljon kuin itseään. Aika paljon se puhuu, joutava tyhjä tuoli.

Lapset ilman lahjoja, lapset ilman isää

Kun televisiossa alkoi Kakola-niminen sarja nuorista pikkurikollisista oikeassa vankilassa ikäänkuin ennakkoon tutustumassa tulevaisuuteensa, ammattikasvattajat älähtivät. Sanoivat, ettei niin saa tehdä missään nimessä. Ei saa viedä lapsia vankilaan edes leikisti, ei saa näyttää niin realistista kuvaa mahdollisesta tulevaisuudesta, sillä se saattaa aiheuttaa ylitsepääsemättömiä traumoja ja ahdistusta. Mutta ohjelma kuitenkin esitettiin. Parin päivän yksinäisen sellipäivän jälkeen pojat saivat sellikaverin, entisen linnankundin, oikean rikollisen, kovan jätkän. Tosin miehet olivat jossakin vaiheessa elämää huomanneet, että on toinenkin vaihtoehto niille peräkkäin oleville päiville, jota elämäksi kutsutaan. Nyt he olivat pojille sellitovereina kertomassa, ettei niin kovin hienoa ollut ollakaan oikea vankilakundi.
Muutaman päivän jälkeen miehet sitten lähtivät Kakolasta. Mutta noiden muutamien päivien aikana he olivat kukin tahoillaan ystävystyneet ja tulleet tuttaviksi näiden nuorten poikien kanssa. Useimmille he olivat ensimmäiset oikeat miehet elämässä. Monet pojista huomasivat, että aikuinen mies voi olla hyvä ystävä, kaveri, jolle voi puhua ja joka kuuntelee. Itku tuli pojilta, itku tuli miehiltä ja minulta.
Isä puuttui monelta pojalta, mutta se oli ollut siinä tuokion verran selliä jakamassa ja kuuntelemassa. Isä puuttui, mies puuttui, tuki puuttui, henki puuttui, sielu puuttui, neuvo puuttui, ohje puuttui, opas puuttui, ystävä puuttui, arvo puuttui.
Ja sitten sanottiin uutisissa: monet suomalaiset lapset eivät koskaan ole saaneet yhtään joululahjaa. Koti on köyhä, elämä tavalla tai toisella monen asian ulkopuolella. Nyt ei saa hurskastella: eiväthän ne lahjat joulussa ole tärkeitä. Kyllä ne lapselle ovat tärkeitä aivan varmasti. Lahjat ovat lapselle yhtä tärkeitä kuin ovat kaikki muutkin tärkeät asiat. Ja ilman noita tärkeitä asioita ei maailmassa ole kenenkään mukavaa kulkea mihinkään - ei ilman isää tai äitiä, jotka muillakin ovat, ei ilman lahjoja, joita muutkin saavat.

Ammattimies kellisti kuoleman

Olisin aamulla tarjonnut pullakahvit todelliselle sankarille, mutta hän ei huolinut. Luuli minun pelleilevän, mokoma. Mutta olin enemmän tosissani kuin kukaan uskoikaan. Harvoin pääsen kuulemaan sellaista tarinaa, jonka hän minulle kertoi. Harvoin noita tarinoita kukaan jää kertomaan.
Mies ajoi henkilöautolla nelostietä ja nuosi ylös mäkeä laaksoisen maiseman kohdalla, ja mäen takaa vastaan ajoi täysperävaunurekka ja rekan vieressä matalana ja näkymättömänä henkilöauto miehen kanssa samalla kaistalla. Välimatkaa oli kymmenisen metriä ja aikaa tehdä päätös noin puoli sekuntia. Neljän ihmisen elämä oli päättymässä muutamassa sekunnin kymmenyksessä. Mies näki vastaantulevan auton kuljettajan kauhuntäyttämät silmät ja hän käänsi autonsa ulos tieltä ehtimättä tai haluamatta jarruttaa. Jos hän olisi jarruttanut, nuo viimeiset sadasosasekunnit olisivat kuluneet ja autot törmänneet keulat vastakkain.
Kukaan ei loukkaantunut tuossa vaarallisessa tilanteessa: ei ollut sähköpaalua tien varressa, ei katuvaloja, ei siltarumpua, ei jalankulkijoita, ei pyöräilijöitä. Vastaan tulleen auton kuljettaja lyyhistyi tielle itkemään säikähdystään ja pyysi hysteerisenä anteeksi, ettei ollut miehen autoa nähnyt lähtiessään ohittamaan rekkaa. Autossa oli kolme nuorta naista. Ja nyt tienvarressa itki kolme elävää, nuorta naista ja heitä lohdutti elävä mies. Ihminen, joka on onnistunut kuoleman väistämään, olisi tuon kahvin ja pullan ansainnut. Maksoi sen kuitenkin itse, kun luuli minun pelleilevän, mokoma. Mutta en minäkään sentään kuoleman kellistäjän kanssa viitsi pelleillä.

Pohjois-Korea muutti Pohjanmaalle

Kerrotaan, että Pohjois-Korea on päässyt viimeinkin sopimukseen lähimmän liittolaisensa, Amerikan Yhdysvaltojen kanssa ja sanoo jättävänsä Etelä-Korean ja muut lähinaapurinsa rauhaan ja muuttavansa Pohjois-Pohjanmaalle Suomeen. Tuo tieto on sikäli väärä, että maa onkin kaikessa hiljaisuudessa öitten pimeinä tunteina jo muuttanut tänne. Lukekaa vaikka lehdistä.
Peruspalvelukuntayhtymä Kalliolla menee hyvin, vaikka lääkärit irtisanoutuvat joukolla. Johtaja aikoo palkata uudet erikoislääkärit tilalle ja haku on jo käynnissä. Samaan aikaan uutisoidaan muussa valtakunnassa, miten vaikea erikoislääkäritilanne on eikä näitä tahdo saada mihinkään millään.
Niva-Kaijan yläaste on läpeensä homeessa ja asia on tutkittu perinpohjin. Tutkimustuloksia ei kuitenkaan kerrota kenellekään, vaan päätetään kaikessa hiljaisuudessa olla ihan hiljaa. Mutta kuitenkin menee hyvin.
Tähän avoimmuuteen ja erinomaisuuteen on tultu pitkän demokratian tien kautta: kaikki saavat päättää, että valitaan yksi, joka päättää. Ja jos tukala paikka tulee, päätetään mennä jonnekin muualle siksi aikaa, että pöly ehtii laskeutua, hankalat ihmiset irtisanoutua, heikoimmat kuolla.
Kerrotaan muuten Kallion johtajan lyöneen yhdeksäntoista reikää yhdellä golflyönnillä. Olisi kuulemma tullut kaksikinkymmentä, mutta viimeistä reikää ei ollut pystytty kaivertamaan, kun oli tullut kallio vastaan.

Pyhäkoulussa lammasjahdissa

Suomen ensimmäinen naispiispa, Irja Askola toi eilen kirkkonsa terveiset presidentinlinnaan ja sieltä käsin lähes jokaiseen televisiokotiin. Hyvät olivat terveiset: maailmaa muuttuu, Eskoseni, ei voi mitään. Kun kuuntelin piispan viestiä, muistin oman lapsuuteni ensimmäisen ja viimeisen pyhäkoulureissun.
Naapurin lapsilla oli kammarin seinälle pärekattonaulalla lyöty pahvinen kuva paimensauva kädessä pellon keskellä seisovasta Jeesuksesta. Pellolle oli liimailtu sinne tänne lampaita, neliskanttisia paperipaloja. Katsoin noita pahvitauluja kateellisena. Mistä ne olivat peräisin? Lapset kertoivat käyvänsä pyhäkoulussa, ja sieltä sai joka kerta yhden tai joskus useammankin lampaan mukaansa taulun Jeesukselle paimennettavaksi. Päätin uskaltautua mukaan pyhäkouluun.
Istuin ensimmäisessä penkkirivissä. Pyhäkoulunopettaja tervehti meitä ja muistutti edellisestä sunnuntaista, jolloin oltiin laulettu jokin virsi. Päätettiin aloittaa tuolla tutulla virrellä, siis kaikille muille tutulla virrellä. Häpesin, kun en osannut tuosta laulusta sanaakaan. Opettaja vilkaisi joskus minuun kuin toruen, miksi ei laulu sujunut. Meillä ei ortodoksisessa kodissa juurikaan virsiä veisattu, kun se ei kuulunut muutenkaan asiaan. Eikä varmaankaan olisi veisattu, vaikka olisi kuulunutkin.
Pyhäkoulu päättyi ja lapset saivat lampaansa. Olin tilanteesta ujona ja hiljaisena enkä osannut tai uskaltanut mennä omaa lammastani perimään. Eihän minulla ollut Jeesustakaan sille paimeneksi. Niin lähdin yksin kotiin hämilläni ja pahoilla mielin. En ollut osannut veisata virttä, en tiennyt vastauksia edelliskerralla opetettuihin raamatunkohtiin perustuviin kysymyksiin. Naapurin lapset sen sijaan suunnittelivat kukin parasta paikkaa omille lampailleen Jeesuksen jalkojen juureen. Minä en tuolloin ymmärtänyt, miksi minulle ei annettu omaa Jeesusta puhumattakaan lampaasta.
Vuosia myöhemmin ystäväni pyysi minua omalle rippileirilleen isoseksi. Olin innolla lähdössä mukaan, mutta minua ei sinne kuitenkaan huolittu. Olin ortodoksi eikä ollut hyväksi minun mennä evankelisluterilaisen kirkon rippikouluun muille ikäisilleni ystäväksi. Tosin minulta jäi nuoruuden huumassa oma kristinoppikoulu käymättä, mutta Jumalasta tiesin kuitenkin melko paljon. Ja olin halukas aina uskovaisten asioista keskustelemaan. Ymmärsin vasta paljon myöhemmin, että olin pari kertaa ollut tunkemassa itseäni sellaiseen paikkaan, johon en missään nimessä kuulunut.
Piispa Irja Askolan terveiset tulivat kotiin. Maailma muuttuu monikulttuurisemmaksi. Tuon olen jo onneksi itse saanut kokea käydessäni montakin kertaa Nivalan kirkossa ehtoollisella. Eivät ole pyytäneet alttarilta poistumaan, vaan olen veren ja ruumiin saanut rauhassa maistaa.
Olen lampaani saanut Jeesukseni paimennettavaksi. Liimasin sen vähän kauemmaksi, ettei kukaan vahingossa astu sen pienille, hennoille sorkille, ja että se saa syödäkseen jaloin porkkaamattoman, rehevän ruohon.

Vaihdevuosi-iho ja Eri-Keeper

Naistenlehtien sivujen välissä on voidemainosten yhteydessä usein näytepussi, jonka sisältö riittää yhteen tai jopa pariinkin kokeilukertaan. On päivävoiteita ja yövoiteita, liftereitä ;-) ja suojaavia voiteita. Meille kotiin tulee puolenkymmentä naistenlehteä, tilattuja ja ilmaisnäytteitä, ja usein pöydällä lojuu yksi jos toinenkin näytepussi. Minulla on tapana toimia testikanina ja levittelen noita voiteita milloin kasvoihin ja kaulaan, milloin vain käsiin, jos siltä tuntuu. Ei ole tullut mieleenkään lukea, mitä noissa pienissä, kauniin näköisissä muovipusseissa on. Mutta eilenpäs lukaisin.
Levittelin telkkaria sivusilmällä katsoissani näytepussin sisällön naamaani ja lueskelin toisella sivusilmällä samalla lehteä, jonka sivuilta tuo pussukka oli pudonnut. Ilmoitus lupasi minulle vain pelkkää hyvää: "Apteekkisi auttaa sinua huolehtimaan ihosi hyvinvoinnista vaihdevuosien aikana." Hmmm. Kuvaan oli mainosmieskollegani virittänyt naisen leuan alle soman verkon, joka kuvasti rasvan vaikutusta: nostaa ja kiristää ihoa ja tekee siitä nuorekkaan kimmoisan.
Onneksi meille ei tule miestenlehtiä. Paitsi Harrika ja Kopteri, mutta niissä ei näytepusseja mukana ole. Saattaisi nimittäin käydä vanhasta tottumuksesta minulle huonosti, jos välissä olisi vaikka laakeriöljynäyte tai pikaliimaa kodin pieniin remontteihin. Saati sitten Hesburgerin mainoksen yhteydessä salaattikastikenäyte: maukkaampi kuin koskaan ennen.
Uskon miesten ja naisten erilaisuuteen. Siksi voin luotettavin mielin ilman ikänäkölaseja edelleenkin olla voidenäytepussien koekäyttäjä. Mutta sinä päivänä, kun Anna kehottaa kaikkia naisia osallistumaan puutyökurssille ja laittaa Eri-Keeperiä näytepussiin, minä vaikenen hetkeksi. Ainakin siksi aikaa, että saan yön yli kuivuneen puuliiman liukenemaan.

Leikitään rahalla

Leikitäänpäs rahalla. Aurinko paistaa vielä noin 8,7 miljardia vuotta. Hemmetin pitkä aika, tosi pitkä, käsittämätön eikä taida meitä kiinnostaa, kun ei sitä tarvitse kuluttaa kokonaan kahdessakymmenessä vuodessa. Niin no eihän sitä toki pysty kuluttamaankaan niin nopeasti. Mutta samaa asiaa rahana. Irlannin rahavaje meiltä tavan kansalaisilta on 90 miljardia euroa eli kymmenen kertaa euroina sama kuin auringon oletettu elinikä vuosina. Hemmetin paljon rahaa, tosi paljon, käsittämättömän paljon. Kyllä tuon pitäisi meitä kiinnostaa, kun se pitää kuitenkin melko nopeasti haalia kasaan ja saada takaisin irlantilaisilta parissakymmenessä vuodessa. Hiki tulee, vaikkei aurinko paista.
No. Katsotaanpas sitten toisella esimerkillä mokomaa rahaläjää. Jos miljoona euroa on metrin korkuinen läjä seteleitä, tuo 90 miljardia euroa on 90.000 miljoonaa eli 90 kilometriä korkea kasa rahaa. Kaadetaan koko läjä, niin päästään Nivalasta Kalajoelle ja vielä takaisin Alavieskaan asti. Hmmm. Kukahan ne rahat oikein niputti ja mihin pisti. En tiijä.

Äiti. Tiesitkö, että...

Äiti. Tiesitkö, että kun olin 14-vuotias, kaverini varasti kotoaan konjakkia ja juotiin se ystävän kanssa Häkkisillalla ja tultiin känniin. Juostiin kestohangilla ja kehuttiin koiriamme. Hyviä koiria ne olivatkin. Kun tulin kotiin, et huomannut minun olleen huonoilla teillä.
Äiti. Tiesitkö, että kun olin 15-vuotias, varastimme kaverini kanssa hänen isänsä kaupasta kiljuntekovälineitä ja panimme vanhaan kymmenen litran maitopänikkään keitoksen kypsymään ja muutaman päivän kuluttua sitten juopottelimme isolla porukalla minun omassa huoneessani kaikessa rauhassa. Ja tiesitkö, että aika monta kertaa tehtiin tuo sama juttu. Kaverin isäkään ei huomannut mitään, vaikka sen kauppa oli aika pieni ja inventaario laskettiin ainakin kerran vuodessa.
Äiti. Tiesitkö, että kun olin 16-vuotias...

Äiti. Niin se taitaa olla, että sinulta jäi hyvää hyvyyttääsi monta poikasi pientä pahantekoa näkemättä. Annas olla. Sehän se on äitien taito tietää, muttei niinkään nähdä ja uskoa. Sanon sinulle tämän, kun sama meno jatkuu kaikkien äitien kanssa tänäkin päivänä. Lapset kulkevat kylillä ja tekevät sitä ja tätä. Kertovat tarinoita, joita äidit uskovat. Haluavat vain uskoa.

Äiti. Hyvin minä pärjään ja ihan kelpo mies minusta tuli, koska minulla oli aina itseäni viisaampaa seuraa. Mutta ihan kaikilla ei liene aihetta näin äidilleen kirjoittaa. Ei aihetta tai ei mahdollisuutta. Tai ei halua tai voimia. Tai ei ehkä äitiä ollut koskaan, jota huijata. Kun ei tarvinnut. Sitä se välittäminen ja rakkaus on, että yrittää, muttei koko ajan pysty. Ymmärrätkö? Huijatakin voi monella lailla. Ja tulla huijatuksi samoin.