Olen reilun kymmenen vuoden aikana ylittänyt Suomen ja Ruotsin rajan satoja kertoja. Ensimmäisten viiden vuoden aikana rajan ylitystä tuskin huomasi muusta kuin kylteistä FINLAND - SVERIGE. Kukaan ei pysäytellyt saati kysellyt, miksi ja mihin olen menossa. Olin vapaan Pohjolan vapaa kansalainen.
Sitten tuli pakolaisten vyöry rajan yli Ruotsista Suomeen ja rajaa alettiin pitää tarkemmin silmällä. Minustakin oltiin sen verran kiinnostuneita, että auto pysäytettiin rajalla, minut puhuteltiin ja auton takapenkki päällisin puolin katsottiin. Riitti, että puhuin selvää suomea ilman vieraalta kuulostavaa aksenttia. Muutaman kuukauden kuluttua raja rauhoittui eikä minun menemiseni enää kiinnostanut rajaa valvovia viranomaisia.
Kun uutiset Kiinasta kiirivät Suomeenkin ja kun ensimmäiset koronaviruksen saastuttamat ihmiset paljastuivat pohjoisen lomakohteissa, alkoi raja päivä päivältä ja viikko viikolta tukkeutua entistä tiiviimmäksi ja lopulta sulkeutui kokonaan. Saatoin ajaa rajalle saakka, ja siellä minut pysäytettiin ja palautettiin takaisin kotiin ilmoittamalla, että hallitus on sulkenut rajan. En tuolloin vielä tiennyt, että minulla olisi ollut Suomen kansalaisena täysi oikeus ajaa rajan yli Ruotsiin ilman, että kukaan tai mikään olisi voinut menemistäni estää. Mutta en ajanut.
Tuli talvi ja koronan ote kiristyi ja samalla kiristyi myös Suomen ulkoraja joka suuntaan. Ennen niin vapaalla Suomen ja Ruotsin rajalla piti esittää passi, jotta pääsi rajan toiselle puolelle. Muutamia viikkoja myöhemmin riitti pelkkä ajokortti, mutta taas vähän myöhemmin piti esittää koronatestin negatiivinen tulos tai mennä rajalla testiin. Joka tapauksessa kulkeminen piti todistaa kulloinkin vaadituin dokumentein.
Olemme oppineet, että ulkomaille matkustaessamme otamme mukaan passin. Ilman sitä ei useimpiin maailman maihin ole mitään asiaa. Passin lisäksi tarvitsemme monta kertaa myös viisumin, ja jos aiomme matkustaessamme ajaa autolla, pidämme ajokortin mukana. Ne ovat meidän lupakirjojamme tehdä todettuina henkilöinä tiettyjä, sovittuja asioita: mennä rajojen yli tahtomiimme paikkoihin meille sopivin ja luvallisin kulkuneuvoin.
Ajokortti on useimmilla aikuisilla suomalaisilla osoittamassa pätevyyttä liikkua autolla tai muulla moottoriajoneuvolla paikasta toiseen. Monet eivät sitä kuitenkaan tarvitse, vaan kulkevat muilla keinoin. He ovat vapaaehtoisesti valinneet toisenlaisen tavan liikkua. Henkilöllisyytensä he todistavat tarvittaessa vaikkapa passilla tai henkilökortin avulla. Jos ihminen taas ei halua poistua omasta maastaan, ei hän tarvitse passia saati muita matkustamiseen vaadittavia asiakirjoja. Hän on vapaa olemaan Suomessa mielensä mukaan. Hänellä on vapaus valita ja se on vapauksista suurimpia.
Kun korona nyt kurittaa meitä kautta maailman ja on hyvin todennäköistä, että se myös jää elämään, meidän on pakko keksiä keinoja, miten voimme jatkaa lähes normaalia elämää viruksesta huolimatta. Ihmiset rokotuttavat itsensä virusta vastaan. Jotkut valitsevat kuitenkin rokottamattomuuden tien.
On esitetty koronapassia ikäänkuin ajokortiksi niille, jotka joko ovat sairastaneet koronan ja saaneet immuniteetin tai sitten ovat antaneet rokottaa itsensä virusta vastaan. Passin avulla voisi mennä julkisiin tiloihin ja yleisötapahtumiin.
Ajokortti oikeuttaa ajamaan autoa ja koronapassi oikeuttaa osallistumaan tilaisuuksiin. Niin kuin ajokortti myös koronapassi on jokaisen oma valinta. Mutta kuten ei ajokortiton saa ajaa autoa, ei koronapassitonkaan voi osallistua vapaasti joukkotilaisuuksiin. Se on jokaisen oma valinta ja valitsemisen vapaus on vapauksista suurimpia. Vapaudelle taas on aivan pakko asettaa keskimäärin kaikkia miellyttävät rajat ja demokraattisissa yhteiskunnissa kansa itse määrittää vapautensa ääriviivat. Meillä kansaa edustaa eduskunta. Kun eduskunta päättää ottaa käyttöön koronapassin, se on kuin ajokortti: aja se tai ole ajamatta. Itse olet rajasi valinnut.
