Kosto on suloinen

Ajoiko äiti
sinut ulos pakkaseen?
Vai miksi olet
niin kovin tyly sille,
joka kävelee sisään?

Miltä hätä näyttää?

Älköön kukaan luulko, että haluan pakolaisia Suomeen. Ei heitä kukaan halua mihinkään. Siksi olisikin paljon parempi, jos maailmassa ei sodittaisi tai eripurailtaisi niin suuressa määrin, että ihmiset joutuvat kaiken sen vihan alta lähtemään karkuun vieraille maille toisten ihmisten autettaviksi ja ylenkatsottaviksi. Mutta kun on kaksi tai useampi eripurainen rintama, syntyy siitä usein ensin käsikähmä ja sitten aseellinen konflikti, johon kaikki eivät halua osallistua koskaan eikä missään.

Amerikkalaisissa elokuvissa taistellaan aina isänmaan puolesta, vaikka oltaisiin toisella puolella maapalloa. Isänmaan etu kutsuu vaikka tietämättömänä kaatumaan sellaisten vankkojen ja oikeiden asioiden takia, joista ei itse tiedä mitään. Suomessa oli talvisota, jota kukaan ei kyseenalaista. Kun vieras vainooja tunkeutui vapaaseen ja rauhalliseen maahan, sitä piti puolustaa ase kädessä, jos muu ei auttanut. Mutta silloinkaan ei aivan kaikilla ollut isänmaata. Parikymmentä vuotta aiemmin se oli verisesti otettu pois omia oikeuksiaan perääviltä surmaamalla koko suku, sisaret ja veljet, isät ja äidit. Oli vain musta tyhjyys ja ainutkertainen, avuton yksinäisyys. Osa taisteli siitäkin huolimatta, osa lähti syystä käpykaartiin. Oli oikeus ilmaista mieltä, mutta jos karkumatkasta kiinni jäi, seurasi taas kenttäoikeus ja armoton, arvoton kuolema.

Nyt pakenevat Syyrian ja Irakin sisaret ja veljet, isät ja äidit, pojat ja tyttäret tuntematonta vihollista. Koska vain voi oman kotioven taakse tulla asemies ja vaatia astumaan hänen etuaan puolustamaan tai sen puolesta hyökkäämään ja tappamaan, tuhoamaan ja raiskaamaan. Koti, uskonto ja isänmaa: näistä ei voi valita. Koti voi olla tänään oma, huomenna jonkun muun asemapaikka. Uskonto on aina jommalla kummalla rintamalla väärä ja sen takia ammutaan vastakkaisilta puolilta hiekkasäkkien takaa tai kavalasti katolta käsin. Isänmaa on diktaattorin käsissä eikä ole mitään halua sen oikeuksia puolustaa. Ei ole kahden rintaman sotaa, oikean ja väärän, hyvän ja pahan rintamaa, vaan kuka tahansa voi olla vihollinen. Joka eilen oli naapuri ja ystävä, voi tänään olla vihamiehistä tulisin.

Millainen ihminen tahtoo karata ristitulesta? Millaiselta suomalainen haluaa pakolaisen näyttävän? Pitääkö hänen olla likainen ja huonoissa vaatteissa, tukka takkuisena ja likaiset kasvot kyynelten juovittamina? Pitääkö hänen pelokkaana pälyillä ja anoa armoa, kun astuu bussista ventovieraalle maalle? Pitääkö hänen kumartaa jokaiselle vastaantulijalle ja anoa armoa astua sisälle sateesta. Voiko hän pukea aamulla herättyään puhtaat ja siistit vaatteet ylleen, leikkauttaa hiuksensa siistiksi ja ajella partansa päivittäin? Pitääkö hänen piilottaa kaikki mukaansa ottamat kultakorut, vai voiko hän ylpeänä kantaa niitä sormissaan? Pitääkö hänen haista pahalle, ulosteelle ja märälle syysilmalle, vai voiko hänen ihonsa tuoksua puhtaalle ja hyville hajuvesille? Pitääkö hänen hampaidensa olla mustat ja risaiset vai voiko hän hymyillä leveästi ja iloisesti valkoisin hampain, kun hän tapaa ystävällisen ihmisen?

Millaiselta pakolaisen pitää näyttää, että hänellä varmasti on hätä? Pitääkö hänen näyttää kerjäläiseltä, vaikka hän ennen pakomatkaansa oli vielä hyvin toimeentuleva lääkäri tai osaava opettaja tai ahkera maatyöläinen, joka sai peltonsa kasvamaan ja tuottamaan? Pitääkö pakolaisen laittaa päällensä kuluneet, risaiset vaatteet, vaikka hänellä on taloudellisesti mahdollisuus itse hankkia vaatteensa ja pitää itsensä puhtaana viikkokausien, kuukausien tai vuosien pakomatkan aikana? Katsooko kuolemanpelko pankkitiliä? Tekeekö se siististä ihmisestä likaisen ja vieroksuttavan?

Kuolemaa pelkää varmasti jokainen, joka haluaa elää ja iloita ainutlaatuisesta elämästä. Joka ikinen ihminen haluaa itselleen ja läheisilleen hyvän, rauhallisen ja turvallisen elämän. Hätä ei lue lakia. Hätä ei ymmärrä likaisia hiuksia, ei myskin tuoksua. Hätä ei kunnioita saati pelkää risaisia vaatteita sen enempää kuin juhlapukuakaan. Hätä on ihmisen sisällä, pelko on syvällä sydämessä. Kuolemanpelkoa haluaa paeta niin rikas kuin köyhäkin, jokainen, joka kiihkeästi kaipaa itselleen uskoa, toivoa ja rakkautta, kotia, uskontoa ja isänmaata.

Mitä vittua.

Mitä vittua.
Se on suden ulvahdus
mustassa yössä,
hukka villaturkissa
katrasta johtamassa.

Villieläimen mieli

Vesilintua
ei haittaa, vaikka sänky
on litimärkä.
Villieläimen mieli
ei murru murinasta.

Sota ja sananvapaus

Aseen piippuun ei
uskalla mies katsoa.
Perhe hajoaa
täälläkin, kun myrskysää
keikuttaa avutonta.

Aamun odotusta

Kohisten kääntyy
maapallo pimeää päin
eivätkä näe
terävimmätkään silmät
meren mustaa aaltoa.

Kevytpappina Kuhmoisten seurakunnassa

Sain aamusella Häggmanin kahvilassa ensikäden tietoa, että pappien palkkaamisesta maaseutuseurakuntiin ja miksei kaupunkeihinkin on tullut suuri ongelma. Jos ei ole pappeja, tyhjästä on paha nyhjäistä. Ja jos on pappeja, saattaapi seurakunnalla olla rahavarat niin vähäiset, ettei ole varaa palkata pappia seurakuntalaisista huolta pitämään.

Hammaslääkäreiden vaikeaa työtä helpottamaan keksittiin jokunen vuosikymmen sitten nopeasti koulutettava ja pienempipalkkainen hammashoitaja, nykyisin suuhygienisti, joka hoitaa hampaita pinnalta käsin. Häntä ei ole koulutettu varsinaisesti hoitamaan hammasta, vaan ennaltaehkäisemään suuritöinen hammashuolto, paikkaukset, korjaukset, poistamiset, juurihoidot... Ja lääkäreiden rutiinitöihin, vaikkapa nuhaiselle reseptilääkkeen kirjoittamiseen lisäkoulutetaan sairaanhoitajia, joiden ammattitaito riittää varmasti tunnistamaan tavalliset arkisairaudet. Miksi ei siis papillekin hankittaisi avuksi kevyempää pappisversiota, kevytpappia, joka hoitaisi hautaukset tai kasteet tai vihkisi pariskunnan onnelliseen avioliittoon. Raskaampi versio kappalaisesta kirkkoherraan hoitasi kaikki hallinnolliset ja yliopistotasoisen koulutuksen vaativat tehtävät ja huolehtisivat varsinaisen sananjulistuksen syvemmin tiedoin ja koulutuksen tuomin taidoin. Saisivat näin köyhemmätkin seurakunnat paimenensa kasaan ja lapset kasteelle ennen kuin kävelemään oppivat sekä vainajat säällisessä ajassa haudan lepoon. Eikä tarvitsisi ihmisten susipareina verottajalle tai huonommassa tapauksessa lakimiehelle selitellä niitä ja näitä, kun olisi kevytpapin signeeraama vihkitodistus näyttää todisteeksi yhteisestä elämäntiestä.

PAIKKOJA AVOINNA:

Kevytpapin virka Kuhmoisten seurakunnassa

Virkaan edellytetään ammattikorkeakoulutasoista kevytpapin tutkintoa.
Aiempi kokemus ei ole välttämätön, sillä Kuhmoinen kyllä kevytpapin kasvattaa.

Kuivaa ainetta

Tiedemiehet ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että avaruudessa on jossakin olemassa niin tiheitä kappaleita, että ne imevät kaiken valon eivätkä heijasta mitään ulospäin. Ja ovatpa he myös olettaneet, että jopa 95 prosenttia kaikesta maailmankaikkeuden aineesta on yhä teillä tietymättömillä. Tuota kadoksissa olevaa ainetta sanotaan pimeäksi aineeksi.Suuri osa kateissa olevasta aineesta on energiaa ja viidesosa pimeää ainetta. Tuo ylenkaikkinen mustuus on niin hämmentävä, että se jopa lisää kappaleiden massoja ja tekee galakseista melkein tiiviitä. Hyvä on ihmisen oppia tuokin asia vaikka kantapään kautta, että osaa sitten tehdä oikeita toimia, kun tuollainen pimeä aine sattuu kohdalle tai maapallo on ajautumassa mustan aukon tuntumaan. Tiedetään painaa jarrua, ettei aivan menisi hukkaan kaikki maapallolle rakennetut ydin- ja vesi- ja hiilivoimalat, jotka jauhavat energiansäästölampun kaasuun kipinää. On kuin karvahattu olisi liian syvällä päässä: mitään ei näe ja olo tuntuu puristavalta.

Vaikka minä en ole tiedemies enkä omista edes huonolinssistä kaukoputkea, olen alkanut pohtia muuatta toista asiaa. Jos on avaruuden ainemäärästä 95 prosenttia kadoksissa eikä siitä tiedetä mitään ja reipas parikymmentä prosenttia kadoksissa olevasta aineesta on pimeää, täytyy osan runsaasta 70 prosentista olla kuiva-ainetta. Ja tuo kuiva-aine ympäröi pitkin galakseja siellä täällä kyhjöttäviä kuiva-aukkoja, jotka ovat hyvin paljon kuivempia kuin se kuuluisa beduiinin tossu. Jos tuollaisesta kuiva-aukosta ottaisi pienen palasen, sanotaan nyt vaikka nuppineulan pään kokoisen kappaleen ja pudottaisi sen kymmenen renkaan kaivoon, kuuluisi vain tsup. Ja kaivo olisi rutikuiva. Uskomattomia määriä se imisi itseensä vettä. Monimiljoonakertaisesti kokoonsa verrattuna. Niinpä minusta olisi paljon järkevämpää käyttää nyt valtion supistuvia yliopistojen tutkimusmäärärahoja kuiva-aineen etsintään ja unohtaa pimeäaineet ja mustat aukot vähäksi aikaa. Miten helppoa olisi rengaskaivon tyhjennys ja huolto, kun kaivon voisi silmänräpäyksessä kuivattaa huoltotointa varten. Laittaisi vain riskin kaivinkoneen kauhaan nokareen kuiva-ainetta ja käyttäisi sitä kaivossa ja kantaisi sitten metsään turpoamaan.

Viime aikoina varsinkin facebookissa monet ovat olleet kovin kärkkäitä kuka maahanmuuttajista, kuka hallituksen leikkauksista, kuka mistäkin. Tappotuomioita jaetaan ja ihmissuhteita katkotaan kovin käsin ja julmin sanoin. Eikö vain olisikin kuiva-aine tuohonkin taisteluun mitä mainioin väline ja säästyisi monen ihmisen henki. Heittäisi vain hankalaksi käyneen facebookkaverin mökkirantaan sokeripalallisen kuiva-ainetta ja katsoisi, miten rääväsuinen naapuri  kesken saunasukelluksen haroisi rutikuivaa pohjamutaa kuin aurinkoisen Australian kuivalla maalla kiipeilevä ahven. Semmoisenkin ovat tutkijat löytäneet. Mutta missä on kuiva-aine ja sen keskellä aukko. Sitä etsimään.

Turtles ja kaksitoista opetuslasta

Päiväkotiin saapui pappi. Lapset katsoivat uteliaina pitkää miestä, jonka musta vaatekerta vähän pelotti ja valkoinen pahvikaulus herätti kysymyksiä. Lapset istuivat lattialla ja pappi asettui huoneen reunakorokkeelle liitutaulun viereen. Supateltiin.

- No niin, lapset. Tänään puhumme Jeesuksen opetuslapsista. Heitähän oli kaksitoista. Muistaako kukaan opetuslasten nimiä?

Aleksi nousi innoissaan seisomaan ja käveli papin luokse.

- Tiijäkkö sinä mikkä on Turtlesien nimet?