Neptunus ja Poseidon

Pelkään kovasti

merta ja hukkumista,

mutta rakastan

vanhan veneen viksausta.

Neptunus ja Poseidon.

Takinkääntäjä

Takinkääntäjä

näkee nurjankin puolen.

Vain jääräpäinen

nuhjaa takin kyynärpäät

ja kalliin kankaan puhki.

Toivoa

Aamun kajossa 

sinä et hengitä vain

kasteista ilmaa,

vaan toivoa kaikesta

hyvästä uuteen päivään.

Akku tyhjä ja rajalla ryskää

Kaksi vuotta olemme puhuneet sodasta ja siihen varautumisesta. Meille ovat tulleet tutuiksi niin natot kuin deeceeaatkin. Kaapit on kehotuksesta täytetty näkkileivällä ja muulla kuivamuonalla. Vettä on saavikaupalla varastoissa. Tosin se on odottaissa vaarassa limottua, mutta onpahan nuljakampi niellä. Lamppuihin on vaihdettu kuivat ja ehyet paristot, matkaradiot on huollettu, kanavat huolellisesti valittu ja antennit käännetty oikeaan suuntaan, bensaa on kanisterissa kammarin nurkassa, kuivaa klapia liiterit täynnä… Olemme kuin hamsterit posket pullevina: kohta se kuitenkin rajalla ryskää. ”Niin ne ratiossa sano.”

Tuli tammikuu ja korkeapaine hiipi kuin muumien mörkö salakavalasti Suomeen. Pilvet häipyivät taivaalta ja kaukaa Siperiasta lähti kylmä rintama liikkeelle eikä pysähtynyt kuin vasta Suomen yllä. Ei hyytänyt kuura pelkästään itärajan piikkilankaa, vaan paukkuivat hirret ja metsän puut kautta maan, kun pakkanen kipusi kolmeenkymppiin kuin irvihampainen karhu petäjään.

Suomi on valmistautunut itärajan turvallisuuteen hyvin. Niin meille on kerrottu. On valmistauduttu niin perusteellisesti, että raja on suljettu kokonaan. On turvallista olla kotomaassa kaapit täynnä kuivamuonaa, kuivat puut odottamassa hankaluuksia, autot pihassa valmiina lähtöön, jos niikseen menisi.

Mutta entäpä, jos kaikesta varautumisesta huolimatta oletettu kiusalainen olisikin niin katala, ettei välittäisi meidän varastoistamme saati piikkilankaesteistä. Jospa tuo ikiaikainen, ilkikurinen iVana (katala kyborgi merkitään nykyisin etumerkillä, pienellä i-kirjaimella) hoksaisikin katsoa lämpömittariin. Talvisodassa ei vielä hoksannut, kun ei ollut kyborgi.

Niin. Tuli siis tammikuu ja kovat kolmenkympin pakkaset. Kun pakkasta oli jatkunut kaksi päivää, tienvarret ja pihamaat olivat täynnä hyytyneitä autoja omani noiden joukossa. Akut eivät kestäneet yhtäkään saati muutamaa kovaa pakkasyötä, vaan hyytyivät kuin hömötiainen vanhuuteen.

Miten kävikään hamstereiden tasavallalle jo kolmantena pakkaspäivänä? Kun akuttomien autojen kylmästä jähmettyneet kuljettajat täyttivät akkuja myyvät varaosaliikkeet, jo toisen pakkaspäivän lopputunteina kauppiaat kertoivat maahantuojien varastojen hiipuneen. Kansalaisten komerot olivat täynnä näkkileipää, taskulamppuja, matkaradioita, varavoimalähteitä, kuivia polttopuita. Mutta autot nököttivät akuttomina ja kelvottomina. Sanottiin: ”Eihän tällaiseen osattu varautua.”

Kaukana idässä loisti taivaalla tähti. Sen alla i-kyborgi  tuijotti lämpömittaria ja tuumasi: ”Se on pojat jo kolmas tujakka pakkaspäivä. Eiköhän lähdetä.”

(Onneksi Suomen armeijan akkuvarastot ovat paremmalla tolalla – oletan.)

Nivala-lehden kolumni

18.1.2024

Paliskuntien kuningatar

Paliskuntien

kuningatar kohtasi

kirnun siulassa

hirvaan kiimaa nostavan,

pysähdyttävän voiman.

Vanhaa tietoa juttaillen

Tieto on tavaraa. Tuolla sloganilla esitettiin joitakin vuosikymmeniä sitten televisiovisaa, jossa oikea tieto muuttui tavaraksi. Kun tiesi vaikkapa Kiinan muurin pituuden tai muuta triviaalia tietoa muutaman kysymyksen verran, saattoi voittaa silitysraudan tai leivänpaahtimen tai muita siihen aikaan haluttuja muutaman sadan markan arvoisia esineitä.

Vanha tieto harvoin enää muuttuu tavaraksi. Kun presidenttiehdokkaalta kysyttiin, kuka on kirjoittanut Nummisuutarit -teoksen, hän veikkasi kirjoittajaksi Kalle Päätaloa. Kysyin saman kysymyksen presidenttiehdokkaan ikäluokkaan kuuluvalta ystävältäni eikä hänkään tiennyt Nummisuutareita Aleksis Kiven kirjoittamaksi. Ymmärsin oitis, että mikä minulle on tietona itsestään selvää, ei merkitse tänään Suomea johtaville ja pyörittäville ihmisille välttämättä mitään. Ja kun asiaa mietin hetkisen istuttuani , tuo kyseinen tieto vaikuttaa harmikseni yli-ikäiseltä vailla todellista merkitystä. Se voi olla hippunen yleissivistystä, mutta ei yhtään enempää.

Koululaisena kotitehtävätutkielmia tehdessä tieto etsittiin arvokkaasta tietosanakirjasta. Kirjassa oli aakkostettu sanat ja asiat, ja niiden merkitys selvitettiin muutamalla rivillä tai sitten käsitteellisemmille asioille riitti jopa muutaman sivun verran selitystä. Tieto oli hyvin tiivistettyä eikä ehkä aina kovin objektiivista. Nyt noilla tietokirjoilla ei ole edes historiallista merkitystä saati arvoa. Divarit kaihtavat mokomia ja kehottavat viemään ne kaatopaikalle. Tiedosta on noilta osin tullut hylkytavaraa.

Ortodoksinen kirkko pitää voimakkaasti kiinni vanhoista perinteistä, vanhoista ilmaisuista ja tavoista, vanhasta tiedosta. Minut on kastettu ortodoksiksi, mutta en ole kovin innokkaasti osallistunut kirkon toimintaan. Muutaman kerran olen käynyt kirkossa vaikuttumassa mystiikasta ja kiehtovista tuoksuista, mutta sanoma on jäänyt ikäväkseni vieraaksi. Haluaisin kuitenkin kaiken olevan toisin. Tahtoisin osallistua, mutta kerta kerran jälkeen tunnen itseni tietämättömäksi. Kuulen itselleni vierasta tietoa, joka ei minua puhuttele. Kymmenet pyhät nimet, joista en mitään tiedä, pitkästyttävät. Tieto on jäänyt minusta hyvin kauas, toisille vuosikymmenille, kaukaisille vuosisadoille. Tieto ei minua enää tavoita eikä tunne yksin riitä.

Kun tieto tarpeeksi vanhenee, käy kuin presidenttiehdokkaalle alakoululaisten tentissä. Sähköauto osataan kytkeä huoltoasemalla pistokkeeseen, Googlesta osataan kaivaa esille tietoa, avaruustutkimuksen uusimmat tulokset saadaan hetkessä selville, mutta Aleksis Kiven nimi ei muistu enää mieleen. Ei muistu mieleen marttyyrit, pyhittäjät, vanhurskaat, tunnustajat, apostolit, profeetat, autuaat… Ihmiselle ikuista tietoa on vain, että maa kiertää aurinkoa, ja aurinko kiertää Linnunradan keskellä olevaa supermassiivista mustaa aukkoa. Ja tuon kierroksen mitta on 240 miljoonaa vuotta. Vai onko?

 

Kolumni on julkaistu sanomalehti Kalajokilaaksossa 12.1.2024

Huumaava toivo

Minun jouluni

hentoinen suklaantuoksu,

huumaava toivo

nousi roskalaatikon

konvehtirasiasta.