Jos Helsingin pormestari Juhana Vartiainen uskaltaa julkisesti ilmoittaa tuntevansa itsensä miesten mieheksi omistaessaan porakoneen, tuohon asiaan kannattaa puuttua näin keskemmältäkin Suomea. Miesten on viimeistään nyt aika astua ulos Ikean kaapeista ja näyttää, mitä ovat miehiään.
Sain
lahjaksi metsurin kypärän. Kovin paljon en puita kaatele enkä myöskään
kotipihalla kuljeskele putoavien esineiden alla. Mutta kun tartun jostakin
syystä moottorisahaan, laitan tuon värikkään, kuulosuojaimilla ja silmikolla
varustetun muovikypärän syvälle päähäni ja lähden miesten töihin. Vilkaisen
eteisen peilistä testosteronilta tuoksuvaa ulkomuotoani ja päätä heilauttamalla
lasken silmikon alas. Olen lähdössä uroiden hommiin. Mutta niin kuin usein käy,
tunnelmat osin karisevat jo sahaa käynnistäessä, kun kypärässä tulee hiki ja
hikipisarat sokaisevat silmät ja on pakko riisua tuo ritarin päähine ja
altistaa suojaamaton pää onnettomuudelle jo ennen taistelua.
Omistimme
vielä viime keväänä kesämökin Ruotsin Kalixissa, mutta mökki löysi uudet
omistajat ja pakkasimme mukaan lähtevän omaisuuden kuomukärryyn. Koska
mökkimatka oli melko pitkä, noin 350 kilometriä, ei kaikkea tarpeellista voinut
millään kuljettaa joka reissulla mukana. Niinpä mökille hankittiin kutakuinkin
sama arsenaali työkaluja kuin kotona. Meillä on nyt lähes kaikkea kaksin
kappalein. Ja koska olen mies, minulla on kaksinkertainen syy tulla ulos tuosta
miehuudettomuuden kaapista ja kertoa olevani tosimies.
Porakone on
tosimiehen ensimmäinen hankinta. Se on sikälikin hyvä, että siihen saa
lisälaitteina yhtä ja toista: vääntimiä, poranteriä, kiillostuslaikan,
katkaisulaikan… Mutta tuolla yksittäisellä hankinnalla uskaltaa vasta raottaa
kaapin ovea. Lähes täydellisesti miehinen hankinta on polttomoottorikäyttöinen saha.
Sähkösahan kanssa ei pääse samaan tunnelmaan, kun se toimii liian helposti.
Polttomoottorisahan kanssa täytyy osata tehdä oikea bensiinin ja öljyn suhde
eli sekoittaa itse bensiini. Tähän tulee mukaan siis jo vaativa kemiallinen
prosessi ja ymmärrys, ettei kaksitahtimoottori toimi ilman bensaan sekoitettua
öljyä.
Minulla on
porakoneita, kiillotuslaitteita, kulmahiomakoneita, moottorisahoja,
sähkösahoja, pumppuja, jiirisahoja – kaikkea kaksin kappalein. Mutta silti
tunnen itseni vielä hyvin vajavaiseksi mieheksi, lähes henkilöksi ainoastaan.
Minulta puuttuu se kaikkein suurin miehisen identiteetin maksimointiväline. Ja
tästä syytän hyvin vakavasti tämän muuten niin sivistyneen valtion 70-luvun
opetussuunnitelmia. Tuolloin ei keskikoulussa opetettu hitsaamaan. Niinpä nyt
tiedän kasvien yhteyttämisestä ja roomalaisten historiasta enemmän kuin
hitsaamisesta. Kun vaikeroin katkenneen kärryn aisan kanssa, muistelen, kuinka
Caesar kukisti gallit ja alkoi hallita Roomaa kuin mies, miesten mies. Mutta
minulta puuttuu invertteri - perkele.
Julkaistu sanomalehti Kalajokilaakson Visiitti-tekstinä 16.6.2023
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti