Kilttiä olla kiltti

Viimeisen puolentoista vuoden aikana koko ihmiskunta on saanut omin silmin nähdä ihmisen ilkeyden ja pahuuden terävimmillään, kauheimmillaan, raadollisimmillaan. Kukaan ei olisi voinut pahimmissa painajaisissaan ajatella tai unta nähdä sivistyneen Euroopan teurastuksesta ja hävityksestä. Sen ei pitänyt enää olla totta meidän aikanamme. Sodat kuuluivat kauas meistä, toisille mantereille. Mutta niin kauan kuin ihminen tätä maailmaa asuttaa, ilkeys kulkee kujia ja katuja pitkin, kaupunkeja ja kyliä pitkin, pitkin meidän jokaisen pihaa ja tunkeutuu varkaan tavoin koteihin ja mieliin.

Ihmisen ilkeys on ainutlaatuinen ilmiö maailmassa, sillä ihminen on ainoa elävä olento maapallolla, joka kykenee olemaan totaalisen ilkeä missä vain ja milloin vain, kenelle tahansa tutulle tai vieraalle ihmiselle, jopa eläimille. Kansallisbaletin entiset tanssijat, taitoluistelijat ja voimistelijat  ovat kertoneet huonosta kohtelusta, irvailusta painostaan ja ulkonäöstään. Taidetta pidetään tasa-arvoisena viihteenä, jonka tarkoitus on tuottaa uusia ajatuksia ja hyvää oloa, ei  tuskaa ja ahdistusta. Mutta missä on itseä parempaa osaamista, siellä on myös kiusanhenkiä. Tai missä on itseä huonompaa tekemistä, sinne kohta saapuu kiusaaja osoittamaan sormellaan.

Johtajuus ei ole ilkeyden synonyymi, vaikka niin usein ajatellaan. Johtamiseen kuuluu paljon asioita, jotka eivät miellytä kaikkia johdettavia. Nyt Suomeen muodostetaan hallitusta ja vaalilupausten mukaan on alkamassa ”kurjistumisen” kausi. On pantava suu säkkiä myöden. Etuja on karsittava ja jopa omista eduista on luovuttava. Se sattuu. Se on ilkeätä puuhaa ja usein jostakin hyvästä luopumiseen pakottamista pidetään ilkeytenä. Mutta kun ihmisen ilkeyden perus on meillä kaikilla tiedossa, otamme kurjistamisemme vastaan kuin polttoaineen hinnankorotuksen: nuristen ja päättäjien ilkeyttä parjaten.

Kahvilakeskusteluissa mukana ovat usein ihmiset, jotka eivät ole paikalla. Paikalla olijoita ei juurikaan muisteta, heitä ei kehuta tekemisistään tai osaamisestaan. Mutta usein he, jotka jotakin jossakin muualla tekevät tai ovat tehneet, ovat tehneet tekemisensä melko lailla väärin. On paljon helpompi olla vähän ilkeä kuin muille kertoa jonkun muun osaavan jotakin itseä paremmin.

Ilkeys ei ole synnynnäinen ominaisuus, se ei kuulu perimään. Se on kasvatuksen tulos. Koti kasvattaa, koulu kasvattaa, naapurit kasvattavat, työpaikka kasvattaa. Missä ihminen kohtaa ilkeyden, hän kohtaa ilkeän ihmisen koko historian, lapsuuden, nuoruuden, aikuisuuden, vanhuuden. Vasta kuolema korjaa ja kasvattaa kiltiksi enkeliksi.

Albert Einstein on kirjoittanut: ”On helpompaa tehdä plutonium vaarattomaksi kuin tehdä vaarattomaksi ihmisen ilkeä mieli.” Aloitetaan vaarattomaksi tekeminen tästä hetkestä. Sano jotakin kilttiä. Ei se satu eikä ole sinulta pois.