Virkeä ja elävä keskusta pelastaa pikkukaupungin

Pienten väkeään menettävien kaupunkien paniikki purkautuu sivukylien ylimitoitettuun kehittämiseen ja lujaan uskoon, että kaikki muualta muka muuttavat ihmiset haluavat elämään metsän keskelle. Rakennetaan uusia kouluja ja toivotaan, että ne vetäisivät väkeä kuihtuviin kyliin ja saisivat kylät kasvamaan taas elinvoimaisiksi ja vireiksi.

Nykyajan ihminen haluaa valoa ja vilinää. Mikään muu ei selitä sitä, että maalta halutaan kaupunkiin ja vieläpä suurkaupunkiin. Tulee aika ajoin hetkiä, että tuo syke kääntyykin toisinpäin, mutta nuo kaupungeista maalle muutot ovat hyvin ohimeneviä ilmiöitä. Koronan aikaan uskottiin, että kuihtuvat kylät alkavat taas saada uutta elämää, kun ihmiset kaipaavat maalle ja vapaaseen, puhtaaseen ilmaan. Tosiasiassa ihmiset kaipasivat vain toisiaan, muita ihmisiä ja tylsistyivät kaupunkiasunnoissaan. Maaseutu ei tainnut sittenkään koronasta voittaa yhtään mitään.

Elokuvien Sherwoodin metsät ja vapaat robinhoodit ovat niin kauan mukavia ja houkuttelevia, kun ne ovat vain elokuvien kauniita kuvia. Mutta kun kaupungista maalle muuttaneen idealistin omalle ratsupolulle sataa metri lunta ja naapuri on kilometrin päässä aurakalustonsa kanssa, illuusio vapaudesta lentää etelään kuin kurkiaura, kuin Nottinghamin sheriffin nuoli metsäsissin rintaan. Metsässä viihtyvät toisenlaiset ihmiset eivätkä he enää koskaan tule olemaan Suomessakaan enemmistönä. Ääntä heillä tosin piisaa.

Suurin osa suomalaisista haluaa elää kaupungissa, keskustoissa ja palvelujen lähellä. Tästä katsantokannasta on varsin loogista ajatella, että pääpaino kehittämiselle pitää laittaa asutuskeskuksiin paitsi suurkaupungeissa myös pienissä maaseutukaupungeissa. Ihmiset eivät massoina haluaa muuttaa sivukylille, vaan keskuksiin. Väkisin ei kannata puhaltaa henkeä tyhjeneviin periin, pohjiin, kyliin. Luontevaa on keskittää kaikki tarmo sinne, missä väki enimmäkseen liikkuu ja luultavimmin asuu.

Ylivieskan väkiluku on kasvanut ja kasvaa. Suuri syy tuohon lienee keskustan alueen palvelujen ja kaupan vahva kehitys. Nivalassakin olemme osin oikealla tiellä, kun täällä uskalletaan investoida keskustan alueen lähellä olevaan teollisuuskylään ja liikuntapalveluihin. Kun Helsingistä ajaa nelostietä Pihtiputaalle ja sieltä Haapajärven kautta Nivalaan, näkee metsää kyllä riittävästi. Suurin osa meistä ei halua kuitenkaan sinne asumaan. Me tarvitsemme valoa, vilskettä ja elämää.

Suurkaupunkeja näistä kylistä ei koskaan tule, mutta viihtyisiä ja virkeitä pikkukaupunkeja näistä on mahdollisuus rakentaa keskittymällä keskusten kehittämiseen. Jos keskus kuihtuu, ei uusi koulukaan ole riittävä syy sijoittua sivykylälle. Keskusta tarvitsee aina monumenttinsa ollakseen kiinnostava. Siihen kannattaa sijoittaa ja nostaa valo mahdollisimman korkealle, jotta se näkyy houkuttelevana riittävän kauas.