Keskustelin tuttavani kanssa radikalisoitumisesta. On julkisesti tiedossa, että Suomessa vaikuttava, varsin tunnettu kauppias radikalisoitui pitkällä ulkomaanmatkallaan. Tuosta asiasta ovat monet valtakunnalliset lehdet kirjoittaneet. Kauppiaalla on lehtitietojen mukaan ollut varsin tiiviit yhteydet pohjoismaisiin ääri-isänmaallisiin vastarintaliikkeisiin, selkeästi sanottuna uusnatseihin. Kerroin tuttavalleni, etten halua rahoittaa pienestikään kyseistä ideologiaa sen varsin synkän menneisyyden takia enkä myös sen nykyisen ajattelutavan takia. Suomalaisten uusnatsien mielestä Suomi kuuluu vain suomalaisille eikä tänne ole muilla mitään asiaa.
Maailmassa ei kuitenkaan ole koskaan voitu sulkea rajoja, vaan ihmiset ovat aina voineet muuttaa muihin maihin niin taloudellisista kuin muistakin syistä. En hyväksy ihmisen tuomitsemista hänen syntyperänsä takia, vaan ainoastaan hänen tekojensa vuoksi. Tuttavani oli kuitenkin sitä mieltä, että on eri asia olla nykypäivänä natsimielinen kuin 1930- ja 1940-luvuilla. En ollut samaa mieltä.
Natsien ainoa tehtävä oli synnyttää ja kasvattaa yksi suurvalta, jossa vain arjalaiset saattoivat hallita tuota maailmaa. Kaikki muut voitiin tuhota, ja tuhoaminen aloitettiin juutalaisista. Se oli siis vasta alku. On tullut ilmi, että myös Suomi oli natsien agendalla hyvin vahvasti. Maasta aiottiin tehdä metsästysalue ja sen ihmiset alirotuisina piti tuhota. Emme siis olleetkaan parempaa rotua, jolla olisi ollut jokin merkittävä tehtävä kolmannessa valtakunnassa.
Tuskin kovinkaan moni ajatteli viime vuosisadan kolmannella vuosikymmenellä, että pieni, mustatukkainen mies saattaisi saada sellaisen murhaamisen mullistuksen aikaan kuin hän sitten lopulta sai. Arviolta kaksikymmentä miljoonaa ihmistä menetti henkensä vain sen tähden, että muuan mies ajatteli olevansa muita parempi ja järjestävänsä maailman uudelleen. Tuossa luvussa eivät ole mukana kaikki toisessa maailmansodassa kuolleet, vaan ainoastaan holokaustin uhrit.
Verrattiinko noina vuosina ja vuosikymmeninä Adolf Hitleriä johonkin toiseen ja sanottiin sen olevan eri asia? Onko kansallissosialismi jonakin muuna aikana eri asia kuin jonakin toisena aikana? Voiko ihminen ajatella samasta asiasta jonakin toisena aikana pehmeämmin tai inhimillisemmin vai onko perusajatus tuossa aatemaailmassa aina sama ja yhdenvertainen: minä olen parempi ja sinä joudat kuolla! Minusta ei ole eri asia olla natsi tänään kuin ennen toista maailmansotaa. Siinä liikkeessä on aina sama kaiku: väkivalta ja sorto niitä kohtaan, jotka eivät ole oikeaa rotua tai tunnusta oikeaa uskoa, eivät ole ruumiiltaan tai mieleltään terveitä. Heidän tehtävänsä oli "jalostuksen" kautta kuolla ja kadota jäljettömiin puhdasrotuisen kansan tieltä.
Maailma taistelee ääri-islamilaista ISISiä vastaan. ISIS haluaa luoda yhden uskon ja yhden jumalan ja ankaran sharialain maailman. Ankaruudessaan tuo usko ei kuitenkaan ole millään lailla kilpailukykyinen natsien luoman kolmannen valtakunnan uskonnon kanssa. Mutta vahvistuessaan ja voimistuessaan se voisi olla. Siitä on paljon esimerkkejä lähi-idästä ja lännestäkin. On oikeus kiusata ja tappaa niitä, jotka eivät ole samaa mieltä, samaa uskontoa, samaa rotua, samaa väriä, samaa heimoa, samaa sukupuolta.
Natsit olivat voimissaan 1930- ja 1940-luvuilla ja ISIS vielä viime vuonna. Nyt ISIS on lyöty monessa paikassa ja se hamuaa valtaa Talebanin, toisen ääri-islamilaisen liikkeen alueilta. Kaksi samaa jumalaa kumartavaa liikettä ovat toistensa kimpussa, koska toisen jumala on parempi kuin toisen, vaikka se sama onkin. Jo tuo esimerkki kertoo, miten vaarallisia vahvojen ihmisten johtamat ääriliikkeet ovat. Ei ole eri asia, milloin tuota voimaa kerätään, eilen vai tänään. Ei ole eri asia olla ääri-ihminen sata vuotta sitten tai nyt. Mutta eri asia on hyväksyä tai olla hyväksymättä ääriliikkeiden ideologia pienessä tai suuressa. Minä en hyväksy sitä pienessäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti