Marginaalin orjatöissä

Kun Tuomas Kyrö kirjoitti kirjansa mielensäpahoittajasta, hänkään tuskin aavisti, millaiseen mielensäpahoittajien pyöritykseen Suomi vielä joutuisikaan. Onnekseni olen saanut elää myös suvaitsevalla 70-luvulla, jolloin miehet olivat miehiä tai poikia ja naiset naisia tai tyttöjä, ja jolloin isät saivat vielä suukotella ja halata julkisella paikalla lapsiaan joutumatta pedofiliasyytösten kohteiksi, käydä yhdessä pienten lastensa kanssa kylvyssä tuntematta itseään perversseiksi.

Kun 70-luvulla saatoin jo sukukypsänä nuorukaisena katsella miestenlehtiä R-kioskin hyllyssä ja vertailla kuvien laatua ja niiden luomia tunnevirtauksia, myöhempinä vuosikymmeninä lehdet suljettiin muovipussiin ja vielä myöhemmin ne hävisivät hyllyistä kokonaan. Ei sopinut näyttää alastonta vartaloa villisti viikkolehtien välissä kaupan hyllyssä. Ensin vedottiin kuvien vaikuttavan lasten tunteisiin ja vahingoittavan herkkää lapsen mieltä ja myöhemmin naisten tasa-arvoon ja sukupuoliseen alistamiseen. Nyt haluan erottaa kaksi asiaa: vapaaehtoisen esiintymisen kuvissa ja teoissa ja alhaisen ihmiskaupan. Kaikenlainen väkivalta ja pakko on minulle vastenmielistä, tulkoon se tässä selväksi. Alastomuudella ja pornografialla taas ei ole välttämättä mitään tekemistä keskenään. Ainoa näitä yhdistävä tekijä on ihmisen mielikuvitus. Toisen mielestä jo pelkkä alaston ihmisvartalo on pornoa ja toinen näkee vain kauniita muotoja ja värejä ja pehmeää ihoa, valoa ja varjoa.

Missä kulkeen taiteen ja esineellistämisen raja? Miksi joku näkee aina alastomassa vartalossa vain esineen eikä ihmistä, ei tunnetta, ei hyvää oloa, ei nautintoa, ei himoa saati intohimoa? Miksi joku näkee alastoman ihmisen kuvassa vain rumaa raiskausta, hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja pakottamista, ihmiskauppaa, orjuutta ja alistamista? Miksi ihmisen vartalo pitää aina verhota, että se olisi kaunis ja luvallinen, sallittu ja siveä?

Suomessa on oikeastaan vain yksi kaupunki, joka määrää sallitun ja sallimattoman, siis kielletyn. Helsingissä asuvat kaikki mielensäpahoittajavaikuttajat. Jos Kainuun syrjäkylillä joku kirjoittaa facebookiin, miten hän on mielensä pahoittanut jostakin hänen mielestään naista alistavasta ja lasten psyykeä horjuttavasta alastonkuvasta, sillä ei ole mitään merkitystä. Mutta jos helsinkiläinen hienostoihminen ilmaisee mielipiteensä bussin kyljessä olevasta alastomasta takapuolesta, pylly poistetaan välittömästi ja kuvan julkaissut yritys pahoittelee julkisesti aiheuttamaansa mielipahaa. Tai jos kansainvälinen vaateketju julkaisee väärän värisen lapsen kuvan ja jonkun mielestä siihen yhteyteen sopimattoman tekstin, jopa ylikansallinen yritys lankeaa ansaan ja poistaa kuvat levityksestä ja pyytelee anteeksi herkän mielen hämmentämistä. Ja tuohon mielensäpahoittajan soololauluun yhtyy kohta iltapäivälehtien kuoro ja maailmanlaajuinen soppa on valmis. Näin hyvin pieni pahan mielen manaajien marginaali pitää orjatöissä kokonaisia kansakuntia, muokkaa mielipiteitä ja levittää vahingollisia ajatuksia ja mielikuvia, joihin suurin osa ihmisistä ei koskaan syyllistyisi.