Minulta kysyttiin, miksi niin monet nuoret ihmiset haluavat itse päättää elämänsä mitan. Miksi huominen ei herätä enää uteliaisuutta, vaan epätoivo ja ahdistus täyttävät ajatukset elämänhalua painavammiksi. Niin kovin paljon minun teki mieleni vastata, mutta vastausta ei ollut. Olettamus astui kuitenkin esiin ja otin puhelimen taskustani.
Puhutaan Z-sukupolvesta eli ihmisistä, jotka ovat syntyneet vuoden 1995 jälkeen. He ovat nyt vanhimmillaan vähän yli parikymmenvuotiaita ja edustavat ensimmäistä täydellistä kännykkäsukupolvea. Käytännössä he ovat siis ensimmäisen polven ryhmäihmisiä, joiden ei koskaan ole tarvinnut olla täysin yksin. Koko elämänsä ajan he ovat jakaneet itseään kavereilleen, ystävilleen, tuttavilleen ja jopa aivan ventovieraille ihmisille. Niin pian kuin he ovat oppineet lukemaan ja kirjoittamaan, he ovat laittaneet kännykkänsä kautta kuvia ja viestejä, lukeneet toisten ylilyhyitä tarinoita, katsoneet mielipidevärjättyjä kuvia, saaneet niin oikeaa kuin väärääkin tietoa suoraan taskuun, käteen ja silmiin.
Ihmisen pitää olla aktiivinen, laiha, urheilullinen, suosittu, rakastettu, tavoitettu ja tavoitettava, tavoiteltava superihminen vuorokauden ympäri. Kun puhelimesta kuuluu merkkiääni, sitä ei voi ohittaa, vaan puhelin on aukaistava, katsottava viesti ja vähintään siihen vastattava. Puhelin on koko ajan saatavilla ja puhelimen omistaja on joka hetki toisten tavoitettavissa. Ei ole enää aikaa olla yksin. Ei ole enää mahdollisuutta olla yksin omien ajatusten kanssa, kun ajatuksia muokkaavat niin ystävät, kaverit, tuttavat, täysin vieraatkin ihmiset. Joillakin ihmisillä ei enää edes ole omia ajatuksia, vaan ne ovat tulleet suoraan kännykkään valmiiksi muokattuina, siivottuina, raakoina, kehittymättöminä, kelvottomina, pohdittuina.
Jossakin vielä ajatellaan aivan itse ja juuri nämä ajattelevat ihmiset ovat vahvoja muokkaamaan massojen mielipiteitä. Heillä on tieto ja ymmärrys omasta mahdistaan ja voimastaan ja he käyttävät häikäilemättömästi hyväkseen tuota voimaa muokatakseen massasta mieleisensä. Tietty määrä ihmisiä on älykkäitä, osa keskitasoa vähän terävämpiä, suurin osa on keskinkertaisia eli reilu puolet ryhmästä on täysin vietävissä.
Zetojen sukupolvessa älykkyys on kenties jo uudella tasolla verrattuna muutaman vuosikymmenen takaiseen sukupolveen. Mutta sekään ei muuta tosiasiaa, että keskinkertaiset ovat aina enemmistönä ja he ovat kuin työmuurahaiset ja pitävät kekoa pystyssä. Keskinkertaisten ihmisten äänillä valitaan eduskunta, jonka tehtävänä on laatia lakeja ja sitä kautta pyörittää valtioita ja koko maailmaa. Seuraavien kymmenen, kahdenkymmenen vuoden kuluttua on olemassa kännykän kautta kasvanut keski-ikäinen sukupolvi, joka on käytännössä aivopesty disinformaatiolla pienen eliitin käsikassaroiksi, juoksupojiksi, mopoläheteiksi.
Joku kysyy, mikä tässä sitten on muuttunut aikaisempiin sukupolviin nähden. Aina ihmisiä on johdateltu ja ohjattu käyttäytymään juuri niin kuin voimakkaat ja vahvat ovat halunneet. Toisissa osissa maailmaa ohjaus on toiminut kohti diktatuuria, toisissa kohti demokratiaa ja edistystä aina sen mukaan, miten valveutunutta keskinkertaisten joukko on ollut. Sanotaan kertauksen olevan opintojen äiti. Nyt, kun kaikki maailman tieto voidaan tuottaa suoraan kansalaisen kännykkään, kertaaminen on valtava voima. Mielipiteen muokkaaminen omaan taskuun alkaa jo viisivuotiaana tai heti lukemaan opittua. Suuret muutokset ovat nyt siten mahdollisia vain muutaman vuoden sykleillä, lyhimmillään vain uuden puhellinsovelluksen kehityksen mittaisina.
Evoluutio ei millään pysy näin nopean muutoksen mukana eikä ihminen sopeudu täydelliseen ryhmäelämään. On olemassa kokonainen Z-sukupolvi, jolla ei ole ollut omaa rauhaa, ei hetkeäkään mahdollisuutta keskittyä vain omaan olemiseen, istua kaikessa rauhassa ilman ulkopuolista hälinää. Ei kukaan jaksa loputtomasti olla avoin kaikelle, vihata kaikkea, rakastaa yltiöpäisesti, taistella paikastaan yhteisössä, olla paras, vahvin ja voimakkain. Tulee hetki, kun ajatuksista haluaa joko omia tai kokonaan irti. Ja irtipäästäminen tarkoittaa vain yhtä asiaa: oma tie pitää kulkea suuntaan tai sitten siihen toiseen, jolta paluuta ei enää ole.
"Viekää kenttäoikeuteen. Pohja se on miunnii säkissäin."
PS. Tätä ei pidä lukea tietona, vaan aivan hatusta tempaistuna tajunnanvirtana, jossa siltikin saattaa olla hitunen iän mukanaan tuomaa totuutta (tai sitten harmaiden hiusten harhaa ja nuoruuden kateutta;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti