tiistai 19. toukokuuta 2020

Kaupunki lomauttaa

Yritys lomauttaa työntekijöitä vain välttämättömästä pakosta. Jos työtä ja tilauksia ei ole ja yrityksen kassa tyhjenee, vaihtoehtona on vain väen tilapäinen tai huonossa tapauksessa pysyvä vähentäminen parempia aikoja odotellessa. Mutta yritys ei missään nimessä puutu muiden yritysten työntekijöiden elämään - ei tietenkään.

Myös kunnat ja kaupungit voivat joutua tilapäisiin rahavaikeuksiin. Yleensä kyse ei ole työn vähenemisestä saati loppumisesta, vaan yli varojen elämisestä tai yllättävistä ylimääräisistä kuluista, jotka tavalla tai toisella on pakko hoitaa. Silloin kunnatkin lomauttavat työntekijänsä.

Esimerkkinä olkoon 20.000 asukkaan kunta, jossa on 800 työntekijää. Tärkeintä tässä ei ole kunnan koko ja työntekijämäärä, vaan periaate. Kunta on joutunut vaikeuksiin eli kaikki nuo 20.000 kuntalaista ovat tätä kautta vastuullisia oman kuntansa ahdingosta. Mutta kunta lomauttaakin kaikki työntekijänsä eli 800 ihmistä saadakseen kassansa kuntoon, mutta nuo loput 19.200 ihmistä pääsevät kuin koira veräjästä. Heitä tuo kurimus ei koske ollenkaan. Heidän palkkapussillaan ei käydä eikä heiltä peritä ylimääräistä rahaa kunnan yhteisten kulujen kattamiseen.

Kun kunnalta rahat loppuvat tai tarvitaan lisää rahaa uusiin projekteihin, nostetaan veroäyriä. Silloin jokainen kuntalainen osallistuu tasapuolisesti menojen kattamiseen ja tasapuolisesti saa myös rahalla ostetut palvelut. Se on demokratiaa eli tasapuolisuutta. Veroäyrin korottaminen on kuitenkin politiikkaa ja satuttaa kaikkia äänestäjiä, joten on edullisempaa äänten kannalta ärsyttää vain 800:aa ihmistä kuin kaikkia tuhansia äänestäjiä.

Kunnan omien työntekijöiden lomauttaminen kaikkien yhteiseksi eduksi on äärimmäisen epädemokraattinen tapa ja käsittääkseni kajoaa ihmisen perusoikeuksiin yhdenvertaisesta asemasta yhteisössä. Ihmettelen, ettei kukaan ole koskaan noussut barrikadille ja sytyttänyt itseään palamaan. Vähemmästäkin epätasa-arvosta on viikatetta heilutettu ja polttopulloja heitelty - ainakin herkimmissä maailmankolkissa.

Ei kommentteja: