"On reen alla lämmin, kun lunta tuiskuttaa.
Liinakkomme kiitää ja valkoinen on maa..."
Pieni poika seisoo tuolilla katonrajaan nostetun radion edessä ja näkee perheen pitämässä lujasti kiinni reen pohjasta ja selät viistävät maata, kun hevonen viilettää joenjäätä pitkin. Minkä takia pitää mennä reen alle, että tulisi lämmin.
Tuota talvista laulua kuuntelin lapsena montakin kertaa ja aina sama kummallinen näky hämmästytti minua. Olin kuullut laulun sanan väärin tai sitten en ollut ymmärtänyt sanaa ryijy (..."on ryijyn alla lämmin..."). Minulla oli siirtokarjalainen koti ja monet sanat tarkoittivat minulle jotakin aivan muuta kuin jollekin naapurille tai muille suomalaisille.
Olin noin kahdeksanvuotias, kun olin lähdössä jollekin urheiluseuran järjestämälle voimisteluleirille. Minulle annettiin lista, johon oli kirjoitettu kaikki mukaan otettava, ja siinä listassa olivat sanat kuppi ja huopa. Siis piti ottaa mukaan kuppi. Pakkasin mukaan kupin, kahvikupin. Sitä en juuri ihmetellyt, pakkasin vain. Ja sitten piti mukaan ottaa myös huopa. Sitä en pakannut. En yksinkertaisesti keksinyt mitään syytä ottaa mukaan kattohuopaa kesäleirille, jossa kuitenkin asuimme teltassa sateelta suojassa. Mutta viltin pakkasin, vaikka sitä ei ollut kirjoitettu edes listaan.
Kun menin ensimmäisen kerran sitten tuolla leirillä syömään, minulta puuttui lautanen. Sitä ei ollut listassa. Minulle kerrottiin, että kyllä listassa kuppi mainittiin. Oli minulla kuppi, mutta ei lautasta. Hankala oli yrittää syödä perunoita ja ruskeaa kastiketta kahvikupista koko viikko. Mutta en kai minä siellä kuitenkaan sitten nälkää nähnyt.
"Rannalla erämaajärven, on mökki niin pikkuinen... pois lähti mies, mökin jätti, takaisin tullut ei..." Kuvittelin, miten suuri mies kyykistyy pienen mökin ovelle ja konttaa ulos, oikaisee itsensä pihamaalla ja lähtee taakseen katsomatta kulkemaan. Jättiläinen.
Rakkaus on julmaa. Senkin olen kuullut radiosta. Erkki Junkkarinen lauloi sydäntäsärkevin soinnuin: "Sun ruususi punaiset mä laitoin hopeamaljahan. Vaan kauneimman mä niistä taitoin - ja pistin rintahan." Monet heittäytyvät junan alle palavan rakkauden huumassa, mutta harva työntää tikarin rintaan. Seppuku. Harakiri.
Kannattaa kuunnella radiota. Siellä on hauskoja lauluja. Tai syö viikko perunoita kahvikupista. Se opettaa tulkitsemaan tekstiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti