Oletko koskaan nähnyt kanan nokkivan? Monet ovat. Se on aika huvittavan näköistä touhua ihmisen silmin. Mutta oletkos koskaan nähnyt ihmisen nokkivan? Ainakin täällä aamupalaveripöydässä on muutama ihminen, jotka nyt syksyn edetessä ovat päivittäin käyneet metsässä milloin missäkin puolukoita nokkimassa. Taitaa ottaa selän päälle sellainen touhu. Ja nokan. Siksipä päätin kehittää oman puolukanpoimintasysteemin, joka on varsin logistinen.
Otetaan metsään mukaan sellainen isohko rulla salaojaputkea. Niitähän on tuolla peltojen varsilla nyt putkin pimein. Marjastaja oikoo tuollaisen putkikäärön sopivan puolukkaiseen metsään ja alkaa täyttää putkea puolukoilla ja käärii putkea takaisin kerälle sitä mukaa kuin puolukat on poimittu matkan varrelta. Putkessa olevat puolukat pyöreinä tietysti pyörivät sitä mukaa putken alkupäähän ja aina on tyhjää putkea ottamaan vastaan uusia puolukoita. Kun kerä on taas kasassa, kerääjällä on kokonainen salaojaputkikerä täynnä puolukoita. Tässä on vielä sekin hyvä puoli, ettei nyt enää kukaan eksy metsään, kun palataan automaattisesti lähtöpaikkaan. Sitten vaan putkikerä selkään ja kotiin.
Kotona sitten laitetaan putken pää mankeliin ja saavi alle ja mankeli käyntiin. Näin saadaan sekä mehu että hillo samalla kertaa. Ja turha kosteus (lue: vesi) on kotimatkan aikana valunut salaojaputkesta pois pitkin kantajan selkää näin matkantekoa viilentäen.
Putken voi sitten illalla palauttaa takaisin pellonreunaan odottamaan uutta tointa eli olemaan putkena salaojassa. Hullumpiakin ideoita maailmassa varmasti on. Niinkuin nyt lehtipuhallin. Tai shampanjasakset.
1 kommentti:
Ja minä kun juuri viime viikolla harkitsin sampanjasaksien hankkimista kun Viini-lehden kestotilaajana olisin halvalla saanut!!
Lähetä kommentti