Monella on maata ja melko monella on melko paljon maata. On peltoa, järven rantaa, jopa järveä ja järvenpohjaa, on metsää, suota... Jos joku valmistaa huonekalun, hän omistaa sen loppuikänsä, jos ei anna sitä kenellekään eikä myy. Kun Jumala loi taivaan ja maan, se ilmeisesti kuuluu hänelle loppuiän. Niinpä kysyin aamusella kirkkoherralta, missä kohden raamattua on sellainen kauppakirja tai luovutustodistus, että ihminen voi maata noin vain omistaa ja myyskennellä ja pitää itsellään kuin omaansa. No - raamatussa ei sellaista kauppakirjaa tietenkää ole. On vain kulttuurin muokkaama oikeus omistaa Jumalan luoma maa eli siis on ihmisen määräämä oikeus ottaa joltakin, vaikka itseään suuremmalta ja voimakkaammalta, jos niin kerran yhdessä päätetään. Se on aivan laillista touhua.
Ennen vanhaan oli metsärosvoja. Nyt on vain aivan tavallisia rosvoja. Mutta näitten rosvous ei sentään ole muuttunut lailliseksi, vaikka tuollakin asialla lienee aika pitkät perinteet ja rosvoamisen kulttuuri.
Jumala loi taivaan ja maan. Taivasta ei kuitenkaan voi ostaa. Päästöoikeuksia sentään voi eli taivasta voi rahaa vastaa sotkea. Valtioilla on oma ilmatilansa ja naapuri voi sitä aina silloin tällöin käydä loukkaamassa tai sitten voi jopa ampua alas sellaisen ilma-aluksen, joka ilman lupaa on toisen ilmatilassa, siis toisen taivaalla luvatta ja omin päin.
Raamatussa kuulemma sanotaan, että Jumala käski pitää maasta hyvää huolta ja viljellä ja ottaa siitä omansa. Tuosta kannattaa vetää sellainen johtopäätös, ettei naapurille kannata lainata ruohonleikkuriaan (ainakaan päältäajettavaa). Sehän piru saattaa pitää siitä hyvää huolta ja jonakin päivänä ottaa omakseen. Aivan yhtä laillista on loogisesti se!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti