Kahvilan pöydässä istuu mies. Miehellä on parta poninhännällä, korvarengas korvalehdessä, genrepaita päällä, helmistä punottu kaulakoru, pitkät hiukset. Monet katsovat häntä ohimennen, kun eivät oikein kehtaa tuijottaakaan.
- Tuokin on varmaan kuuskytä jo ja vielä lapsettaa. Korvis ku nuorella kossilla. Mitähän tuokin oikein elääkseen tekee.
Mies on oman yrityksensä toimitusjohtaja. Sen monet paikallaolijat tietävät. Mies antaa työtä noin kahdelle sadalle ihmiselle. Senkin monet paikallaolijat tietävät. Mutta kommentoija ei tiedä.
- Lapsellista pitää partaa ponnarilla. Luulee olevansa joku kova jätkä.
Kahvilan pöydässä istuu mies ja lukee lehteä. Hän käärii hihansa ylös ja tatuoidut käsivarret paljastuvat.
- Vittu se onkin joku rikollinen. Ny mää ymmärrän.
Tuo episodi nyt voisi olla melkein mistä tahansa kuppilasta. Joka kylässä on omat aikuiset, vähän omituiset, melko tavalliset miehensä, jotka jotkut tuntevat, jotkut taas eivät. Aikuisen miehen pitää näyttää tietynlaiselta ollakseen ihan aikuisten oikeasti aikuinen. Jos ei ole, hän on lapsellinen tai luulee olevansa jotakin. Tatuointi pelasti tuon lehteä lukevan miehen. Kun hän kääri hihansa, hän lakkasi olemasta lapsellinen ja muuttui hetkessä rikolliseksi. Kannattaa laittaa tatska. Tai sitten kannattaa etsiä nuoruuden lähde. Nuoruus oikeuttaa olemaan edes vähän erilainen. Silloin voi pitää korvista, partaa ponnarilla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti