"Vituttaa semmoinen, kun suomea kirjoitetaan, miten sattuu." Tuollaista kuulee usein ja aika usein ajattelen itsekin, kävikö joku koulua turhaan. Mutta eipä tainnut käydä turhaan koulua hän, joka sanasen suustaan saa. Kieli on sellaista kuin puhujakin eli hyvin monimuotoista. Ajatellaanpa vaikka sanaa ruis. Sehän taipuu aika omituisesti: ruista, rukiin, rukiille. Aika vanhanaikainen sana. Mutta nuoret puhuvat aivan punastumatta ruissista, ruissille, ruissia. Tuo on hemmetin hyvä tapa taivuttaa viljaa, joka aiheuttaa minulle ainakin allergisia oireita: punotusta ja kutinaa.
Toinen uutta taivutusta kaipaava sana voisi olla lohi. Nythän me syömme ja kalastamme lohta. Minkä takia emme syö tai kalasta lohea. Visa kirjoitteli muutama päivä sitten omassa blogissaan, että jos kalaa kerran kalastetaan, miksei valasta valasteta. Kyllähän loheakin lohestetaan.
Mutta kuka keksi ketä? Kuka keksi, että kuka on ketä? Ketä laittoi oven kiinni? Ketä sitä enää muistaa. Ja ketä kiinnostaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti