Luokassa on lähes kolmekymmentä oppilasta ja yksi opettaja. Yksi opettaja ymmärtää lähes täydellisesti jokaista oppilasta ja jokainen oppilas ymmärtää aivan täydellisesti opettajaa. Tuolla mallilla jokainen avioliitto tai parisuhde olisi paratiisi. Mutta kun kahden ihmisen kemiat eivät aina räjähtämättä tai väärinymmärtämättä kohtaa, miten joku uskoo kokonaisen joukon ihmisiä voivan ymmärtää toisiaan kokonaisen tunnin, kokonaisen päivän, kokonaisen viikon, kuukauden, vuoden, elämän.
Mutta meillä on sopimus. Allekirjoitimme sen ja talletimme kassalippaaseen. Muutaman vuoden kuluttua yritämme muistella, mitä sopimuksessa sovittiin. Muistamme sen hyvin - jokainen omalla tavallamme. Tai teimme oman sopimuksen omaan päähämme. Se on helppo homma.
Ihmiset riitelevät, ryhmät hajoavat, kansat taistelevat, vaikka on sovittu rauhasta ja rakkaudesta ja yhteiselosta. Pitäisikö yksinkertaisesti tunnustaa, että me olemme vain kemiallista reaktiota eikä meistä muuta tule tekemälläkään. Kemialla ei ole tunneälyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti