tiistai 23. syyskuuta 2008

Parvelta on katsottava omakin elämä

Olipa ihana elokuva, mutta kesken loppui. Rakastavaiset saivat toisensa, kynttilät paloivat, kesäverhot heiluivat, valkoiset pilvet lipuivat, väki nauroi ja taputti. Arki oli kaukana kuin maasta Mars. Elokuvat ovat - elokuvia ne ovat. Mutta nyt noustaan parvelle katsomaan omaa elokuvaa.

Istu siis alas ja katso itseäsi. Kävelet markettiin. Näet muutaman takauman omasta elämästäsi. Jos olet mies, muutama kaunis nainen vilahtaa näyttämöllä kuin ohimennen. Jos olet nainen, komeat miehet kuultavat mielessäsi menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Näet, miten monet marketin asiakkaat katsovat sinua, katsovat vielä sinun jälkeesikin. Kuulet, mitä he ajattelevat tai mitä he sanovat sinusta toisilleen. Asetut hyllyn eteen tutkimaan jotakin sinua miellyttävää. Toisella puolella hyllyä kulkee ohitsesi vanha rakkaus. Sinä näet hänet, mutta sinun hyllyä tutkiva elokuvaminäsi ei näe. Huokaat ääneen.
- Katso hyllyn toiselle puolelle, tonttu.
Mutta et kuule, mitä sanot. Vanha rakkaus kulkee ohitsesi etkä näe häntä enää koskaan.

Kassalla tapaat mukavan ihmisen. Katsot häntä ja ajattelet: "Tuohon olisi hauska tutustua." Istut parvella ja huudat ääneen: "Sano sille, että haluat tutustua. Teillä on yhteistä tulevaisuutta. Teillä on yhteisiä ajatuksia! Tonttu. Sano jotain." Ja elokuvaminäsi sanoo (hänhän on vain näyttelijä).
- Sinä olet ostanut itsellesi viljapossua. Taidat pitää sianlihasta. Minä rakastan myös sianlihaa, koska enollani on suursikala.

Ja mukava ihminen kassalla vastaa sinulle.
- Ihanko tosi. Sittenhän me tulemme hyvin toimeen keskenämme. Olen sianlihan suurkuluttaja.

Katsot parvelta, miten nuo kaksi ihmistä lähtevät yhdessä kohti ulko-ovea. Näet, miten kassaneiti hymyilee ja ajattelee: "Kuinka onnellisia he ovatkaan." Heitä vastaan kävelee ryhmä koululaisia ja he nauravat ääneen ja laulavat "Mä elämältä kaiken sain..."

Parvella kaikki nousevat seisomaan ja pukevat päällystakkinsa. Kuulet, miten ihmiset huokailevat: "Kesken loppui. Muuten ihan hyvä elokuva, mutta minusta kyllä sianliha on inhottavaa..."

Elämä on oikeasti elokuvaa. Sitä pitää vaan nousta parvelle katsomaan. Ei sitä maajalasta näe, kun siellä ovat kaikki muutkin.

Ei kommentteja: