Alla oleva tarina on tosi. Sen on minulle kertonut tuon rotulammaskatraan omistajan poika muutama vuosi sitten. Minä tosin en ollut matkassa tuota mustaa pässiä joen yli uittamassa. En ehkä ollut silloin vielä edes syntynyt. Ne olivat muita ja isompia poikia, ainakin jo maailmaan syntiä tekemään syntyneitä. Tarinan juohevoittamiseksi ja jäntevöittämiseksi otin synnin itselleni, mutta vain hetkeksi, kuten hyvin huomaat.
Anteeksi. Ja ei sen niin väliä, vaikken saakaan. Minulle on monta kertaa sanottu, että kaikkea ei voi saada ihminen milloinkaan. Anteeksikaan.
2 kommenttia:
Sinulta saattaisi löytyä jouhevia ja jänteviä tarinoita joihin olet ollut ihan itse osalisena, jopa pääosassa. Jos tarkasti muistelet.
Eihän kaikkea saa, mutta kannattaa miettiä milloin on saanut riittävästi. Jopa anteeksiantoja.
Täytyypä muistella.
Lähetä kommentti