On kevät ja katoilla raskasta lunta. Kun aamusella katsoin työpaikalta ulos astuissani ylöspäin, näin kuution kokoisen lumimöhkäleen roikkuvan niukasti katonreunalla kiinni pysyen viiden metrin korkeudessa suoraan pääni yläpuolella. Pelotti katsoa, mutta uhmasin pelkoa ja olin hetkisen suuri sankari. Niin paljon minussa ei kuitenkaan sankaria ollut, että olisin tuon möhkäleen alle jäänyt ilkkumaan kohtaloa, vaan siirryin nopeasti alta pois. Tuo raskas, luojan luoma ansa on jonkun vastuualueella. Ehkä se oli minun, kun sen ensimmäisenä huomasin, ehkä taloyhtiön, ehkä jonkun muun. Teki mieli alkaa heitellä tuota pian maahan mossahtavaa, emakonkokoista lumimassaa lumipallosilla ja pudottaa se alas. Se olisi ollut todella hyvä teko. Mutta mitä muut siihen olisivat sanoneet? Olen siis ympäristöni mielipiteitten vankina, vaikka elämäni vierustoveri saattaa jäädä tuon emakon alle.
Kumpi on siis parempi, talonmiehen katolta ajoissa luoma lumi ja vai luojan luoma ansa? Ehkäpä luoja (Luoja) ei kovin paljon pahastuisi, jos tuossa joku hänen töihinsä puuttuisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti