Kirkkoherranvirastoon asteli reippaasti tumma nuorimies, romanien sukua ja verta. Hän suuntasi leveähkön kulkunsa suoraan kirkkoherran toimistoon ja sanoi: "Kuule, terve. Mie tahon itellein kuvaraamatun. Semmosen, misson värikuvin kerrottu koko uskovaisen historia." Kirkkoherra oli hyvin otettu innokkaasta kiinnostuksesta kristinuskoa kohtaan, mutta eipä juuri sillä hetkellä ollut seurakunnalla yhtään kuvaraamattua varastossa. Löytyi sentään lapsille tarkoitettu, kauniin värikuvin koristeltu lastenraamattu. "Emmie tämmöst taho. Mie halluun kuvallisen, valokuvallisen tejoksen." Lupasi sellaisen kirkkoherra tilata pikimmiten. Olihan nyt ennenkuulumatonta, että nuori ja eläväinen vähemmistökansalainen oli noin silmin nähden innostuneen kiinnostunut uskonasioista ja Jumalan sanasta.
Kului viikko ja paketti saapui kirkkoherranvirastoon vähän ennemmin kuin sen hakija, joka oli päivittäin käynyt kirjaa kysymässä. "Just tämmöinen sen pittää olla. Tämän mie otan." Kirkkoherra ilmoitti, että se vähän maksaisi. "Ei miul rahhaa ole, mutta mie maksan osamaksul. Soppiiko?" Sopihan se.
Ei näkynyt sen päivän jälkeen sen paremmin miestä kuin raamattuakaan kirkkoherranvirastossa. Arvokas kirja vaihtoi omistajaa matkahuollon kulmilla samoin tein. "Satasel hää lähtöö kahensaan kirja. Ihan uus. Just paketista otin mitä vähä tuos postin pihas vilikasin. Mut on miul liian väkivaltas asiaa. Kauheita kuvia ja verevuuvatust ja itkuu ja parkuu. Joutaa myyvä eillee vaik vähän tappiol. Mut jos mie kestän sen, kestät siekii, uskovaine mies."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti