"Eskuuso miio, bat wut juu pliiiiiis tel mii, vat in Gods name is senkylä." Noin aloitti kysymyksensä minulle italialainen turisti, joka halusi oppia suomea liikennemerkkejä lukemalla. Olin vähän ihmeissäni, kun en heti hänelle osannut vastata. Moista sanaa en ollut koskaan kuullut ja jos olinkin, en sitä heti tunnistanut. Pyysin häntä selittämään vähän enemmän ja kysyin, missä hän oli tuollaiseen sanaan törmännyt. "Jokapaikassa", hän jatkoi. "Selkäsenkylä, Pitkäsenkylä, Haarasenkylä, Jokisenkylä..." Minua alkoi naurattaa. Turha alkaa selittää italialaiselle turistille suomen kielen genetiivin ja ylipäätään sijapäätteiden logiikkaa. Hän osasi jonkin verran suomea ja ymmärsi sanat selkä, haara, pitkä, joki. Enkä voinut häntä siitä syyttää, että senkylä oli alkanut kiinnostaa kielen saloihin perehtyvää.
Nyt kevätlakkojen aikaan niitä kilvan pyritään sovittelemaan ja hyväksi sovittelijaksi on havaittu mies nimeltä Lonka. Kahvipannussa on sanka. Mummojen ompelukoreissa taas on vaikka minkä väristä lankaa. Taivutan nuo sanat genetiiviin sangan ja langan. Ja mielelläni taivuttaisin lakkosovittelijan Longaksi. Mutta uutisissa sanotaan kuitenkin Lonkan epäonnistuneen neuvotteluissa. Tuolla logiikalla miehen nimi olisi Lonkka. Aivan kuin rankka saa muodon rankan ja ranka muodon rangan, pitäisi Longan lonkan taipua, muttei murtua. Onneksi tuo italialainen turisti ei kuitenkaan eksynyt Lonkasenkylään. Tuota en olisi kyennyt hänelle selittämään enkä perustelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti