Ruotsalainen pilapiirtäjä lymyilee kirveen kanssa omassa kodissaan kuin saaliseläin pimeässä kolossaan. Kirjailija pukeutuu luotiliiviin ja tukeutuu henkivartijoihin normaaleilla asioilla kulkiessaan. Maalari ammutaan kuoliaaksi keskellä kirkasta päivää. Tappavat säteet kulkeutuvat joka puolelle maailmaa vääjäämättä kuin pilvet taivaalla. Väärä kuva, väärä sana, väärä ele tappaa. Uskonto tappaa. Tulkinta tappaa.
Istuin vessassa ja katsoin kevään melkein ensimmäisen muurahaisen määrätietoista vaellusta lämpimällä laattalattialla. Keväinen riesa on taas aluillaan ja pienet terroristit valtaavat taloa jälleen. Säälimättä kevään ensi airutta murskasin tuon muurahaispolon isovarpaalla ja pyyhin sen pienen, mustan ruumiin pitkin lattiaa. "Mitä teet yhdelle pienimmistä, sen teet minulle." Huh, huh.
Pieni pätkä raamattua aukesi eteeni ja muistin tuon fraasin. Voi veljet. Tapoin Jumalan. Joka ikinen kesäaamu tapan siis tuhansia jumalia jo pelkästään työmatkalla kotoa toimistolle, kun sääskit ja kärpäset ja mehiläiset ja pikkulinnut ja muut luomakunnan pienimmät jäävät reittini murskaamiksi.
Tulkitsin raamattua aamullisen mieleni mukaan. Leikilläni. Jos vierelläni olisi ollut kiihkouskovainen, joka ei niinkään leikillään olisi raamattua tulkinnut, saattaisin hyvin olla vainaa ja marttyyrin kivikovan kantapään hengiltä polkema jumalanpilkkaaja.
Tietämättömyys, oppimattomuus, lukemattomuus, typeryys, lapsellisuus, hyväuskoisuus, naivius ovat atomipommia vahvempi ase. Ja tuon aseen laukaisuun tarvittavat tunnukset ovat niillä, jota ymmärtävät, osaavat, lukevat, tuntevat asiansa läpikotaisin.
"Uraani halkeaa, se tuottaa lamppuun valkeaa." Mutta kuka osaa valjastaa uskonnon hyvään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti