Kynän keksijä näki kynän näkynä. Eihän tuossa mitään. Mutta kun miljardi kiinalaista lorkki jos jonkinlaisten liemien ja kulhojen kanssa ja liotti yhtä jos toistakin ainetta ja viimein sukupolvien saatossa onnistui saattamaan liemet ja aineet vastakkain, syntyi pala paperia. Noin se monesti menee. Vähän sattumalta, vähän järjellä, vähän aatostellen, vähän funtsien, vähän vahingossa. Aina jotakin syntyy tai on syntymättä tai peräti katoaa kokonaan. Tähän väliin on pakko kertoa tarina miehestä, joka yritti sammuttaa nokipaloa vesiämpärin kanssa. Sanoi, ettei sen jälkeen ole sitä samaista ämpäriä onnistunut löytämään, josta veden kaatoi nokipaloiseen savupiippuun. Varsinainen Copperfield. Mutta paperiin taas.
Oletko nähnyt paperikonetta? Semmoinen ei synny enää vahingossa, vaan pitää insinöörin jos toisenkin tasan tarkkaan tietää, mitä on tekemässä. Paperiapa hyvinkin. Kyllä tuonkin vielä ymmärtää. Mutta että keksitään paperikone, joka valmistaa vessapaperia. Ja kone, joka valmistaa kuvioitua ja painettua vessapaperia melko halvalla. Ja kone, joka painaa kiiltokuvapaperia tai kirjepaperia tai voimapaperia tai kartonkia tai pahvia tai...
Ja minä olen onnellinen, kun osaan sitoa kengät jalkaani. Tosin senkin teen vähän lapsellisesti, mutta siitä kerron joskus toiste.
2 kommenttia:
Insinöörien keksimässä paperikoneessa perälaatikko on koneen etupään osa...
Lähetä kommentti