Revontulet räiskyivät ja tuuli tuiversi tunturissa, kun pappi ajoi koillisen läpi taloon lasta kastamaan. Olipa talossa myös pieni poika, neljän, viiden vanha, joka ei oikein ymmärtänyt, miksi tunturin takaa suuren kaupungin sairaalasta piti sellainen kitisevä ja parkuva vauva taloon hakea mieltä kiusaamaan ja kaikkien muiden huomion puoleensa keräämään. Niinpä poika aina tilaisuuden tullen vähän nipisti pikkusiskoaan tai ohi mennessään tönäisi nimetöntä lasta. Pappi tuon huomasi ja ojensi poikaa: "Sinä, Aslak hyvä, olet nyt vähän kuin vanhempana vastuussa tästä pikkusisarestasi. Sinä et saa häntä kiusata tai tukistella, vaan sinun pitää isompana puolustaa pienempääsi ja heikompaasi. Olethan sinä sentään isoveli. Isoveli Aslak." Aslak muuttui hyvin miettivän näköiseksi ja pohdiskeli kovin uutta asemaansa siskonsa puolustajana.
Alkoi pappi toimittaa kastetta ja kummit pitelivät pientä tyttöä sylissään. Kaatoi kastaja vettä tytön hennoille hiuksille ja sanoi: "Minä kastan sinut Saara Mariaksi..."
Tulipa pieni hiljainen hetki nimen annon jälkeen ja pappi kuivaili Saara Marian hiuksia valkoisella liinalla. Astuipa silloin esiin Aslak ja isolla äänellä julisti koko seurakunnalle:" Perrllllkele. Jos joku kiusaa Saarlla Marllliaa, minä pistän sitä turllpaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti