Suusta suuhun kulkee kansanperinne. Muistan kuulleeni tuonilmaisiin siirtyneen äitini joskus sanoneen:"Suo siellä, vetelä täällä." Hän tarkoitti samanlaista elämää elettävän joka paikassa: arki tavoitti ihmisen, olipa hän Kainuun korvessa tai suurkaupungin sykkeessä.
Tuo sananlasku tuli eilen mieleen, kun luin isoveljeni vuodatuksen: "Revi siitä. Piti ajaa 5000 kilometriä, että pääsi sadetta pitämään pieneen koppiin." Siellä Johannes asustelee Portugalin rannikolla asuntoautossa mukavasti (ajoittain) lämmössä (ajoittain) ja auringossa (ajoittain). Jos on meillä täällä kymmeniä asteita pakkasta ja metrikaupalla lunta, on taas tuolla eteläisessä Euroopassa hirmumyrskyjä ja tulvia ja rankkasateita, jos on aurinkoakin ja sitä kaipaamaamme lämpöä. Muttei ihmisellä missään kovin hyvä ole olla kaiken aikaa. Aika aikaa kutakin. Ja muu maa mustikka, oma maa mansikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti