Muuan ryhmä halusi tutkia Suomessa pölypunkin esiintymistä missä lie, mutta kuinka ollakaan ei löytänyt ainuttakaan punkkia mikroskoopin lasin alle tutkittavaksi. Moniko mies/nainen on talvipakkasilla kantanut kaikki vuodevaatteet ja sohvatyynyt ja matot ja muut tekstiilit ulos punkkinuottasille nitistääkseen nuo kutkuttavat pikku perkeleet. Aivan turhaa on tuo työ siis ollut, kun ovat kerran sukupuuttoon tai pelkkään puhtauteen kuolleet ja kadonneet. Mutta jos tuollainen punkki olisi vielä olemassa, kyllä se hämmästelisi yhtä jos toista asiaa.
Minullakin on sellainen seinäntäyteinen televisio, mitä lie reilusti yli 40 tuumaa. On se aika muhevan kokoinen peli kuvaa näyttämässä.
Katselin eilen olympiaurheilua ja kärpänen oli heräillyt tuijailemaan pöhnäpäissään ja hurahti suoraan television ruutuun roikkumaan. Luuli kai siellä auringon paistavan, mutta pahasti pettyi kuitenkin. Ei valo juuri sen kohmeista olemusta lämmittänyt. Enemmän lienee sitä kuumentanut Kalajokilaakso-lehdestä pyöräyttämäni astalo, jonka alle sen kuumeisesti kesää odottava kärpäsenliha litistyi. Ja tuli mieleeni pölypunkki. Jos siis sellainen pölypunkki olisi olemassa ja istuisi television edessä olevalla matolla ja katsoisi vähän ylöspäin, sen edessä olisi taivaanrannan täyttävä elävä kuva. Jos olisi aivoa pölypunkilla sen verran, että kykenisi jotakin järkevää ajatusta muodostamaan, luulisin sen tuumaavaan siinä matolla istuissaan: "No jo on jumalaton näyttö. Kerrassaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti