Jos joku ennustelukykyinen samaani olisi ehdottanut minulle joulukuun alussa, että seuraavan kerran ulkona tarkenee kunnolla vasta maaliskuulla tai että ylipäätään lämpötila nitkuttaa plussan puolelle vasta kolmen kuukauden kuluttua, olisin liittynyt veljieni mustalaisleiriin (yepas tuké, yepas maiké hop, hop, hop) ja muuttanut Portugaliin. Nyt alkaa olla pää aivan täynnä jääpuikkoja ja teräsjäätä, joka tukkii jokaisen sopukan, mikä sisältäpäin lämmitettävien talojen ulkopuolella on.
Mikä on se perkeleellinen mekanismi, joka naksahtaa päälle joka ikinen marraskuu ja saa ihmisen kuvittelemaan, että juuri tämä alkava talvi on se kaikista lämpöisin ja valoisin ja kuluu kaikkein nopeimmin? Olipa se mikä tahansa, tässä vaiheessa helmikuuta elimistö on jo niin kovasti miinuksella ja petetyn oloinen, ettei mikään sitä enää sulata tai saa uskomaan kesään. Ei mikään. Ei koskaan. Ei mikään koskaan. Paitsi AURINKO ihan muutaman viikon kuluttua! Plussalle. On se vaan kumma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti