Luottamukseni huippu-urheilun puhtauteen on yhtä suuri kuin Kanarian saarten pakistanilaisiin elektroniikkakauppiaisiin. Ja yhtä paljon uskon siihen kuin satuihin yleensä. On niissä monesti onnellinen loppu, mutta itse tarinaa sopii epäillä.
Jos olisin norjalainen, sanoisin suomalaisten talviurheilijoiden tankkauksen lievästi epäonnistuneen Vancouverin kisoihin. Sanoisin, että urheilijat joko nauttivat omat lääkkeensä liian aikaisin eikä kuntohuippu siten osunut kohdalleen tai liian myöhään eli paras kunto tulee esiin vasta keväämmällä. Mutta jos olisin oikea norjalainen, sanoisin ajoituksen myöhästyneen muutamalla päivällä, juuri muutaman olympiaviikon ajan.
Suomalaiset hiihtäjät ovat pärjänneet erikoisen huonosti meneillään olevissa olympialaisissa. Entäs jos onkin käynyt niin, että käryn mahdollisuus on vielä liian suuri, jos sijoitukset olisivat ihan mitaleilla asti ja jouduttaisiin tosi testiin. Osaavathan joukkueen lääkärit potilaansa tai siis tässä tapauksessa urheilijansa tutkia ja testata perin pohjin. Eilen miesten hiihtokilpailun keskeytti kolme suomalaista ilman kovin selvää ja oikeaa syytä. Sanottiin vain, että jotakin kummallista limanirtoamista oli. Ainahan urheilijat räkivät ja sylkevät. Oliko oikea keskeyttämisen syy jokin muu. Jos olisin norjalainen, niin vahvasti väittäisin.
Mutta koska olen suomalainen, myönnän ostaneeni pakistanilaiselta kauppiaalta puhelimen aivan aitona Panasoanicina. Ja paidan aidolla Abihas -tekstillä. Ehhhehh. Ruaahhahhahhhah.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti